Myrskyn silmässä/Into the Storm ( 6/10)

Myrskyn silmässä/Into the Storm (2014)

Lajityyppi: Toiminta, jännitys

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Steven Quale

Pääosissa: Richard Armitage, Sarah Wayne Callies, Jeremy Sumpter, Matt Walsh, Nathan Kress, Kyle Davis, Arlen Escarpeta

Ensi-ilta: 26.9.2014

Kesto: 1h 30 min

Ikäraja: 12

Katastrofielokuvat ovat ihan oma lukunsa. Ne ovat täydellisen riippuvaisia erikoistehosteista, kovista äänistä ja tärisevästä bassosta. Katsomossa on turvallista tuntea pelkoa ja kauhistella näkemäänsä, tai ehkä miettiä mitä itse tekisi jos joutuisi palavaan rakennukseen/maanjäristyksen keskelle/hirmumyrskyn kouriin. Katastrofielokuviin kuuluvat tietyt kliseet, joita ei sovi paheksua; niissä on aina yksi, toisia fiksumpi henkilö, joka huomaa ympärilleen katsellen että nyt kaikki ei ole hyvin, ja sitten on se tyyppi, joka vähättelee hänen varoituksiaan, mutta joutuu lopulta nöyrtymään. Juoneen voidaan heittää kaunotar, jolla on pitkä tukka ja nokkava asenne. Luultavasti mukana on lapsi, joka pitää pelastaa, ja isännältään jäänyt koira. Myrskyn Silmässä on kaikki nuo, mistä tulee pisteitä. 

Se kertoo leskeksi jääneestä koulun apulaisrehtorista ( Richard Armitage), jolla on koko ajan otsa rypyssä, sekä pyörremyrskyjä tutkivasta tiimistä. He joutuvat ponnistelemaan yhteistuumin valtavien tuulten alkaessa yllättäen ravistella pientä kaupunkia. 

Elokuvan näyttävintä antia ovat erikoistehosteet, jotka toimivat parhaalla mahdollisella tavalla myrskyn riehuessa uskomattomissa mittasuhteissa ja äänten pauhatessa. Lehmiä ja rekkoja lentelee pitkin poikin. Mutta yksi siitä puuttuu ja sen mukana kaikki, eli elokuvassa pitäisi olla tunteentäyteinen ydin, ikäänkuin tyyntä myrskyn silmässä. Ihmisten hätää ja sitten onnea kun tajuaa että minä olen hengissä. Kaikkein parasta olisi, jos huudon, tärinän ja katastrofin keskellä joku löytäisi rakkauden uskottavasti, tai jos tavallisesta pulliaisesta kasvaisi vastoinkäymisten keskellä Sankari. Tai jos tarinassa olisi edes jotain oppimisen arvoista. Mutta kun ei. 

Tarina on muka kuvattu " tavallisten" ihmisten kameroilla, joita heillä on kätevästi mukana muutenkin kuin kännykässä. Sillä on yritetty saada aitouden tuntua elokuvaan. Kikkailu ei ole tehty hyvin, ja se pilaa enemmän kuin innostaa. Ihmiset ovat tämän elokuvan sivutuote, ja tarina sekä näytteleminen on niin huonon haparoivaa, että ei voi kuin ähkiä. Elokuvassa on tarpeettomia rooleja (amatööritutkijat) eikä yhdessäkään ihmissuhteessa tunnu  aitous. Oikein alkoi kiukuttaa, että miksi tässä piti noita vätyksiä tuoda esille,  sillä ne mahtavat tehosteet olisivat riittäneet itsekseenkin. En kadu sitä että katsoin elokuvan, sillä katastrofit voivat olla erinomaista viihdettä, miin kauhealta kuin se kuulostaakin , mutta tämä jätti pahan maun suuhun. Kuusi pistettä.

Boksitrollit 3D (dub) /The Boxtrolls 3D (dub) (7/10) ja Tanssi haudoilla/A Walk among the Tombstones(5/10)

Boksitrollit 3D (dub) /The Boxtrolls 3D (dub) (2014)

Lajityyppi: Seikkailu, animaatio, 3D

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Graham Annable, Anthony Stacchi

Ensi-ilta: 19.9.2014

Kesto: 1h 36 min

Ikäraja: 7

Suomeksi puhuttu 3D-versio!

