Lajityyppi: Draama, jännitys, rikoselokuva
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Dan Gilroy
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Rene Russo, Bill Paxton
Ensi-ilta: 31.10.2014
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 16
Jake Gyllenhaal senkun vaan parantaa suorituksiaan ajan kanssa. Hän on kertakaikkisen loistava haastavassa roolissaan Lou Bloomina, joka löytää kutsumuksensa öisien onnettomuuksien kuvaajana. Elokuvan alussa tämä on Los Angelesissa asuva varas, joka ei häikäile elantonsa hankkimisessa, ja katsoja saa tuta että Loussa on jotain perusteellisesti vastenmielistä, mikä ei näy heti päälle, mutta piirteet paljastuvat tarinan edetessä.
Lou huomaa osaavansa kuvata videokameralla onnettomuuspaikkoja, joita hän löytää poliisiradiota kuuntelemalla. (Tähän viittaa elokuvan nimi yöliikkujasta) Häntä ei kiinnosta uhrien hätä, vaan tilanteen hyöty. Hänestä tulee mieleen ilmeetön lisko, varaani, joka haistaa veren jo kaukaa.Loun onneksi uutisia toimittavat yhtiöt pitävät hänenlaisistaan kuvaajista, jotka tuottavat veristä materiaalia, jota sitten voi aamutelevisiossa päivitellä.
Ja jos onnettomuuksia ei tapahdu, niin niitä voi luoda itse.
Ohjaaja Dan Gilroy onnistuu pitämään elokuvan hyytävän jännittävänä sekä kiehtovana huolimatta sen ällöttävästä päähenkilöstä ja kyynisestä maailmasta.Hän ei anna armoa uutisten tuottajille, niiden kuvaajille saatika meille uutisten ahmijoille, ja nykymaailman moraali onkin yksi elokuvan purevan ivan kohde. Loun hahmosta tulee mieleen muita hienoja lipevyyssuorituksia: Scorsesen Koomikkojen kuningas-leffan Rupert tai jopa House of Cardsin Frank Underwood. Nightcrawler on aiheestaan huolimatta erittäin viihdyttävä elokuva, johon on valittu vain erinomaisia näyttelijöitä, eikä tarinassa ole mitään liikaa. Yhdeksän pistettä.(Kuva: Future Film)
Lomasankarit (2014)
Lajityyppi: Seikkailu, kotimainen
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Taavi Vartia
Pääosissa: Nuutti Konttinen, Ville Myllyrinne, Laura Malmivaara, Veikka Vainikka, Emil Auno, Ifigeneia Tzola
Ensi-ilta: 31.10.2014
Kesto: 1h 26 min
Ikäraja: 7
Suomalais-kreikkalainen yhteistyöprojekti Lomasankarit vei kuvausryhmän ja näyttelijät kahdeksi kuukaudeksi Kreikkaan, Kosin saarelle, mikä oli nuoresta päähenkilöstä Nuutti Konttisesta " aika makeaa!" Ohjaaja Taavi Vartia kuvailee elokuvaansa universaaliksi seikkailuksi, joka on tarkoitettu 8-14-vuotiaille, mutta sopii mainiosti myös koko perheelle.
Tarinan keskiössä on turistiperhe,( vanhemmiksi on valittu tietoisesti hyvin suomalaisen näköinen pariskunta Ville Myllyrinne ja Laura Malmivaara, koska Lomasankarit saa ensi-iltansa samaan aikaan Kreikassa) jonka vanhin poika Toni murjottaa hotellilla, kunnes hänen tielleen osuu kaunis Adriana. Toni piristyy, mutta mukavaksi muuttunut loma mutkistuu taidevarkaiden siepatessa Adrianan. Suomalaisperheen poikien pitää tietysti pelastaa tämä, ja tuotapikaa he ovat keskellä seikkailua.
Pojat saavat kokea vaaratilanteita toisensa jälkeen ja lopulta koko perhe on mukana tiukassa toiminnassa.Kaikki tämä tapahtuu kuvankauniilla paikoilla meren rannalla, syvällä pinnan alla ja korkeilla vuoristoteillä. Mukana on meille ennestään tuntemattomia kreikkalaisia näyttelijöitä, ja toiminta pysyy mukavan tiiviinä onnistuen välttämään tarpeettomat raakuudet.
