Miljoona tapaa kuolla lännessä/A Million Ways to Die in the West (2/10), Maleficent - Pahatar 3D (5/10) ja Edge of Tomorrow 3D ( 8/10)

Miljoona tapaa kuolla lännessä/A Million Ways to Die in the West (2014)

Lajityyppi: Komedia, western

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Seth MacFarlane

Pääosissa: Seth MacFarlane, Charlize Theron, Amanda Seyfried, Giovanni Ribisi, Neil Patrick Harris, Sarah Silverman, Liam Neeson

Ensi-ilta: 30.5.2014

Kesto: 1h 56 min

Ikäraja: 16

Seth MacFarlane, joka on komedian kokenut ammattilainen, ihmetyttää minua. Mitä ilmeisimmin menestynyt ja pidetty ohjaaja/näyttelijä/tuottaja/kirjoittaja kuuluu Hollyoodin kermaan ja saa projekteihinsa  mukaan cameo-rooleihin nimekkäitä vieraita. Ja silti hänen elokuvansa on kuin sokerihumalaisen pikkupojan kirjoittama tekele, jossa pieruvitsit vuorottelevat vessavitsien kanssa. On vaikeaa uskoa, että joku on lukenut käsikirjoituksen läpi ja nauranut katketakseen sille, että mies piiloittelee lammaslaumassa ja lampaat pissaavat hänen päälleen. Seth näyttelee itse pääosaa Albert-farmarina, länttä ja uudisraivaajaelämää vihaavana miehenä, jonka puhetapa, kiroilu ja maneerit ovat suoraan nykyajasta. Hän toteaa useampaan kertaan miten vaarallista elämä oli tuohon aikaan, ja tarinan täytteeksi paikallisen kylän väkeä kuolee kuin kärpäsiä. Jokaiselle kuolemalle nauretaan reippaasti, sillä kukapa ei voisi olla hihittämättä, kun jokun miesparan pää räjähtää tai toinen palaa kuoliaaksi?! Albert, joka ei osaa ampua, saa haasteen kaksintaisteluun: avukseen ressukka saa seutua piinaavan rosvopäällikön Clinchin (Liam Neeson) vaimon Annan.(Charlize Theron)  Ja eipä aikaakaan, kun heidän välillään alkaa lennellä kipinöitä. Sanoisin mieluusti että elokuvassa on jotain minkä takia se kannattaa mennä katsomaan, mutta muutama hauska oivallus kaiken roskan seassa ei riitä maksamaan lipun hintaa. Kaksi pistettä kymmenestä.

Maleficent - Pahatar 3D (2014)

Lajityyppi: Draama, toiminta, seikkailu, 3D

Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB

Ohjaaja: Robert Stromberg

Pääosissa: Angelina Jolie, Elle Fanning, Sharlto Copley, Sam Riley, Imelda Staunton, Juno Temple, Lesley Manville

Ensi-ilta: 28.5.2014

Kesto: 1h 37 min

Ikäraja: 12

Disneyn Ruusunen-elokuva oli ja on piirrettyjen aatelia. Siinä on hyväksi koettu, vahvasti symbolinen tarina, josta niin lapset kuin aikuisetkin ovat pitäneet jo 55 vuotta. Vanhoissa saduissa on paljon piilotettua viisautta, ja siksi ne ovat kestäneet aikaa. Disneyn uusiosatu”Pahatar” on Ruususen tarinan toisenlainen versio. Tässä tapauksessa Pahatar oli hyvä keiju, tosin valtavilla sarvilla ja uhkaavilla siivillä varustettu sellainen. Hänet petettiin rakkaudessa, joten Pahattaresta tuli kostonhimoinen nainen, joka alkoi muistuttaa nimeään. Hänen pettäjänsä oli kuningas Stefan, joka sai kauniin Aurora-prinsessan, mutta Pahatar langetti tämän ylle ikävän loitsun, jossa vakuutettiin, että Aurora tulee vaipumaan ikuiseen uneen täytettyään kuusitoista vuotta. Mutta Pahattaren sydän ei olekaan jäätä, vaan tämä alkaa varjella Auroraa, jota hupsut haltijat eivät osaa hoitaa. Ja täten koko kaunis tarina murennetaan pala palalta. Loukkaannun siitä kun rakastamani satu sössitään.

Siitä katoaa osa  hyvän voitosta ja aidon rakkauden suudelmasta, mutta tilalle ei anneta mitään yhtä pysyvää, eikä elokuva sytytä tunteita. Angelina Jolie on hypnoottisen kaunis, karismaattinen ja vaarallinen roolissaan Pahattarena, jopa siinä määrin, että elokuvaan ei mahdu oikeastaan ketään toista näyttelijää,  ja elokuvan vahvuus on kauniissa kuvauksessa sekä sulavissa erikoistehosteissa. Mutta se sisältö.. kuten niin moneen kertaan olen ennenkin todennut, niin toivon että Hollywoodin unelmatehtaissa keksittäisiin uusia tarinoita sen sijaan, että vanhoja väännellään. Onko vahvasti moraalisissa ja opettavaisissa saduissa jotain niin  pistävän totta, että ne pitää vesittää, muuttaa musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi? Visuaalisesti huikea Pahatar saa vain viisi pistettä kymmenestä.