Animaatioelokuva Boksitrollit, joka perustuu Alan Snown kirjaan, sijoittuu jonnekin lasten ja aikuisten tarinoiden väliin. Se on liian pelottava pienille lapsille, mutta kiehtoo vähän vanhempia, ja pitää aikuisetkin mukanaan. Onneksi se päättyy hyvin aaltoiltuaan hauskan ja hirvittävän välillä puolentoista tunnin ajan. Laika-studio, joka on tehnyt Coraline-ja Paranorman-elokuvat, on pannut taas parastaan visuaalisuuden suhteen, sillä elokuva näyttää upealta. Jokainen liike ja ilme on käsin taiteiltu. Viktoriaanisen ajan hahmot ovat hienosti tyyliteltyjä, ja voisin jatkaa animaatiokehujen listaa loputtomiin. Ikävä kyllä kauhukomediallinen tarina on muuten oudon sydämetön ja kuiva.

Se kertoo pienestä Juustingin kaupungista, jossa pelätään boksitrolleja, terävähampaisia pahvilaatikoissa asuvia olentoja. Ne kuulemma syövät lapset ja kaikkien rakastamat  juustot. Kaupungin johtaja, herra Portsalut, määrää ilkeän herra Siepon hävittämään kaikki boksitrollit, mutta ei tiedä että ne ovat oikeasti  kilttejä, ja että niiden maanalaisissa asumuksissa kasvaa myös pieni pirteä ihmispoika, Eggs, joka tulee muuttamaan trollien tulevaisuuden. Elokuvassa on opetusta: niin Eggsin, kaupunginjohtajan kuin boksitrollienkin on uskallettava muuttua voidakseen voittaa pahan hyvällä. Pisteiden antaminen on hankalaa, sillä animaatio on kiehtovaa seurattavaa, mutta tarina tylsä. Siitäpä keskivertopiste eli seiska.

Tanssi haudoilla/A Walk among the Tombstones (2014)

Lajityyppi: Toiminta, jännitys

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Scott Frank

Pääosissa: Liam Neeson, Dan Stevens, David Harbour, Boyd Holbrook, Laura Birn

Ensi-ilta: 19.9.2014

Kesto: 1h 54 min

Ikäraja: 16

Jos saisin henkilökohtaisesti tavata irlantilaisen näyttelijän Liam Neesonin , niin istuttaisin hänet teekupposen ääreen ja pitäisin pienen puhuttelun. Sanoisin: " Kuulehan Liam.Olet hyvä näyttelijä ja annat elokuvillesi juurevuutta.Pelkkä jykevä olemuksesi on joskus riittävää kerrontaa, vaikka et edes puhuisi mitään.Mutta nyt tuo huonoissa b-luokan leffoissa näytteleminen riittää.Olen saanut tarpeekseni!" Puhuttelu tulisi siitä hyvästä, että hän on mukana uudessa jännärissä nimeltä Tanssi haudalla. Nimi on todella hyvä, joten sääli että sisältö ei vastaa sitä. 

Neeson näyttelee siinä kivikovaa Matt Scrudderia, joka on entinen newyorkilainen poliisi ja alkoholisti, nykyinen yksityisetsivä. Hahmo on tuttu Lawrence Blockin lukuisista dekkareista. Scrudderia pyydetään tutkimaan huumekauppiaan vaimon( jota esittää suomalainen Laura Birn, tosin ei puheroolissa) sieppausta ja murhaa. Mitä enemmän Matt asiaa tutkii, sitä selvemmin hän tajuaa millaisia psykopaatteja sieppaajat ovat.Tarvitaan monta luotia ja paljon raakuutta, ennenkuin rikoksen ratkaisu löytyy.