Lajityyppi: Toiminta, jännitys, sci-fi Levittäjä: SF Film Finland Oy Ohjaaja: Wes Ball Pääosissa: Dylan O'Brien, Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter, Kaya Scodelario, Patricia Clarkson Ensi-ilta: 24.10.2014 Kesto: 1h 54 min Ikäraja: 12
Thomas(Dylan O´Brien) herää kolisevassa hississä muistinsa menettäneenä. Hissi pysähtyy töksähtäen ja sen ovi avautuu kirkkaaseen auringonpaisteeseen.Parikymmentä nuorta miestä katsoo häntä odottavasti. Thomas vedetään hissistä isolle aukiolle, jota reunustavat jättimäiset muurit: Missä minä olen? Mikä paikka tämä on?
Näin alkaa nopeatempoinen ja jännittävä toimintaelokuva Labyrintti, joka sijoittuu angstiseen tulevaisuuteen. Se kertoo ryhmästä nuoria, jotka ovat menettäneet muistinsa ja jotka on heitetty samalle aukiolle elämään yhdessä. He ovat rakentaneet majoja, kasvattaneet maissia,ja todenneet, ettei muurien toiselle puolelle pääse, koska ne muodostavat jatkuvasti muotoaan muuttavan labyrintin. Muurien raoista kuuluu öisin petojen murinaa. Mutta Thomas ei tyydy näihin salaisuuksiin, vaan hän päättää jo ensimmäisenä päivänä, että on parempi kohdata labyrintin vaarat kuin jäädä aloilleen. Hän haluaa tietää kuka on kaiken tämän takana. Toiset eivät ole samaa mieltä, ja lähteminen käy päivä päivältä vaarallisemmaksi.
Nälkäpelin myötä ankeaan tulevaisuuteen sijoittuvat nuorten fantasiaelokuvat tulivat suosituksi, ja Katnissin lisäksi sankariksi on nyt noussut Thomas, joka hänkään ei tyydy alistettuun osaansa, vaan kapinoi. Vaikka Thomasin näyttelijä ei ole siitä luonnikkaimmasta päästä, niin hän kuitenkin sopii hyvin kiihkeän, jännittävän ja itse asiassa välillä suorastaan pelottavan elokuvan päähenkilöksi. Juoni on selkeä ja tarina rullaa eteenpäin energisesti, pitäen katsojaa otteessaan ja säästäessään viisaasti isoimmat paljastukset aivan viime tippaan. Seiskapuoli pistettä, vähintään. (Kuvat: (c)2014. Twentieth Century Fox)
Lumiauramies/Kraftidioten (2014)
Lajityyppi: Komedia, toiminta Levittäjä: Isla Sales Oy Ohjaaja: Hans Petter Moland Pääosissa: Stellan Skarsgård, Bruno Ganz, Pål Sverre Hagen, Jakob Oftebro, Birgitte Hjort Sørensen Ensi-ilta: 24.10.2014 Kesto: 1h 56 min Ikäraja: 16
Tragikoominen rikoselokuva Lumiauramies kertoo perusjätkä Nils Dickmanista (Stellan Skärsgård), joka auraa päivittäin lunta Norjan vuoristokylässä. Auraus, joka on laajentunut isoksi yritykseksi, on hänen koko elämänsä. Vuoden kansalaiseksi valittu Nils on niin luotettava ja kunnollinen, että häntä yritetään väkisin rekrytoida keskustapuolueen ehdokkaaksi.
Elämä kulkisi varmaan tuttuja, valmiiksi aurattuja polkujaan, ellei Nilsin poika olisi yllätten kuollut töissään. Käy ilmi, että kuolinsyy olikin murha, huumekauppiaiden vahingossa suorittama sellainen. Isä suuttuu enemmän kuin mitä hän ulospäin näyttää, ja lähtee kostoretkelle. Nils saa selville murhaajat ja päättää kostaa sekä heille että heidän pomoilleen. Ruumiita alkaa kasautua lumihankiin niin paljon, että niistä seuraa sota kahden rikollisiliigan välille- he kun eivät ikimaailmassa kuvitelleet, että yksinäinen lumiauraaja pystyisi haastamaan Itä-Euroopan ja Norjan pahikset.