Edge of Tomorrow 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, sci-fi, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Doug Liman

Pääosissa: Tom Cruise, Emily Blunt

Ensi-ilta: 28.5.2014

Kesto: 1h 54 min

Ikäraja: 12

3D-versio.

Tom Cruise edestä, Tom Cruise takaa, Tom Cruise istuu ja Tom Cruise makaa. Siinä lyhyesti elokuvan Edge of Tomorrow ja muiden herra Cruisen viimeisimpien elokuvien pääsisältö. Hän on joka kohtauksessa mukana ja esittää aina samaa roolia. Nyt kun olen saanut pitkän ja katkeruudeksi muodostuneen kiusaantumiseni Tom Cruisesta sylkäistyä ulos suustani, niin voin kertoa elokuvasta jotain hyvää. Se on alusta asti jouhevasti eteenpäin rullaava jännitystarina tulevaisuudesta, jossa mustekalalta näyttävät avaruusoliot Mimicit ovat valloittamassa maata. Ne ovat lähes tuhoamattomia, ja vain muutama erikoiskoulutuksen saanut sotilas, kuten kaunis ja karismaattinen Rita (Emily Blunt), onnistuvat taistelemaan niitä vastaan. Tom Cruise esittää everstiluutnantti Cagea, joka aiotaan lähettää kansikuvapoikana rintamalle kameraryhmän kanssa tallentamaan Normandian maihinnousua muistuttavaa taistelua. Cage ei suostu tehtävään, joten hänet riisutaan arvomerkeistään, pidätetään ja sysätään alokkaaksi. Mies on paniikissa ja koettaa vedota kuuluisiin tuttaviinsa tai ihmisyyten, mutta kukaan ei kuuntele häntä, vaan pelokas Cage lähetetään vuorokauden päästä rintamalle täysin valmistautumattomana, ja kuten arvata saattaa, hän kuolee nopeasti.

Mutta sitten tarina saa yllättävän käänteen: mies palaa takaisin elämään ja edelliseen päivään muistaen aivan kaiken: hän herää pidätettynä lentokentällä ja kokee saman vuorokauden uudestaan. Ja vääjäämättä hän kuolee rintamalla, mutta vähän myöhemmin, ja herää taas lentokentällä. Cage on herättyään kerta kerralta valmiimpi ja paremmin koulutettu mies kohtaamaan vihollisen. Sitten hän saa tietää että sisukas sissi Rita on samanlainen, oman elämänsä useampaan kertaan elänyt nainen.He alkavat yhdessä taistella kohtaloa vastaan. Juoni on ihastuttavan outo, kuin suoraan videopelien maailmasta, jossa voi saman taistelun suorittaa uudestaan vaikka kuolee,  ja hyvässä tarinassa uppoaa mikä tahansa selitys avaruus-invaasiolle. Elokuvassa on kiinnnostava hahmon kehityskaari, ja katsoja pääsee mukaan taistelutantereen hektiseen vaarallisuuteen sekä vauhtiin. Siinä on huumoria, mutta myös haikeutta, ja jokainen kuva vie meitä kohti jotain uutta. Pidän ohjaajan tyylistä erittäin paljon kuten myös Emily Bluntin karismasta,  ja myönnän yllättäen viihtyneeni tämän elokuvan parissa koko sen lähes kaksituntisen keston ajan. Siksi kahdeksan pistettä.

X-Men: Days of Future Past 3D (9/10), Tappava Talvi (5/10)

X-Men: Days of Future Past 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, fantasia, sci-fi, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Bryan Singer

Pääosissa: Jennifer Lawrence, James McAvoy, Michael Fassbender, Halle Berry, Ellen Page, Anna Paquin, Peter Dinklage, Ian McKellen, Patrick Stewart, Nicholas Hoult, Hugh Jackman

Ensi-ilta: 23.5.2014

Kesto: 2h 12 min

Ikäraja: 12

3D-versio.

X-Men -elokuvien sarja jatkuu sen seitsemännen osan mustanpuhuvalla näkymällä tulevaisuudesta. Maailman kaikki mutantit ovat uhattuna, ja heistä viimeiset ovat piiloutuneet Himalajan vuoriston hylättyyn luostariin. Sentinel-tuhoamisrobotit, jotka lähestyvät kovaa vauhtia, on tehty kykeneväksi murtamaan mutanttien erikoistaidot, joten tilannne näyttää toivottomalta. Chalrles Xavier (Patrick Stewart)  ja hänen vastentahtoinen ystävänsä Magneto(Ian McKellen) päättävät lähettää Wolverinen tajunnan tämän nuoreen ruumiiseen vuoteen 1973 estämään ne tapahtumat, joiden seurauksena Sentinelit rakennettiin. 