Elokuva on perinteistä, jopa vanhanaikaista kerrontaa, joka poikkeaa vauhdikkaista rikoselokuvista. Tässä on runsaasti keskustelua ja rauhallisia hetkiä, joista jotkut voivat pitää, mutta minusta se on kömpelö ja kylmäkiskoiskoinen. Lieneekö oudon editoinnin syynä se, että Scrudderille oli alunperin filmattu työpari, mutta tämä oli leikattu pois elokuvasta. Vielä yksi valitus: joskus on vaikeaa erottaa onko joku huono näyttelijä vai onko ohjaaja aivan surkea antamaan neuvoja, mutta veikkaisin ensimmäistä. Vinkkaan tässä Downton Abbeysta tuttuun näyttelijään Dan Stevensiin, joka on ilo silmälle, mutta jossa ei ole tippaakaan uskottavuutta. En keksi juuri mitään hyvää sanottavaa tästä elokuvasta, sillä menin katsomaan sitä odottaen viihdyttävää jännäriä.

Jos nyt täytyy jotain kehua, niin islantilaista näyttelijää Olafur Olefssonia, joka on kaikissa elokuvarooleissaan karismaattisen uskottava. Muu elokuva saa vaatimattomat viisi pistettä..(Kuva: ©2014 Tombstones Productions, Inc. Photo Credit: Atsushi Nishijima

Viiru ja Pesonen: Pikkukepposia ja suurta ystävyyttä (dub) Pettersson und Findus - Kleiner Quälgeist, große Freundschaft ( 8/10), As Above, So Below (4/10) ja Palsa (5-/10)

Viiru ja Pesonen: Pikkukepposia ja suurta ystävyyttä (dub)

Pettersson und Findus - Kleiner Quälgeist, große Freundschaft (dub) (2014)

Lajityyppi: Koko perheelle

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Ali Samadi Ahadi

Ensi-ilta: 12.9.2014

Kesto: 1h 30 min

Ikäraja: S

Viiiru ja Pesonen puhuvat suomea, mutta heidät on tehty saksaksi elokuvassa Pikkukepposia ja suurta ystävyyttä. Se kertoo (jo muutamaan otteeseen piirrettynä nähdyn)  tarinan maalla asuvasta Pesosen sedästä, joka keksii vaikka minkälaisia vempaimia, ja siitä miten hän sai kissan nimeltä Viiru. Tutustumme myös heidän naapuriinsa Kososeen, yhteen kovaääniseen kukkoon ja rouva Anttoseen. 

Setä Pesosen talossa eivät asu vain hän ja kissa, vaan myös lukematon määrä pikkuotuksia, jotka keräävät kaikki turhat tavarat nurkista ja tekevät niistä itselleen kodin. Piirretyissä kirjoissa ne näyttävät kiehtovilta, mutta tässä elokuvassa ne ovat pikemminkin pieniä terävähampaisia kiusanhenkiä, mitä kukaan ei haluaisi taloonsa. Viehättävintä ovat elokuvan värikylläisyys, satumainen valotus ja Pesosen kanalasta löytyvät erilaiset vaaleat kanarodut, joista erottaa ainakin braman ja silkkikanan.Niillä on kaulakorut ja huivikin.

Viiru ja Pesonen on tehty perheen pienimmille, mutta se tuntuu liian pitkältä alle kouluikäisille. Suosittelen lapsille elokuvan katsomista aikuisen kanssa, sillä se sisältää äänekkäitä ja ehkä vähän liiankin jännittäviä kohtauksia. Tarina on muutoin ihan hauska ja huoleton, joten toivon etten näe painajaisia niistä pikkupirulaisista. Kahdeksan pistettä.

(Kuvat: Photo credit images w/out Findus: Wolfgang Ennenbach; all others: Mathias Neumann Copyright: © 2014 Tradewind Pictures, Senator Film München, Network Movie. All Rights Reserved.)

As Above, So Below (2014)

Lajityyppi: Jännitys, kauhu

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: John Erick Dowdle

Pääosissa: Perdita Weeks, Ben Feldman, Edwin Hodge

Ensi-ilta: 12.9.2014

Kesto: 1h 33 min

Ikäraja: 16

As above, so below voidaan kääntää vaikkapa niinkuin ylhäällä, niin alhaalla-muotoon, mutta ei se siitä parane. Kauhuelokuvana mainostettu kummajaistarina ei toimi pelotteluna, ei seikkailuna eikä oikein minään muunakaan muotona. Se kertoo nuoresta, söötistä ja ylimaallisen sitkeästä yliopiston opettajattaresta Scarlettista, joka on päättänyt löytää viisasten kiven. Kivi antaisi ikuisen elämän, terveyttä, ja se muuttaisi myös kaiken kullaksi. Hänen isänsä ja kaikki muutkin kiveä etsineet ovat menettäneet järkensä. Älykkäät ihmiset voivat olla joskus hyvin typeriä. Nuorta tutkijaa ei lannista mikään, vaan hän jäljittää erilaisten vihjeiden perusteella kiven Pariisin katakombeihin ja etsii käsiinsä miehen, joka tuntee ne ja osaa opastaa häntä maanalaisiin tunneleihin tutustumisessa. 

Mutta kuinka käykään: kun pieni joukko on tunkenut itsensä laittomasti katakombeihin, niin maa heidän takanaan rysähtää kasaan, ja he jäävät loukkoon. Mitä syvemmälle he menevät, sitä enemmän he joutuvat kaivautumaan myös omaan menneisyyteensä. Paljastin nyt jo liikaa, mutta sinällään jännittävältä tuntuva tilanne ei kuitenkaan ole niin hysteerinen kuin voisi odottaa. Näyttelijät nimittäin eivät osaa esittää kauhuissaan olevaa joukkoa, jonka on löydettävä viisasten kivi ja ulospääsy. Jännitystä ei alusteta, eikä tilanteita rakenneta tehokkaasti, ja koska näyttelijät eivät tunnu olevan erityisen peloissaan, niin katsojakaan eivät ole.Elokuva yrittää olla sekä jännittävä seikkailu että myös kauhupitoinen käsivara-kameralla kuvattu dokumentti, mutta se ei vedä mukaansa eikä tunnu aidolta. Pelkkää typerää pelottelua, ajan ja rahan tuhlausta. Neljä pistettä kymmenestä.

Palsa (2013)

Lajityyppi: Komedia, draama, kotimainen

Levittäjä: Isla Sales Oy

Ohjaaja: Pekka Lehto

Pääosissa: Janne Reinikainen, Antti Raivio, Markku Peltola, Maria Järvenhelmi, Tiina Weckström, Tuomas Uusitalo

Ensi-ilta: 12.9.2014

Kesto: 1h 13 min

Ikäraja: 16

Elokuva suomalaisesta kuvataiteilijasta Kalervo Palsasta (1947-1987) valmistui jo vuonna 2005, mutta se on saanut ensi-iltansa vasta viime vuonna sopivien levityssopimusten puuttuessa. Pekka Lehdon ohjaama elokuva ei ole tavanomaista elämänkerrontaa, vaan enemmänkin houreista tajunnanvirtaa.Siinä ei ole alkua, keskikohtaa ja loppua, vaan Palsan sarjakuvista ja tauluista tuttuja näyteltyjä tilanteita, ja hetkiä hänen elämästään.

 Elokuvassa viitataan karkeasti Kalervon elämään Kittilässä, taideopintoihin, viinaan, eristyneisyyteen ja rikkinäiseen seksuaalisuuteen. Suuri osa elokuvasta on sarjakuvaa, jossa Palsa näkee itsensä Tex Willerinä, ja vasta ihan lopussa, missä esitellään Palsan töitä, tulee esille myös toisenlainen, kiinnostava taiteilija. 

