Miljoona tapaa kuolla lännessä/A Million Ways to Die in the West (2014)
Lajityyppi: Komedia, western
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja:
Seth MacFarlane
Pääosissa:
Seth MacFarlane, Charlize Theron, Amanda Seyfried, Giovanni Ribisi, Neil
Patrick Harris, Sarah Silverman, Liam Neeson
Ensi-ilta: 30.5.2014
Kesto: 1h 56 min
Ikäraja: 16
Seth MacFarlane, joka on komedian kokenut ammattilainen, ihmetyttää minua. Mitä ilmeisimmin menestynyt ja pidetty ohjaaja/näyttelijä/tuottaja/kirjoittaja kuuluu Hollyoodin kermaan ja saa projekteihinsa mukaan cameo-rooleihin nimekkäitä vieraita. Ja silti hänen elokuvansa on kuin sokerihumalaisen pikkupojan kirjoittama tekele, jossa pieruvitsit vuorottelevat vessavitsien kanssa. On vaikeaa uskoa, että joku on lukenut käsikirjoituksen läpi ja nauranut katketakseen sille, että mies piiloittelee lammaslaumassa ja lampaat pissaavat hänen päälleen. Seth näyttelee itse pääosaa Albert-farmarina, länttä ja uudisraivaajaelämää vihaavana miehenä, jonka puhetapa, kiroilu ja maneerit ovat suoraan nykyajasta. Hän toteaa useampaan kertaan miten vaarallista elämä oli tuohon aikaan, ja tarinan täytteeksi paikallisen kylän väkeä kuolee kuin kärpäsiä. Jokaiselle kuolemalle nauretaan reippaasti, sillä kukapa ei voisi olla hihittämättä, kun jokun miesparan pää räjähtää tai toinen palaa kuoliaaksi?! Albert, joka ei osaa ampua, saa haasteen kaksintaisteluun: avukseen ressukka saa seutua piinaavan rosvopäällikön Clinchin (Liam Neeson) vaimon Annan.(Charlize Theron) Ja eipä aikaakaan, kun heidän välillään alkaa lennellä kipinöitä. Sanoisin mieluusti että elokuvassa on jotain minkä takia se kannattaa mennä katsomaan, mutta muutama hauska oivallus kaiken roskan seassa ei riitä maksamaan lipun hintaa. Kaksi pistettä kymmenestä.
Maleficent
- Pahatar 3D (2014)
Lajityyppi: Draama, toiminta, seikkailu, 3D
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Robert Stromberg
Pääosissa: Angelina Jolie, Elle Fanning, Sharlto Copley, Sam
Riley, Imelda Staunton, Juno Temple, Lesley Manville
Ensi-ilta: 28.5.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: 12
Disneyn Ruusunen-elokuva oli ja on piirrettyjen aatelia. Siinä on hyväksi koettu, vahvasti symbolinen tarina, josta niin lapset kuin aikuisetkin ovat pitäneet jo 55 vuotta. Vanhoissa saduissa on paljon piilotettua viisautta, ja siksi ne ovat kestäneet aikaa. Disneyn uusiosatu”Pahatar” on Ruususen tarinan toisenlainen versio. Tässä tapauksessa Pahatar oli hyvä keiju, tosin valtavilla sarvilla ja uhkaavilla siivillä varustettu sellainen. Hänet petettiin rakkaudessa, joten Pahattaresta tuli kostonhimoinen nainen, joka alkoi muistuttaa nimeään. Hänen pettäjänsä oli kuningas Stefan, joka sai kauniin Aurora-prinsessan, mutta Pahatar langetti tämän ylle ikävän loitsun, jossa vakuutettiin, että Aurora tulee vaipumaan ikuiseen uneen täytettyään kuusitoista vuotta. Mutta Pahattaren sydän ei olekaan jäätä, vaan tämä alkaa varjella Auroraa, jota hupsut haltijat eivät osaa hoitaa. Ja täten koko kaunis tarina murennetaan pala palalta. Loukkaannun siitä kun rakastamani satu sössitään.