Wolverine ( Hugh Jackman) on heistä ainoa joka ei ikäänny eikä tuhoudu, joten hän lähtee laavalamppujen ja Roberta Flackin musiikin maailmaan etsimään käsiinsä nuoren Xavierin (James McAvoy), joka vetelehtii kartanossaan narkkarina, ja Magneton (Eric Fassbender), joka on erikoisvankilassa tapettuaan Kennedyn. 

Miesten mielen tai menneisyyden muuttaminen ei ole vaaratonta, ja niiden tuhoaminen tuntuu olevan aina vain sekuntien päässä. 1970-luvun menneisyyden X-menit joutuvat etsimään piilossa pysytteleviä mutantteja avukseen jäljittäessään Mystiqueta (Jennifer Lawrence), joka on päättänyt murhata Sentinelin kehittäjän. Meno on rajua, erikoistehtosteet maailman parhaita ja Bryan Singer vie sarjakuvasankarien epäloogista maailmaa täysillä eteenpäin. 

Elokuvassa ontuu se, että mutantit ovat enimmäkseen vain keskenään, jolloin heidän erikoisuutensa ei korostu tarpeeksi. Mutta ah mikä loistokohtaus tulee, kun Magnetoa lähdetään vapauttamaan vankilasta: mikä vauhti, mikä musiikki, mikä täydellinen Elohopea-mutantti antamassa parastaan!Antaisin kympin, ellei elokuva olisi lopussa niin tavattoman tosikkomainen: siksi vain tämä ysi. (Kuvat: SF Film Finland Oy)

Tappava talvi (2013)

Lajityyppi: Draama, jännitys

Levittäjä: Elokuvatuotanto Salt Oy

Ohjaaja: Marcus Hägg

Pääosissa: Barbara Terpoorten, Mikko Paara, Siegfried Terpoorten, Esko Roine, Elina Stoor

Ensi-ilta: 23.5.2014

Kesto: 1h 33 min

Ikäraja: 16

 

Suomalais-sveitsiläinen yhteistuotanto Tappava talvi, joka on mystinen jännitystarina, sijoittuu parin vuosikymmennen taakse Lappiin. Hiljainen jörrikkä Tapani (Mikko Paara) vuokraa erämökin sveitsiläiselle luontokuvaaja-pariskunnalle Adriannelle ja Klausille, joka tuotapikaa joutuu vedetyksi mukaan paikallisiin kiistoihin. Hotellinomistaja Veikko (Esko Roine) haluaa ostaa Tapanilta ja tämän veljeltä Juhanilta maita, mutta siitä ei näytä tulevan mitään, koska toinen välttelee häntä ja toinen ryyppää. Sitten alkaa likainen peli....Kun Juhani yllättäen tapetaan, niin Tapani on ensimmäinen epäiltyjen joukossa, ja hän pakenee sveitsiläisten luo erämökkiin. Hän sairastuu siellä nähden outoja unia, jossa hänellä on suhde Adriannen kanssa. Tämä puolestaan uskoo new age-hörhöilyyn ja ujuttautuu uniin sangen mielellään. Tähän liittynee elokuvan alussa näkynyt irrallinen kohtaus, jossa saksalainen sotilas kirjoittaa riimuja puuhun Lapin talvisessa metsässä. Ruumiita alkaa kasautua lisää ja juoni mutkistuu mutkistumistaan. Unimaailma ja todellisuus alkavat sulautua toisiinsa. Elokuva kuulostaa sekavalta, sillä se on sitä. Elokuvaa katsoessaan tuntuu kuin näkisi suomalaisia ja Lappia ulkomaalaisen silmin, sillä siinä puhutaan enimmäkseen saksaa ja roolit ovat hyvin karheasti muotoiltuja kliseitä. Välillä livahtaa mieleen Mikko Niskasen Yhdeksän surmanluotia-elokuvan tyyppinen karkea traagisuus. Tappava talvi on outo, kömpelö ja samalla kuitenkin kiehtova.Sen yhtä pääosaa esittävä Siegfried Terpoorten on hyvä näyttelijä, ja Lapin metsiä katselisi mielellään vaikka kuinka. Viisi pistettä.  

Grace of Monaco ( 4/10), Locke (8/10)

Grace of Monaco (2014)

Lajityyppi: Draama, elämäkerta

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Olivier Dahan

Pääosissa: Nicole Kidman, Paz Vega, Tim Roth, Milo Ventimiglia, Parker Posey, Frank Langella, Derek Jacobi

Ensi-ilta: 16.5.2014

Kesto: 1h 43 min

Ikäraja: S

Grace Kellyn sadunomainen siirtymä Oscar-palkitusta Alfred Hitchcockin luottonäyttelijästä Moncaon ruhtinattareksi on antanut lehdille enemmän aihetta kirjoitteluun kuin konsanaan Matti Nykäsen urheilunjälkeinen elämä. Kun ruhtinattaren traagisesta kuolemasta on nyt kulunut kolmekymmentä vuotta, niin  sadusta tehtiin elokuva, jonka olisi toivonut antavan kunniaa hänelle. Se ei kerro rakkaustarinaa,ei ole dokumentti eikä käy läpi elämänkaarta, vaan ranskalaisohjaaja Olivier Dahan on poiminut tarkastelun kohteeksi hänen avioliittonsa vaikeudet ja vuoden 1962, jolloin Monacolla oli poliittinen kriisi Ranskan kanssa. Samalla tarina haluaa näyttää Gracen ristiriitaisen elämän- hän joutuu valitsemaan näyttelijän uran ja ruhtinattaren uran välillä- sekä paljon erilaisia muotiluomuksia. Nicole Kidman lähenee viittäkymmentä, mutta näyttää uskottavan nuorelta ja yrittää parhaansa roolissa, joka on tuomittu epäonnistumaan, koska elokuva on auttamattoman ontto, lattea ja lapsellinen. 

Ja kiusallisen yksipuolinen raapaisu sellaisen ihmisen elämään, joka voisi olla sekä kiinnostava että jännittävä. En ihmettele että Grace Kellyn lapset ovat tuhahdelleet elokuvalle ja irtisanoutuneet siitä. Heidän isäänsä, Rainier Louis Henri Maxence Bertrand Grimaldia esittää englantilainen Tim Roth, joka ei muistuta esikuvaansa lainkaan.On vaikeaa edes yrittää keksiä Grace of Monaco-elokuvasta mitään hyvää. Se ei toimi edes matkailun edistämisessä.Neljä pistettä.(Kuva: Finnkino Oy)

Locke (2014)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Steven Knight

Pääosissa: Tom Hardy

Ensi-ilta: 16.5.2014

Kesto: 1h 25 min

Ikäraja: S

Jos joku houkuttelee sinua elokuviin sanomalla että siinä näytetään vain yhtä miestä ajamassa autoa puolentoista tunnin ajan, niin mietit varmaan kaksi kertaa suostuako. Mutta jos draamasta pitää, niin sanon että Locken jaksaa katsoa. Englantilainen näyttelijäkameleontti Tom Hardy (Inception, Yön ritarin paluu) esittää Ivan Lockea, joka lähtee yöllä ajamaan autoa työpaikaltaan kohti pohjoista. Hänellä on mukava asema töissä, mukava perhe ja mukava elämä. Matka on jotain, joka muuttaa sen kaiken. Se on yhden ihmisen kannalta oikea teko, mutta kaikilla muilla tavoilla väärin. 

Kyse ei ole kuitenkaan mistään väkivaltaisesta terrorielokuvasta, vaan yhden miehen elämän muuttumisesta ja sen laajoista vaikutuksista. Steven Knightin ohjaaman ja käsikirjoittaman tarinan idea on siinä, että Locke on tehnyt vuosi sitten yhden suuren virheen, ja nyt haluaa korjata sen seuraukset. Hän puhuu yöllisen matkansa aikana puhelimitse perheelleen, työkavereilleen, ja vaikka kuinka monelle muulle yrittäen hoitaa suurta sementtivalua sekä vaimon raivoa. Tällaisia yhden miehen ja yhden tilan elokuvia on tehnyt onnistuneesti ennenkin, niistä yksi parhaimpia on Phonebooth erikoisine psykologisine jännitteineen. Lockessa on kyseessä on kuitenkin arkinen, pelkistetty ja suoraviivainen puolitoistatuntinen, niin hyvä kuin se onkin. Täytyy ihailla Tom Hardyn taitoa pitää öinen ajotilanne koko ajan etenevänä ja kiinnostavana, ja myöskin muistaa hyviä näyttelijöiotä siellä puheluiden päässä.Harva automatka on noin tapahtumarikas! Kahdeksan pistettä Hardylle.(Kuva: SF Film Finland Oy)

Godzilla 3D (6-/10)

Godzilla 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Gareth Edwards

Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Ken Watanabe, Elizabeth Olsen, Juliette Binoche, Sally Hawkins, David Strathairn, Bryan Cranston

Ensi-ilta: 14.5.2014

Kesto: 2h 03 min

Ikäraja: 12

3D-versio.

Godzilla, tuo karhun ja varaanin risteytykseltä näyttävä jätti täyttää tänä vuonna 60. Ikä ei hiljennä aikoinaan Ishiro Hondan mielikuvituksesta syntynyttä petoa, sillä lukuisista valkokangasversioista huolimatta  se ei vanhene.Godzillan syntyi Japanissa Hiroshiman jälkimainingeissa kertoen mitä kaikkea kamalaa syntyy ydinpommeista, ja samaista hirviötä ovat sittemmin esittäneet miehet kumipuvuissa tai pelkät tietokonetehosteet. Ohjaaja Gareth Edwards, joka asennoituu mutanttihirviöön tosikkomaisesti mutta samalla oudolla hellyydellä, sanoo elokuvan ideana olevan ihminen vastaan luonto.Hän on tuonut sen valkokankaalle äänekkäänä ja teatterien penkkejä ravistavana versiona, joka on ennen kaikkea erikoistehosteiden juhlaa. Elokuvan alussa esitellään hajanaisesti ja ohuesti muutama keskushahmo sekä selitellään ilmiön taustaa. Ennen Godzillaa paljastetaan maan syvyyksistä kuitenkin sen lämmäri, verivihollinen Muto, sekin hillitön monsteri ja maanjäristysten aiheuttaja, joka käyttää ravintonaan ydinvoimaa. Näyttelijöiden tehtävänä on esittää hämmästynyttä, pelästynyttä ja juosta kovaa karkuun. Sitten kun katsoja on varma ettei koko Godzillaa ole olemassakaan, se nousee merestä valtavalla metelillä ja räminällä. 

Tuntuu kuin muutama sinivalas hyppäisi rannalle heilumaan ympäriinsä huutaen kovaan ääneen. Talot ja autot murskaantuvat kuin pähkinät, tsunamit hyökyvät, tanner tömisee ja ihmiset pällistelevät sitä kaikkea. Katsomossa tärykalvot paukkuvat, mutta katsojaa ei pelota. Itse asiassa tämä on juuri pällistelyelokuva, sillä muuta tehtävää sillä ei ole. Elokuvan sankarihahmo Ford Brody (Aaron Taylor-Johnson) on treenattu armeijan upseeri, mutta hänkään ei tee muuta kuin ihmettelee hirviöitä. Joidenkin B-luokan leffojen pitäisi pysyä sellaisina, mutisee kyyninen kriitiikko: elokuvan voi katsoa hirviön tai musiikin takia, mutta ei minkään muun. Kuusi miinus.(Kuva: SF Film Finland)

Pompeji 3D/Pompeii 3D (6/10), The Amazing Spider-Man 2 - 3D (8/10), Only Lovers Left Alive ( 9/10) ja Wetlands – Kosteikkoja/Feuchtgebiete (ei pisteitä)

Pompeji 3D/Pompeii 3D (2014)

Lajityyppi: Draama, toiminta, seikkailu, romantiikka, 3D

Levittäjä: Nordisk Film

Ohjaaja: Paul W.S. Anderson

Pääosissa: Kit Harington, Emily Browning, Kiefer Sutherland, Carrie-Anne Moss, Jessica Lucas, Jared Harris, Adewale Akinnuoye-Agbaje

Ensi-ilta: 2.5.2014

Kesto: 1h 42 min

Ikäraja: 16

Pompeiji, tuo kaupunkiressukka, oli aikoinaan paheiden pesä, mutta elokuva nimeltä Pompeiji ei syvenny siihen, vaan nuoreen kelttimieheen, Miloon (Kit Harington) , joka on gladiaattori. Hän joutui pienenä poikana katsomaan miten roomalaiset teurastivat hänen perheensä ja heimonsa Pohjois-Skotlannnissa.Milo säilyi hengissä, mutta otettiin orjaksi. Hänestä on parinkymmenen vankeusvuoden aikana kehittynyt väkivahva ja totinen taistelija, (Gladiaattori-elokuvaa myötäillen) jonka taidot sekä kostonhalu vievät hänet Pompeijin suurkaupunkiin. Siellä hän törmää kauniiseen Cassiaan (Emily Browning) ja  joutuu tämän ilkeän kihlatun, roomalaisen senaattori Corvuksen kiusattavaksi.(Kiefer Sutherland) Mitä enemmän tunteet kasvavat, sitä kiihkeämmin myös Vesuvius alkaa syökseä tuhkaa, ja lopulta ovat vaarassa niin ihmissuhteet kuin kaupunkikin. 

Uskon, että laavan alle on jäänyt monta elämäntarinaa, joista yksi voi kertoa gladiaattorista, mutta tämän elokuvan nautittavinta antia olivat erikoistehosteet. Vaikka Kit Haringtonin vatsalihakset ovat timmissä kunnossa, niin elokuvassa ei ollut mitään tunnetta eikä myöskään kunnolla pohjustettuja hahmoja, joista välittäisi.Tulivuoren purkaus ja maanjäristys on tehostettu sujuvasti, ja kuumuutta hehkuen.  Muutoin epäuskottava (mutta hetkittäin viihdyttävä) Pompeiji saa kuusi pistettä.

The Amazing Spider-Man 2 - 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, fantasia, 3D

Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB

Ohjaaja: Marc Webb

Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Jamie Foxx, Dane DeHaan, Sally Field, Paul Giamatti, Denis Leary, Martin Sheen

Ensi-ilta: 25.4.2014

Kesto: 2h 22 min

Ikäraja: 12

Hämähäkkimiehen elokuvien uudelleenstarttaus tapahtui yllättävän nopeasti: juuri ja juuri ehdimme sanoa hei hei  Tobey Maguirelle pääosassaan. Päätöksen taustalla oli studion pelko oikeuksien siirtymisestä toiselle yritykselle, tässä tapauksessa uusi alku on onnistunut. Spiderman-elokuva - tai suoraan sanottuna tämä kakkososa - onnistuu kaikessa siinä, missä ensimmäinen sarja lässähti. Andrew Garfieldin myötä se sai poikamaista huumoria ja Emma Watson toi tyttöystävän rooliin aimo annoksen uskottavuutta ja tunnetta. Hämähäkin elokuvissa suurin ongelma on ollut se, että päähenkilö tai hänen ristiriitainen elämänsä ei kertakaikkiaan ole ollut kovinkaan kiinnostava, mutta nyt käsikirjoitusta on mietitty niin paljon, että katsoja vedetään mukaan heti alkumetreiltä. 

Supersankaritarina kulkee juuri niinkuin pitääkin: se näyttää katsojalle miten paljon Hämähäkkimies nauttii taidoistaan, käsittelee suuria tunteita ja viholliset ovat juuri niin liioitellun uskomattomia kuin näissä elokuvissa tuleekin olla. Erikoistehosteet ovat saaneet varmuutta ja vihollisista Electro näyttää vaarallisen sähköiseltä, vaikka pisteitä viekin se, että häntä esittää aina tylsähkö Jamie Foxx. Olin yllättynyt elokuvan viihdyttävyydestä ja tunneskaalasta, joten annan reilut kahdeksan pistettä.

Only Lovers Left Alive (2013)

Lajityyppi: Draama, romantiikka, kauhu

Levittäjä: Kuusan Kino Ky

Ohjaaja: Jim Jarmusch

Pääosissa: Tom Hiddleston, Tilda Swinton, Mia Wasikowska, John Hurt, Anton Yelchin, Jeffrey Wright

Ensi-ilta: 21.3.2014

Kesto: 2h 03 min

Ikäraja: 12

Eve (Tilda Swinton)  ja Adam (Tom Hiddleston) ovat vuosisatoja naimisissa olleita vampyyrejä, joiden välillä on rakkautta. Eve, joka on asustellut Marokossa hoitamassa Christopher Marlowta, Shakespearen aikalaista, kuulee puhelimessa miehensä syvästä masennuksesta ja tulee oitis yölennolla Detroitiin hänen luokseen. Adam, joka säveltää hautajaismusiikkia ja elelee eristyksissä kitarakokoelmansa kanssa, on kroonisen alakuloinen, mutta vaimo saa hänet katselemaan elämän valoisempiakin puolia.Sitten elokuvan hidasta tahtia tulee elävöittämään Even itsekäs ja toisia hyväksikäyttävä sisar, joka ei välitä säännöistä, vaan saa pariskunnan suuttumaan monta kertaa. He häipyvät Marokkoon, jossa ei ole niin suurta vaaraa paljastua, ja elämä voi jatkua yhtä tapahtumattomana kuin ennenkin tai yhtä rikkaana, katsontakannasta riippuen. 

Jim Jarmuschin omintakeinen tyyli nähdä asioita tulee esille tarinan verkaisessa tahdissa, kulttuurihistorian kuuluisten nimien tiputtelussa ja erikoisten musiikkivalintojen kautta.Elokuva ei selvästkään ole suurelle yleisölle tarkoitettu, vaan pieni helmi, josta joko pitää paljon tai sitten se vain ärsyttää. Minä pidin kiehtovista päähenkilöistä, elokuvassa tuntuvasta elämän aitoudesta, jatkuvuuden tunteesta  ja persoonallisesta tunnelmasta.Yhdeksän pistettä.  

Wetlands – Kosteikkoja/Feuchtgebiete (2014)

Lajityyppi: Komedia

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: David Wnendt

Pääosissa: Carla Juri, Christoph Letkowski, Meret Becker, Axel Milberg, Marlen Kruse

Ensi-ilta: 9.5.2014

Kesto: 1h 55 min

Ikäraja: 16

Wetlands on ensimmäinen elokuva, jonka näkemisestä kieltäydyin noin neljänkymmenen minuutin tutustumisen jälkeen. Vaikka olen nähnyt kaikkea mahdollista tarjottavan valkokankaalta, niin tämä kertomus nuoresta Helenestä, joka toivoo eronneiden vanhempiensa palaamista yhteen, toi pelkkää kyllästymistä ja  myös pahoinvoinnin aaltoja. Elokuvan taustalla on Saksassa suuren suosion saanut kirja ( Feuchtgebiete)  , jota en ole lukenut, mutta mielestäni sen ohjaaja on kuin teini, joka hihitellen miettii mikä eniten kiusaisi  vanhempia ja sitten tahallaan provosoiden työntää niitä asioita katsojien silmille, jotta saisi aikaan reagointia ja jonkinsortin havahtumista. Huomiota. 

Elokuvan alussa 18-vuotias Helen alkaa puhua peräpukamistaan samalla kun astelee paljain jaloin kuvottavan saastaiseen yleiseen käymälään, koska haluaa hieroa paljasta alapäätään wc-pönttöjen limaisiin reunoihin.Saman tasoinen roisi puhe ja toiminta jatkuu pyörien varmasti navan alapuolella.Elokuva kokeilee hyvän maun ja moraalin rajoja, joita ei oikeasti ole olemassakaan koko tarinassa, ja yrittää samalla olla nuoren naisen kasvutarina. Ehkä elokuva päättyi hyvin, tai ehkä siinä oli koskettavan hyviä kohtauksia, mutta en jäänyt odottamaan mitään. En voi siksi antaa pisteitäkään. Minussa se ei herättänyt muuta kuin tympääntymistä alatyyliin.Yök.

Brick Mansions ( 5/1/2/10), Hokkus Pokkus Mikko Mallikas (8/10), Yves Saint Laurent (7/10) ja Tuhat kertaa hyvää yötä (5/10)

Brick Mansions (2014)

 

Lajityyppi: Toiminta

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Camille Delamarre

Pääosissa: Paul Walker, David Belle, RZA

Ensi-ilta: 2.5.2014

Kesto: 1h 26 min

Ikäraja: 16

B- ja C- luokan toimintaelokuvia, joihin Brick Mansions kuuluu, ei pidä väheksyä. Ne voivat olla mitä mainiointa viihdettä, sillä eihän kaikkien elokuvien tarvitse palahduttaa tunteita tai piiloitella symboliikkaa. Jos haluaa nollata stressinsä ja syödä popparia, niin siihen tarvitaan äksöniä: Brick Mansions sijoittuu tulevaisuuden Detroitiin, jossa peitetehtävissä oleva huumepoliisi Damien (Paul Walker) saa käskyn tunkeutua muurien suojaamaan kaupunginosaan, jossa rikollispomo ja huumeparoni Tremaine (RZA) uhkaa käyttää uutta pommia. Damian tungetaan sinne Lino-nimisen entisen rikollisen pariksi, ja heillä on kymmenen tuntia aikaa pelastaa kaupunki. 

Tästä seuraa parivaljakolle mitä erikoisimpia lähitaistelukohtauksia, nolottavan huonoa näyttelemistä, henkeäsalpaavaa parkouria ja takaa-ajoja. Elokuva ei tuo mitään uutta tähän genreen, eikä mihinkään muuhunkaan. Se on täynnä kliseitä ja ennalta-arvattavia kohtauksia, mutta kuten sanottu, ei se tätä elokuvaa tuhoa. Mutta se, mikä on oikeasti typerää, on parkourin perustajan David Bellen repliikkien dubbaaminen Vin Dieselin äänellä, koska hänen oma ranskalaiskorostuksena on liian paksua! 

Kaikki muukin puhe kuulostaa dubatulta, koska se on sitä; Bric M ansions on käsikirjoittaja-tuottaja Luc Bessonin uusintaversio omasta District B13-elokuvastaan. Oli turhaa tehdä sama tarina toistamiseen, ja vieläpä niin, että David Belle uusii oman roolinsa. 

Pidin takaa-ajo-kohtauksista, huikeista parkour-tempuista, ja siitä että liian nuorena edesmenneen Paul Walkerin sai nähdä (ainoana) hyvänä näyttelijänä tässä elokuvassa.Viisi ja puoli pistettä kuitenkin. (Kuvat: Finnkino Oy)

Hokkus Pokkus Mikko Mallikas (dub)

Hokus Pokus Alfons Åberg (dub) (2013)

Lajityyppi: Animaatio

Levittäjä: Nordisk Film

Ohjaaja: Torill Kove

Pääosissa: Samuel Motsakov, Tommi Bäckman, Heikki Sankari, Veikko Honkanen, Katja Aakkula, Iris Kovalainen, Rebekka Ilmivalta

Ensi-ilta: 2.5.2014

Kesto: 1h 12 min

Ikäraja: S

Hokkus pokkus Mikko Mallikas kertoo pienestä pojasta, joka asuu isänsä kanssa, ja jonka elämää on hauska seurata. Mikko haluaa koiran, mutta isä ei ole samaa mieltä, vaikka Mikko onkin jo iso poika, melkein seitsemän. Hän tapaa puistossa oikean taikurin, jolla on oma koira ja joka osaa tehdä hurjia taikatemppuja. 