Ohjaaja kuljettaa hyvin rytmitettyä elokuvaansa huumorin ja tragedian välimaastossa niin, että katsoja saa hekotella ja kauhistella yhtäaikaa.Stellan Skärsgård on nappivalinta rooliin, mutta isoimman vaikutuksen tekee kuitenkin Pohjois-Norjan vuoristoiset ja lumiset maisemat, jotka luovat tarinan tunnelman.Kahdeksan paksua pistettä.(Kuvat: Isla Sales)
Prinsessa Kaguyan taru (orig)/Kaguya-hime no monogatari (orig) (2013)
Lajityyppi: Draama, animaatio Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd Ohjaaja: Isao Takahata Ensi-ilta: 24.10.2014 Kesto: 2h 17 min Ikäraja: 7
Minun on ollut aiemmin vaikea sietää studio Ghiblin tuotantoa, vaikka sitä pidetään taiteena. Heidän piirroselokuvansa eivät ole purreet, vaan aiheuttaneet päänsärkyä - ennen Prinsessa Kaguyan tarua. Se on täysin erilainen ulkoasultaan ja äänimaailmaltaan. Vanhaan kansansatuun perustuva Prinsessa Kaguyan taru on mykistävän hyvä. Siihen täytyy ensin tottua, mutta sitten kun karhea ja minimalistinen kynänjälki alkaa tuntua oikealta, sille on jo menettänyt sydämensä.
Originaaliversiona (thank God!) nähty elokuva sijoittuu Japanin historiaan ja on enemmän aikuisille kuin lapsille ( yli kahden tunnin pituus) suunnattu runollisen haikea tarina kuun kuningaan tyttärestä, joka syntyy vuoriston bambusta köyhän puunhakkaajaan perheeseen. He kasvattavat lasta, joka kasvaa epätavallisen nopeasti, ja jolle bambut antavat niin rahaa kuin hienoja silkkikankaitakin. Puunhakkaaja päättelee, että tytön täytyy olla jonkinlainen prinsessa, ja teettää tälle hienon palatsin kaupunkiin. Maalaiselämää rakastanut tyttö pakotetaan jättämään ystävänsä ja hänet puristetaan hienon naisen rooliin. Jopa hampaat värjätään mustaksi, tuon ajan muodin mukaan, ja Kaguyalle hankitaan kuninkaallinen opettaja, joka yrittää nitistää tästä kaiken vapauden ja luovuuden. Tyynen pinnan alla elää kuitenkin voimakas rakkaus elämään, ja syvä kaipaus vuoristokylään parhaan ystävän luo.Häntä odottaa kuitenkin aivan toisenlainen kohtalo.
Elokuva näyttää Kaguyan tarinan ohella kiehtovalla tavalla mennen ajan Japanin erilaisia tapoja, ja monikerroksisuudessaan se tuo esiin ajattoman kaipauksen vapaudesta.Se myös arvostelee- minun mielestäni - loppuratkaisuillaan buddhalaisuuden ihanteita, kaikista tunteista vapautumista.Harvoin näkee näin mietittyä, koskettavaa ja yksinkertaisen kaunista satua.Yhdeksän ja puoli pistettä.(Kuvat: Cinema Mondo)
Seitsemän sietämättömän pitkää päivää/This Is Where I Leave You (2014)
Lajityyppi: Komedia Levittäjä: SF Film Finland Oy Ohjaaja: Shawn Levy Pääosissa: Jason Bateman, Tina Fey, Adam Driver, Rose Byrne, Kathryn Hahn, Corey Stoll, Abigail Breslin, Dax Shepard, Jane Fonda Ensi-ilta: 24.10.2014 Kesto: 1h 43 min Ikäraja: 12
Jonathan Tropperin romaaniin perustuva elokuva Seitsemän sietämättömän pitkää päivää tuo mieleeni tennisottelut. Ei siksi, että se käsittelisi tennistä, vaan siksi, että tennistä seuratessakin joskus turhautuu. Pelaaja syöttää, osuu verkkoon, ja sitten kaikki keskeytyy. Hetken kuluttua vastapelaaja syöttää ja lyö liian pitkälle, ja taas kaikki pysähtyy. Katsojat innostuvat vasta jos pelaajat saavat paukutella täysilla palloa toisilleen ja juosta kentällä jännityksen noustessa koko ajan.