 Häntä esittää erittäin hyvä Janne Reinikainen, jonka ansiosta tarinaa viitsii katsoa.  Palsa sopinee teitelijan innokkaimmille faneille tai kuvataideopiskelijoille, mutta muutoin se on väsyttävä, ärsyttävä ja hölmö tekele.Viisi -. (Kuvat: Isla Sales)  

Mielensäpahoittaja (6/10) ja Jos vielä jään-If I Stay (7-/10)

Mielensäpahoittaja (2014)

Lajityyppi: Komedia, kotimainen

Levittäjä: Nordisk Film

Ohjaaja: Dome Karukoski

Pääosissa: Antti Litja, Mari Perankoski, Iikka Forss

Ensi-ilta: 5.9.2014

Kesto: 1h 43 min

Ikäraja: S

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin...." Antti Litja on oiva valinta pääosaan Mielensäpahoittajaksi. Hänestä on muovautunut marisija, pihi yksinäinen isäntä, joka on jäänyt mieleltään sodanjälkeiseen Suomeen, ja joka karsastaa kaikkea modernia, kuten lämpöä ja mukavuuksia. Ainut tarvittava lukeminenkin on Voortti Eskortin huoltokirja. 

Tuomas Kyrön luomus on naurattanut suomalaisia jo vuosia niin kirjoina kuin teatterinkin lavalla, eikä syyttä -me tunnistamme tuon tyypin. Kirjoissa hän pääsee esille kaikkein hauskimmin, mutta Dome Karukoski on koettanut mahdollisimman hyvin siirtää miehen valkokankaalle. Elokuvassa Mielensäpahoittaja joutuu lähtemään kaupunkiin miniän hoiviin, mistä tulee valtaisa törmäyskurssi kahden täysin erilaisen kulttuurin välillä. Mari Perankoski tuo elokuvaan vauhtia ja energiaa, mutta Antti Litja on sen juuret. Ikävä kyllä siirto ei ole täysin onnistunut, sillä sitä tuttua marinaa olisi kuullut mielellään enemmänkin.Mitä enemmän kuva siirtyy pois siitä, sitä huonommin elokuva toimii. Tarvittava sympatia puuttuu. 

Mutta ei tämä mikään onneton leffa ole, se pahoitti mieltäni vain vähän. Kuusi pistettä sentään.  (Kuvat: Nordisk Film)

Tuomas Kyrö itse kuvaa sitä parhaiten (Finnkinon sivulla) " Siinä on mukana värit ja ääni. Sen ovat atk-koneillaan kirjoittaneet lättähattujen suosikit ohjailija Dome Karukoski ja kirjailija Tuomas Kyrö. Kyllä ovat minulle vieraita nimiä. Itseäni näyttelee Litjan Antti, hänestä olen aina enemmän pitänyt kun ei ole mikään tyhjännauraja. Minustahan se kertoo. Kahdeksankymmentä olen jo täyttänyt ja aina kotonani asunut. Verkot pitää katsoa, perunat nostaa ja hommat hoitaa. Puhumattomuudella Sysi-Suomessa on aina pärjätty. Mutta sitten loukkaan jalkani ja joudun lähtemään pääkaupunkiin muka johonkin vysioperatiaan. 

Taksipirssin kyydissä viedään sinne missä on raitiovaunuja eikä kukaan käytä päähinettä. Poikani jää kotiin, koska jonkun käytävä syöttämässä emäntä. Hänellä on herra Alshaimerin tauti ja sen takia joutui Kuusikodin vuodeosastolle. Isoa taloa joudun nykyään asumaan yksin. Meitin poikaa näyttelee semmoinen kuin Iikka Forss. Kyllä en tiedä kumpi siinä on etunimi ja kumpi sukunimi. Minun pitää mennä ensin miniän tykö. Kovasti on tämä Mari Perankoski niin kuin miniän pitää olla. Se pelkää minua ja minä vähän häntä. Enemmän on hänessä nättiä näköä kuin työihmisen näköä. Kyllä en löydä viikonlopun aikana miniän kanssa yhteistä kieltä. Olen tottunut syömään eläimen kieltä ja miniä on enemmänkin opiskellut kieliä. Kuten esimerkiksi neuvostoliittoa.

Paljon on pääkaupungissa toisella tavalla kuin kotona. Emännät käyvät töissä ja isännät koulussa. Ihmisiä ja liesiä hipaistaan eikä naksautella tai kolauteta niin kuin minun maailmassani. Mutta talon ulkopuolella on hommat tekemättä. Rännit pitää putsia, välikaivo tyhjentää ja kyllä tarvitsee miniä apua tärkeässä neuvottelussa venäläisten kanssa. Koetan näyttää kuinka asiat tehtiin silloin kun kaikki oli hyvin. Nimittäin vuonna viisikymmentä ja kolme. Ei onnistu, tulee ongelmia ihmisten välille. Ja kansakuntien välille. Ja puun ja Voortti Eskortin välille.

 

12.9.2014 kaikki pahoittavat mielensä."

Tuomas Kyrö, kirjailija

Jos vielä jään/If I Stay (2014)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: R.J. Cutler

Pääosissa: Chloë Grace Moretz, Jamie Blackley, Mireille Enos, Liana Liberato, Stacy Keach, Lauren Lee Smith, Aliyah O'Brien

Ensi-ilta: 5.9.2014

Kesto: 1h 47 min

Ikäraja: 7

Ennen kuin pihahdankaan Jos vielä jään-elokuvasta, niin kerron aivan toisenlaisesta tarinasta: 13-vuotias Bethany Hamilton makasi surffilaudallaan merellä vuonna 1993, kun hai puri hänen vasemman kätensä irti olkapäästä. Elämän ja kuoleman välillä tasapainoileva tyttö saatiin pian ambulanssiin, jossa hoitaja kumartui hänen puoleensa ja kuiskasi: "Jumala ei koskaan jätä sinua eikä hylkää sinua". Bethany muistaa hetken vieläkin tarkasti ja hänen elämästään kerrotaan elokuvassa Soul Surfer. Kerroin Bethanysta tietystä syystä, jonka huomaat kohta. Vasta nyt pääsen itse asiaan, eli siihen mistä Gayle Formanin romaaniin perustuva Jos vielä jään kertoo.Pahoitteluni viivastyksestä! Elokuvan pääosassa on 17-vuotias sellonsoittaja Mia, (Chloe Grace Moretz) jolla on rennot muusikkovanhemmat ja vähän vanhempi poikaystävä Adam.( Jamie Blackley) 

Elämä on kaikin puolin onnellista.Vasta ensimmäinen kunnon riita Adamin kanssa opiskelupaikasta tuo ristiriitaa elämään. Onnen katkaisee järkyttävä auto-onnettomuus, jonka jälkeen Mia joutuu koomaan. Sairaanhoitaja kumartuu leikkaussalissa hänen puoleensa ja kuiskaa tylyhkösti, että jos haluat elää, niin parasta alkaa taistella.(vrt. Soul Surfer!!) Hänen sielunsa ei ole kiinni ruumissa, mutta toisaalta ei muuallakaan, vaan vaeltaa sairaalassa.Samalla Mia tutkailee elämäänsä miettien kaikkea sitä mitä olisi voinut tapahtua. Mitä olisi voinut olla.

Hän näkee ja kuulee poikaystävän, sukulaiset ja tuttavat vuoteensa vierellä. Haluaako Mia herätä ja jatkaa elämää karussa todellisuudessa, vai lähteä?  Mikä pitää häntä elossa? 

(Ruotsalaisessa elokuvassa Den Osynlige-Näkymätön kerrottiin koomassa makaavasta miehestä, jonka sielu selvitti syytä sairaalassaoloon muilta näkymättömänä. Tarina on paljon mielekkäämpi kuin tämä teinidraama.) Jos vielä jään ei kerro mitään hengellisyydestä, rukouksesta tai Jumalasta, mikä on outoa aiheen puolesta. 

Se on monella tapaa herttainen ja tavanomaista kiinnostavampi teinielokuva, mutta homman pilaa se, ettei Mian ja Adamin välillä kipinöi lainkaan, ja se, ettei Chloessa ole vielä tarvittavaa syvyyttä ja kypsyyttä noin vaativaan rooliin. Jopa musiikki on tasapaksua, paitsi kauniit sellosoolot. Seitsemän miinus.

(Kuvat: Doane Gregory Copyright: © 2014 Warner Bros. Entertainment Inc. and Metro-Goldwin-Mayer Pictures Inc.All Rights Reserved.)