Mikko Mallikas leikkii taikurin koiran kanssa ja joutuu puistossa kohtaamaan isompia lapsia ja tilanteita, joita ei kovin helposti voikaan selvittää. Hän saa samalla viisaasti esitetyn oppitunnin rehellisyydestä ja anteeksiannosta. Optimistinen tarina on juuri sopivan arkinen, mutta samalla erikoinen. Se on suomeksi puhuttu ja sopii hyvin koko perheelle, varsinkin niille aivan pienimmille.Kahdeksan pistettä.(Kuva: Nordisk Film)

Yves Saint Laurent (2014)

Lajityyppi: Draama, elämäkerta

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Jalil Lespert

Pääosissa: Pierre Niney, Guillaume Gallienne, Charlotte Le Bon, Laura Smet, Marie de Villepin

Ensi-ilta: 2.5.2014

Kesto: 1h 46 min

Ikäraja: 12

Suuren taiteilijan ja vaatesuunnittelijan Yves Saint Laurentin elämästä kertova elokuva alkaa 1950-luvulta. Nuori ja tuskallisen ujo Yves sai Christian Diorin muotitalon johdettavakseen ja vaikka hänellä on riittävä määrä uutta luovaa lahjakkuutta, niin henkisesti hänellä ei ole kykyä hallita elämäänsä. Nuori nero löytää  suojelijakseen ja elämänkumppanikseen Pierre Bergén, joka pitää ohjia käsissään kun huumeet ja irtosuhteet ovat tuhota suunnittelijan kohtalon. 

Jos elokuva kertoo muotitaiteilijasta, niin olisi mahtavaa, että siinä olisi pääosassa muoti, suunnittelu, vaatteet ja luomisen salaisuus. Mutta ei, tämäkin elämänkerta kiinnittää katseen ennenkaikkea miesten väliseen ristiriitaiseen suhteeseen, erilaisiin riippuvuuksiin -  ja romuttaa samalla tietoisesti kaikenlaisen väärän ihailun. Elokuvassa näytetyt puvut ovat aitoja Yves Saint Laurentin suunnittelemia luomuksia, ja niiden henkeäsalpaava tyylikkyys ja kauneus olisi riittänyt yksistään elokuvan aiheeksi. 

Monta vuosikymmentä kattava elokuva on hienosti näytelty ja moitteeton, viimeistelty ulkomuodoltaan. Se ei kuitenkaan kerro sitä mistä herra Laurent  ammensi nerokkuutensa, vaan keskittyy yleisöltä tuntemattoman miehen väsyttävään, hermoja raastavaan elämään. Seitsemän pistettä.  (Kuvat: SF Film Finland Oy)

Tuhat kertaa hyvää yötä/A Thousand Times Good Night (2013)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Oy Atlantic Film Finland Ab

Ohjaaja: Erik Poppe

Pääosissa: Juliette Binoche, Nikolaj Coster-Waldau

Ensi-ilta: 2.5.2014

Kesto: 1h 57 min

Ikäraja: 12

 Juliette Binoche esittää Rebeccaa, jolla on harvinainen ammatti sotavalokuvaajana. Hän joutuu jatkuvasti taistelemaan kuvauskeikkojen vaarallisuuden ja houkuttelevuuden sekä Irlannissa asuvan perheen välillä. Aviomies Marcus ( Nicolaj Coster-Waldau) saa tarpeekseen Rebecan jouduttua sairaalaan kuvattuaan itsemurhapommittajaa ja uhkaa tätä erolla, tai oikeastaan hän haluaa vaimon päättävän onko työ sen arvoista, että perhe joutuu pelkäämään jatkuvasti. 

Rebecca, joka tuntuu olevan kyvytön ilmaisemaan ajatuksiaan sanoin, haahuilee meren rannalla ja on välillä sitä mieltä, että koti on tärkein, ja sitten kuitenkin kokee paikkansa olevan maailman konfliktien keskipisteessä. 

Elokuva on äärimmäisen pitkästyttävä, jopa siinä määrin, että siihen kyllästyy jo alkutekstien aikana. Sen päälleliimattu taiteellisuus on ärsyttävää, eikä  myrskyävän meren symboliikka kodin ristiriitatilanteiden jälkeen kosketa ketään. Muutama hyvä kohtaus on rakennettu itsemurhapommittajan seuraamisessa, mutta Juliette Binoche ei saa kyvyistään huolimatta puhallettua valokuvaajaan henkeä tai sympatiaa.Viisi pistettä.