Elokuva muistuttaa sitä ensimmäistä tilannetta, turhauttavaa odottelua ja syöttöjen seuraamista. Se on nimittäin kirjoitettu ikäänkuin sarjana lyhyitä sketsejä, eikä yhtenäisenä pitkänä tarinana, joka rullaa eteenpäin ja jossa energia lisääntyy. Seitsemän sietämättömän pitkää päivää kertoo neljästä sisaruksesta, joita äiti(Jane Fonda) pyytää kotiin istumaan juutalaisten shivaa, eli suruaikaa isän kuoleman jälkeen. Tapa tarkoittaa sitä, että perhe viettää yhdessä viikon tarkoituksenaan muistella vainajaa. Sukulaiset tulevat tapaamaan heitä päivittäin ja tuovat ruokaa.
Neljä sisarusta ovat kiireisiä ja oman elämänsä myrskyjen kourissa, eikä ketään huvita tulla viikoksi kirjailija-äidin kotiin, koska tämän menestysteoksessa käsiteltiin heidän traumojaan. Jane Fondan esittämä äiti on ultraliberaali, jolle mikään asia ei ole tabu, kun taas lapset ovat paljon konservatiivisempia. Arvaahan sen, että kun moinen sakki pistetään samaan huusholliin viikoksi, niin jokaisen sydänsurut, salaisuudet ja entiset rakkaat paljastuvat. Sanoisin mielelläni että elokuva on lämminhenkinen komedia perheestä, mutta kun se ei ole sitä, niin en sano. Se on hauskahko, kömpelö, ylilyönteihin sortuva perhetarina, jonka keskiössä nähtävä Jason Bateman on ponneton. Kuusi pistettä.
Pääosissa: Luke Evans, Sarah Gadon, Dominic Cooper,
Diarmaid Murtagh, Samantha Barks
Ensi-ilta:
17.10.2014
Kesto: 1h 32
min
Ikäraja: 12
Olemme valkokankaalla nähneet Ruususen ilkeän noitakummitädin Pahattaren olleen oikeasti Hyvätär, joka pelasti tytön. Nyt on pahamaineisen Draculan vuoro muuttua perheensä ja maansa jaloksi pelastajaksi. Hän näyttää Luke Evansilta, ja liian paljon samalta kuin tämän hahmo Hobbitti-elokuvassa. Tarina kertoo parannuksen tehneestä 1400-luvun sotilaasta Vlad Seivästäjästä, josta tuli kiltti perheenisä ja maansa moitteeton johtaja. Turkkilaisten piirittämä kansa on kuitenkin vaarassa joutua ikeen alle, ja vielä kun perheen poika pitäisi antaa lahjana ottomaaneille, niin Vladin pinna pimahtaa. Hän hakee apua paikalliselta vampyyrilta, joka lupaa Vladille supervoimat. Mies tarttuu tilaisuuteen ja muuttuu pedoksi, minkä jälkeen turkkilaisia alkaa lentää pois tieltä kuin leppäkeihäitä, sillä Vladista on tullut tuhoisa yhden miehen armeija. Mutta niin kuin voi arvata, vampyyrin kaveeraamisesta seuraa enemmän ongelmia kuin Vlad luuli.
Vaikka draculan hahmo on selvästi tarinan sankari, niin minun sankarikseni nousi pienen sivuosan mies, munkki, joka uskalsi sanoa totuuden päin naamaa, kertoa pelastuksen mahdollisuudesta, ja kantaa ristiä, jota vampyyrit pelkäsivät enemmän kuin mitään muuta.
Ison budjetin elokuvaksi Dracula Untold on raivostuttavan sieluton ja laimea. Viiltävästä musiikista, Luke Evansin uskomattomista vatsalihaksista sekä näyttävistä erikoistehosteista huolimatta elokuva ei t-u-n-t-u-n-u-t missään eikä ihmissuhteissa ollut kemiaa. Viisi pistettä.
Antboy -
Muurahaispoika(2013)
Lajityyppi:
Komedia, seikkailu
Levittäjä:
Oy Kinoscreen Illusion ltd
Ohjaaja: Ask
Hasselbalch
Pääosissa:
Oscar Dietz, Nicolas Bro, Samuel Ting Graf, Cecilie Alstrup Tarp, Amalie Kruse
Jensen
Ensi-ilta:
17.10.2014
Kesto: 1h 17
min
Ikäraja: 7
Tanskalainen 12-vuotias Pelle haaveilee luokkakaveristaan Amandasta, välttelee koulukiusaajia ja elelee tuikitavallista elämää, kunnes muurahainen puraisee häntä puutarhassa. Murkku ei ole mikään tavallinen hyönteinen, vaan se on kemiallisesti muunnettu yksilö, joka on karannnut läheisestä lääketehtaasta, ja se antaa Pellelle supervoimat.
Tästä muovautuu uuden apurin, asun ja viitan kera Muurahaispoika, joka taistelee oikeuden puolesta. Hän käy kiusaajien kimppuun, ja joutuu pian jahtaamaan ilkeää Kirppumiestä sekä pelastamaan Amandan.
Muurahaispoika on ihastuttava supersankariparodia, joka onnistuu kertomaan supervoimista lähes ilman erikoistehosteita, ja on tarpeeksi selkeästi toteutettu koko perheen elokuva. Itse Pelle (Oscar Dietz) on pulleaposkinen ja söpö poika, jonka olemus on viattoman hauska. Kahdeksan pistettä. (Kuvat:Oy KinoScreen Illusion ltd)
He ovat
paenneet (2014)
Lajityyppi:
Draama, kotimainen
Levittäjä:
SF Film Finland Oy
Ohjaaja: J-P
Valkeapää
Pääosissa:
Roosa Söderholm, Teppo Manner, Petteri Pennilä, Sara Paavolainen, Pelle
Heikkilä, Jari Pehkonen
Ensi-ilta:
17.10.2014
Kesto: 1h 42
min
Ikäraja: 16
J-P
Valkeapää on ohjannut kesäisen pakotarinan, jolla on vanhahtava nimi " He ovat paenneet". Ellen tietäisi mistä elokuva kertoo, niin luulisin sen olevan 1940-luvun kotimainen filmi, jonka pääosissa ovat Tauno Palo ja Kullervo Kalske.
Oikeasti elokuva kertoo kahdesta nuoresta, joilla on suuria vaikeuksia sopeutua mihinkään. Näitä nuoria ovat siviilipalvelusmies Joni, ja ongelmanuori Raisa. Joni tulee maalle töihin ryhmäkotimaiseen laitokseen karattuaan armeijasta, ja parin päivän ilmeettömyyden jälkeen - ja aika lailla hetken mielijohteesta - hän päästää Raisan kotiarestista.
He varastavat laitoksen Volvon ja lähtevät matkalle ilman mitään suunnitelmaa. Mielessä lienee vapaus ja vastuuttomuus, vaikka sitä ei juuri mainita. Rento hengailu voi tuntua ideana hienolta, mutta nuoret huomaavat pian, että aina ei kannata tehdä juuri sitä mitä mieleen tulee, sillä oma vapaus voi olla jonkun toisen vahingoittamista. Jonin ja Raisan taustaa sekä keskenäistä vetovoimaa valotetaan vain vähän, mutta heidän asenteensa kertoo paljon. Kaikki muut ihmiset esitetään vielä ikävämmässä valossa, joten Raisan ja Jonin maailma on siis varsin negatiivinen.
Pääosissa: Maria Sid, Alma Pöysti, Kris Gummerus, Mats
Långbacka, Carl-Christian Rundman, Ragni Grönblom, Christoffer Strandberg,
Beata Harju, Paavo Kerosuo, CG Wentzel, Katariina Lohiniva, Irina Björklund,
Martin Bahne
Ensi-ilta: 10.10.2014
Kesto: 1h 16 min
Ikäraja: S
Herttaisesti piirretty Muumit Rivieralla on tyylikästä katsottavaa, ja se kiinnostanee koko perhettä, sillä muumit ovat olleet osa meitä suomalaisia jo vuosikymmenten ajan.
Kansainvälisesti tehty piirroselokuva kertoo muumiperheestä, joka lähtee Niiskuneidin ja pikku Myyn kanssa merelle seikkailemaan. He ajautuvat myrsky-yön jälkeen hiekkarannalle, joka osoittautuu Rivieraksi. Se on kiehtova, auringonpaahteinen paikka, joka vilisee rikkaita ja kuuluisia, ja jossa muumeja kohdellaan hienosti.
Niiskuneiti, joka on pitkään ihaillut ulkomaalaisia filmitähtiä, on elementissään saaden heti ihailijoita, mutta Mummipeikko on mustasukkainen. Muumimamman mielestä taas kaikki on liian isoa, joten hän asettuu vaatimattomasti heidän veneensä alle asumaan. Muut muuttavat Le Grandin kuninkaalliseen sviittiin, jossa Muumipappa esittäytyy herra de Muumina.
Joskus voi olla karkeaa yleistystä sanoa vihaavansa jotain elokuvaa. Mutta sana viha tuli mieleen monta kertaa katsellessani elokuvaa Valekytät. Huom! Katsoin sen vain jottei sinun tarvitsisi! En halua vihata komediaa, jossa kaksi kolmekymppistä (oikeasti lähes 40 vee, minkä huomaa) miestä hulluttelee, sillä tämä maailma tarvitsee naurua sekä iloa enemmän kuin koskaan.
Minua ei harmita edes kyttäkaksikko-teeman käyttäminen kliseisesti. Mutta vihaan sitä, että käsikirjoituksen/näyttelemisen suhteen velttoillaan ja näytetään että reipas kiroilu sekä valehtelu on mahdottoman hauskaa. Elokuvan juoni on aika simppeli: kolmikymppiset ( just joo) Ryan ja Josh huomaavat, etteivät ole saaneet elämästään mitään irti. He pukeutuvat oikeisiin poliisiunivormuihin naamiaisia varten, ja huomaavat saavansa kunnioitusta sekä itsevarmuutta niistä. Pojat innostuvat puvuista vähän liikaa alkaen työntää nenäänsä sinne minne valepoliisin ei pitäisi, ja huomaavat pian että ihan oikeiden roistojen tai aseiden kanssa ei voi leikkiä.
Juoneen kuuluu myös yksi käheällä äänellä puhuva kaunis typykkä, jolla on pitkät kiharat hiukset, ja joka kallistelee päätään joko vasemmalle tai oikealle, sillä niin tyttöystävän roolia esittävät naiset toimivat tällaisissa tarinoissa. Tässä oli elokuva Valekytät tiivistettynä. Se ei onnistunut naurattamaan, mutta osunee varhaisteini-ikäisiin koettaessaan kiskoa huumoria irti alastomuudesta ruokakaupassa. Kaksi pistettä kymmenestä.
( Kuvat: (c)2014. Twentieth Century Fox)
A Most Wanted Man (2014)
Lajityyppi: Jännitys
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Anton Corbijn
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Rachel McAdams, Daniel
Brühl, Robin Wright, Willem Dafoe, Grigoriy Dobrygin
Ensi-ilta: 10.10.2014
Kesto: 2h 02 min
Ikäraja: 12
John Le Carré (oik.David Cornwell) on toiminut Hampurissa vakoojana, ja kirjoittanut uransa jälkeen monta elokuvaksi muutettua jännäriä. Jostain syystä en ole lämmennyt hänen viileänrealistiseen tyyliinsä lainkaan, vaikka se on huomattavasti lähempänä totuutta kuin Bondit. Tai ehkäpä juuri siksi. Hänen romaaniinsa pohjalta tehty A Most Wanted Man on ainutlaatuisen lahjakkaan näyttelijän Philip Seymour Hoffmanin viimeiseksi jäänyt elokuva, ja hänen roolinsa seuraaminen oli ainakin minulle erittäin tärkeä elementti muutoin liian hidastempoisessa ja monimutkaisessa elokuvassa.
Se kertoo terrorismia vastaan taistelevasta yksiköstä Hampurissa, johon saapuu kidutettu Issa, mies, joka syö kadulla soppakeittiössä, mutta joka tietää saaneensa ison perinnön. Hänestä kiinnostuvat niin Saksan poliisit kuin CIA:n työntekijätkin, (Robin Wright) - jotka tekevät vastentahtoisesti yhteistyötä - sillä arvoituksellisesti käyttäytyvä Issa voi antaa tietäen tai tietämättään suuren osan rahoistaan terroristeille. Kalsean, sateisen Hampurin kaupunkimaisemassa tapahtuva vakoojatyö on tämän elokuvan mukaan arkisen stressaavaa ja kaikkea muuta kuin romanttista tai viihdyttävää.
Pääosissa: Jonas Karlsson, Josephine Bornebusch, Frida
Hallgren, Jarmo Mäkinen, Armi Toivanen, Tommi Korpela, Kari-Pekka Toivonen,
Elina Knihtilä
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 1h 34 min
Ikäraja: 7
Miika Nousiaisen kirjoittama Vadelmavenepakolainen on
muotoutunut oivallisesti elokuvaksi, josta suomalaisen on helppo nauttia. Se
kertoo Mikko Virtasesta, 37 vee, joka on pienestä asti rakastanut kaikkea
ruotsalaista. Hän ei halua mitään niin paljon kuin olla ruotsalainen, koska
naapurissa kaikki on niin paljon paremmin. Mikko, ”joka kuuntelee Abbaa ja
itkee”, kokee rajun muutoksen ruotsinlaivalla itsetuhoisen Mikael Anderssonin
muodossa. Tämä on kyllästynyt elämäänsä ja luovuttaa identiteettinsä Mikolle.
Herra Virtasesta on yhtäkkiätullut umpiruotsalainen
psykologi, jolla on tilava asunto, dementoitunut äiti tukholmalaisessa
vanhainkodissa ja kaikki se maallinen hyvä, mitä hän on ikinä voinut toivoa. Jopa
Ruotsin ilmakin ”väreilee sosiaalidemokraattisen huolenpidon iloa”.
Mutta Mikko
ei tiennyt, että Mikaelilla on Ruotsissa sekä haastavia potilaita että sisar,
joka ei niin vaan nielekään uutta veljeä. Näistä aineksista on
saatu aikaan Ruotsin ja Suomen yhteistyönä tehty leppoisa kertomus, jonka
kautta voi tarkastella omia ennakkoluulojaan. Pääosaan on valittu ruotsalainen Jonas Karlsson, joka vääntää suomea
sekä suomenruotsia vähän hassusti. Muissa rooleissa vaikuttavat Josephine
Bornebusch (Solsidan) , Jarmo Mäkinen ja Tommi Korpela. Kahdeksan pistettä. (Kuvat:Nordisk Film)
Gone Girl (2014)
Lajityyppi: Draama, jännitys
Levittäjä:
SF Film Finland
Oy
Ohjaaja:
David Fincher
Pääosissa:
Ben Affleck, Rosamund Pike, Neil Patrick Harris, Scoot McNairy, Missi Pyle,
Tyler Perry, Kim Dickens, Patrick Fugit, Carrie Coon
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 2h 29 min
Ikäraja: 16
Nick Dunne (Ben Affleck) huomaa viidennen hääpäivänsä aamuna vaimonsa kadonneen. Olohuoneen
pöytä on rikottu. Keittiössä on verta. Hän soittaa poliisit paikalle ja tuotapikaa
paikallinen yhteisö on kokoontunut etsimään Amya(Rosamund Pike) . Lehdistökin tulee, sillä Amy on tunnettu: hän on vanhempiensa
luomien lastenkirjojen rohkea sankaritar, kaikkien oma kultamuru. Aviomies Nick
on tilanteessa oudon vaisu, ja tutkiessaan katoamista poliisi huomaa siinä monia
ristiriitaisuuksia, joten häntä aletaan epäillä vaimon murhasta.
Nickiä
haukutaan lehdissä ja televisiossa, ja Amystä tehdään pyhimys; ohjaaja David
Fincher osaa samalla taitavasti manipuloida katsojien mielipiteitä.Gone Girl on erittäin tervetullut, hienosti
ohjattu murhatrilleri, joka muotoutuu sen edetessä ovelaksi psykologiseksi
jännitystarinaksi. Trilleri perustuu Gillian Flynnin bestselleriin, jonka
loppuratkaisu on muutettu elokuvaa varten.
Elokuva alkaa Nickin kuvauksella elämästään, mutta puolessavälissä sitä
alkaakin kertoa Amy, joka antaa tapahtumista oman versionsa. Salaisuudet
paljastuvat juuri sopivassa tahdissa, sillä vaimo on piilottanut Nickiä varten
taloon erilaisia vihjeitä, joista moni viittaa miehen syyllisyyteen. Mutta onko
hän sitä? Katsoja pidetään etäällä hyvin jännittävän, oudon
läheisriippuvuustarinan avioparista, jossa tiivistyy tämän ajan itsekkyys ja kylmyys.
Bravo Rosamund Pike, Ben Affleck (kerrankin) ja David Fincher! Yhdeksän pistettä. (Kuvat: SF Film Finland Oy)
20,000 Days on Earth
(2014)
Lajityyppi: Draama, dokumentti, musiikki
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Iain Forsythin, Jane Pollard
Pääosissa: Nick Cave, Warren Ellis, Ray Winstone, Kylie
Minogue
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: 7
Reippaasti yli 20 000 päivää elänyt australialainen
rockmuusikko, näyttelijä, runoilija ja lauluntekijä Nick Cave on pääosassa omaa
elämäänsä kuvaavassa draamadokumentissa. Hän paljastaa musiikistaan ja
mielipiteistään tarkasti rajatun sekä kuvatun määrän faktoja ja juttelee
autossa näyttelijä Ray Winstonen ja Kylie Minoguen kanssa, jotka ovat mahdollisesti
harhaa(?). Näemme myös pari musiikkiesitystä. Elokuvan ei ole tarkoitus olla
vain hänen faneilleen tehty kuvaelma, vaan meille muille suunnattu esitys,
mutta en silti saanut hänen tuotantoaan tuntemattomana siitä mitään irti.
Yllä näyte Caven musiikista ja näyttelemisestä, jolla ei ole mitään muuta yhteistä elokuvan kanssa kuin Kylie Minogue.
Nick
Cavella on tietty taiteilijapersoona, ja
hänestä joko pitää tai ei pidä, ja…noh…tai olihan sitä elokuvaa ihan
mielenkiintoistakin katsoa. Välillä. Suuret tähdet ovat huomattavasti
tavallisempia kuin mitä he itse luulevat olevansa, ja siksi salaperäinen,
myhäillen kerrottu omaelämänkerta jää vieraaksi. Minua alkoi kuitenkin kiinnostaa
hänen suhteensa kristinuskoon, mikä tuntuu olevan herra Cavelle hyvin tärkeä ja
henkilökohtainen asia, vaikka hän sitä vähättelikin. Elokuvan jälkeen kävin
netissä tutkimusretkellä ja kuuntelin hänen kappaleitaan. Ei hassumpaa. Mutta
dokkari saa seitsemän pistettä.
Pääosissa: Anneli Auer, Jarmo Valkama, Pekka Santtila, Juha
Joutsenlahti, Pauli Kuusivirta
Ensi-ilta:
3.10.2014
Kesto: 1h
23 min
Ikäraja: 16
Ulvilan murhamysteeri, joka alkoi Anneli Auerin soittamasta
hätäpuhelusta joulukuussa 2006, saa nyt lisää huomiota. Siitä tehty dokumentti
on tiivistelmä tähän asti tapahtuneista tosiasioista, ja siinä valotetaan eri
näkökantoja sekä tehtyjä päätöksiä. Joitakin tilanteita näytellään, ja katsojat
saavat tietää miten poliisit ovat murhaa tutkineet. Elokuva ei anna mitään hätkähdyttävää tietoa, mutta se luo
tapahtumista helpommin omaksuttavan järjestyksen, ja antaa katsojalle tilaa
luoda oma mielipiteensä. Dokumentin suurin arvoitus on Anneli Auer, joka
herättää monenlaisia tunteita ja lisäkysymyksiä. On kiinnostavaa, että elokuva
tehtiin juuri nyt, kun tapauksen tutkinta on vielä osin kesken.
Ehkä elokuvan tärkein anti on kertoa meille, miten karmea on
lasten osa aina silloin kun tragedia iskee. Viattomien kärsimystä on sietämätöntä
katsella.
Medialle tämä traaginen tapahtuma tuntuu joskus olevan
loputon pohdiskelun kohde, joka on syrjäyttänyt jutut Matti Nykäsestä. (Tosin täytyy
tässä myöntää, että niitä juttuja on tullut luettua aika monta.)
Dokumenttia olisi parantanut kuvassa näkyvä kiinnostava
juontaja tai rivikansalaisten mielipiteet. Tällaisenaan se sopisi paremmin
televisioon kuin valkokankaalle. Kuusi pistettä.(Kuvat: First Floor Productions)