Siitä katoaa osa hyvän voitosta ja aidon rakkauden suudelmasta, mutta tilalle ei anneta mitään yhtä pysyvää, eikä elokuva sytytä tunteita. Angelina Jolie on hypnoottisen kaunis, karismaattinen ja vaarallinen roolissaan Pahattarena, jopa siinä määrin, että elokuvaan ei mahdu oikeastaan ketään toista näyttelijää, ja elokuvan vahvuus on kauniissa kuvauksessa sekä sulavissa erikoistehosteissa. Mutta se sisältö.. kuten niin moneen kertaan olen ennenkin todennut, niin toivon että Hollywoodin unelmatehtaissa keksittäisiin uusia tarinoita sen sijaan, että vanhoja väännellään. Onko vahvasti moraalisissa ja opettavaisissa saduissa jotain niin pistävän totta, että ne pitää vesittää, muuttaa musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi? Visuaalisesti huikea Pahatar saa vain viisi pistettä kymmenestä.
Edge of
Tomorrow 3D (2014)
Lajityyppi: Toiminta, sci-fi, 3D
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Doug Liman
Pääosissa: Tom Cruise, Emily Blunt
Ensi-ilta: 28.5.2014
Kesto: 1h 54 min
Ikäraja: 12
3D-versio.
Tom Cruise edestä, Tom Cruise takaa, Tom Cruise istuu ja Tom Cruise makaa. Siinä lyhyesti elokuvan Edge of Tomorrow ja muiden herra Cruisen viimeisimpien elokuvien pääsisältö. Hän on joka kohtauksessa mukana ja esittää aina samaa roolia. Nyt kun olen saanut pitkän ja katkeruudeksi muodostuneen kiusaantumiseni Tom Cruisesta sylkäistyä ulos suustani, niin voin kertoa elokuvasta jotain hyvää. Se on alusta asti jouhevasti eteenpäin rullaava jännitystarina tulevaisuudesta, jossa mustekalalta näyttävät avaruusoliot Mimicit ovat valloittamassa maata. Ne ovat lähes tuhoamattomia, ja vain muutama erikoiskoulutuksen saanut sotilas, kuten kaunis ja karismaattinen Rita (Emily Blunt), onnistuvat taistelemaan niitä vastaan. Tom Cruise esittää everstiluutnantti Cagea, joka aiotaan lähettää kansikuvapoikana rintamalle kameraryhmän kanssa tallentamaan Normandian maihinnousua muistuttavaa taistelua. Cage ei suostu tehtävään, joten hänet riisutaan arvomerkeistään, pidätetään ja sysätään alokkaaksi. Mies on paniikissa ja koettaa vedota kuuluisiin tuttaviinsa tai ihmisyyten, mutta kukaan ei kuuntele häntä, vaan pelokas Cage lähetetään vuorokauden päästä rintamalle täysin valmistautumattomana, ja kuten arvata saattaa, hän kuolee nopeasti.
Mutta sitten tarina saa yllättävän käänteen: mies palaa takaisin elämään ja edelliseen päivään muistaen aivan kaiken: hän herää pidätettynä lentokentällä ja kokee saman vuorokauden uudestaan. Ja vääjäämättä hän kuolee rintamalla, mutta vähän myöhemmin, ja herää taas lentokentällä. Cage on herättyään kerta kerralta valmiimpi ja paremmin koulutettu mies kohtaamaan vihollisen. Sitten hän saa tietää että sisukas sissi Rita on samanlainen, oman elämänsä useampaan kertaan elänyt nainen.He alkavat yhdessä taistella kohtaloa vastaan. Juoni on ihastuttavan outo, kuin suoraan videopelien maailmasta, jossa voi saman taistelun suorittaa uudestaan vaikka kuolee, ja hyvässä tarinassa uppoaa mikä tahansa selitys avaruus-invaasiolle. Elokuvassa on kiinnnostava hahmon kehityskaari, ja katsoja pääsee mukaan taistelutantereen hektiseen vaarallisuuteen sekä vauhtiin. Siinä on huumoria, mutta myös haikeutta, ja jokainen kuva vie meitä kohti jotain uutta. Pidän ohjaajan tyylistä erittäin paljon kuten myös Emily Bluntin karismasta, ja myönnän yllättäen viihtyneeni tämän elokuvan parissa koko sen lähes kaksituntisen keston ajan. Siksi kahdeksan pistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti