Captain America: The Return of the first Avenger/ The Winter Soldier(5/10) ja The Railway Man(8/10)

Captain America: The Return of the First Avenger 3D/Captain America: The Winter Soldier 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi, 3D

Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo

Pääosissa: Chris Evans, Scarlett Johansson, Anthony Mackie, Cobie Smulders, Samuel L. Jackson, Sebastian Stan, Frank Grillo, Emily VanCamp, Hayley Atwell, Dominic Cooper, Robert Redford

Ensi-ilta: 26.3.2014

Kesto: 2h 16 min

Ikäraja: 12

3D-versio

Marvelin studiot suoltavat maailmalle toinen toistaan erikoisempia valkokankaan supersankaritaruja.  Stan Leetä, useiden sarjakuvien luojaa, on tästä kiittäminen. Yksi parhaista elokuvista oli ensimmäinen Kapteeni Amerikka-seikkailu, joka mahtipontisesta nimestään huolimatta uskalsi olla reilusti poikamainen, huumorintajuinen ja samalla tunteita herättävä tarina ruipelosta Steve Rogersista, jolla on hyvä sydän ja ehdoton oikeudentaju. Toivoin että samat käsikirjoittajat ja tekijät olisivat muovaamassa Kapun toista itsellistä tarinaa. (hän esiintyi välillä elokuvassa The Avengers) Osa tekijöistä onkin samoja, mutta tuloksena on ikävystyttävä, toimintaa liian täyteen tupattu rymistely. Tarina alkaa Steve Rogersin aamulenkillä, joka on elokuvan ainoa rauhallinen kohta.  Sen jälkeen hän joutuu hyökkäämään laivalle, jonka matkustajat on otettu panttivangiksi, ja tuota pikaa Kapu huomaa, että joku pahis on soluttautunut SHIELD-järjestön päämajaan. Siitä alkaa sarja huonosti kuvattuja, ylikiihkeitä tappelukohtauksia. 

Elokuvan koko sisältö on siirtymistä yhdestä käsirysystä toiseen. Avukseen Steve on saanut Scarlett Johanssonin esittämän Mustan Lesken, joka tuntuu olevan väärässä elokuvassa väärään aikaan. Elokuvan tempo kasvaa koko ajan kohti loppuhuipennusta ja lopulta Kapteeni Amerikka saa vastaansa naamioidun kostajan –Talvisotilaan-, jonka henkilöllisyys on suuri yllätys. Ei voi kuin huokaista ja todeta että toinen osa on sekä täysin tarpeeton että pilattu sekasotku. Näyttelijät yrittävät parhaansa, mutta turhaan, koska  sydämellisyys on poistettu käsikirjoituksesta kirurgisen tarkasti. Ensimmäisessä elokuvassa kiehtoi Steve Rogersin suoraselkäisyys ja hyvät toverisuhteet, haikea rakkaustarina ja muutos supersankariksi, mutta toisessa osassa ne kaikki on menetetty. Minä, niin kuin Steve Rogerskin, kaipaan takaisin parempaan aikaan. Viisi pistettä kymmenestä.  

The Railway Man (2013)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Jonathan Teplitzky

Pääosissa: Colin Firth, Nicole Kidman, Stellan Skarsgård, Hiroyuki Sanada, Jeremy Irvine, Sam Reid, Tanroh Ishida

Ensi-ilta: 28.3.2014

Kesto: 1h 56 min

Ikäraja: 12

The Railwayman kertoo tositarinan englantilaisesta junaintoilijasta Eric Lomaxista, joka joutui toisen maailmansodan aikana japanilaisten vangiksi. Hän selviytyi leiriltä, mutta sai niin ulkoisia kuin sisäisiäkin arpia. Eric koetti työntää surullisia muistoja piiloon, mutta ne ponnahtivat kiusallisesti esiin hänen löydettyään viisikymppisenä elämänsä rakkauden, Patrician. Hyvän sotilatoverinsa tehtyä itsemurhan Eric päättää lähteä takaisin leirilleen, joka on muutettu museoksi, ja joutuu kohtaamaan siellä pahimman kipunsa. 

 Colin Firthin esittämä Lomax on sisäänpäin kääntynyt mies, joka on intohimoisen kiinnostunut junista.Hän muistaa aikataulut ulkoa ja kertoo olevansa juna-intoilija erotuksena niistä, jotka kuvaavat vetureita tai äänittävät junien kolinaa. Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi joku haluaa tietää mikä rata on minkäkin kokoinen, ja miksi rautatiet ovat niin kiehtovia, mutta hyvä kun siitäkin kerrotaan. On hauskaa, että Eric kohtaa suuren rakkautensa junamatkan aikana! Nicole Kidman on tavallista vaatimattomamman näköinen ja oloinen Patriciana, Ericin kärsivällisenä vaimona, joka tuuppaa miestään lähtemään matkalle, jonka aikana tämä voi selvittää sodan aikana saamiaan traumoja. Lomax joutui tovereineen rakentamaan "kuoleman rautatietä", Thaimaassa, ja kitumaan vankileirillä kokien kidutusta ja julmuuksia. Matka osoittautuu ratkaisevaksi. Eric sekä muistaa kaiken kokemansa että kohtaa valinnan siitä, pitääkö kiinni kostonhimosta vai anteeksiannosta. 

Karhean koskettava tarina on filmattu useampaan kertaan, mutta The Railway Man ei ole niitä parhaita. Vaikka sen sisältö on tärkeää ja päänäyttelijöihin satsattu, niin elokuva on niin lepsu sekä viitteellinen, että katsoja pysyy kaukana ihmisten oikeista tunteista. Paras näyttelijä on ehdottomasti Hiroyuki Sanada, joka on uskottava tekojaan katuvana miehenä. Kahdeksan pistettä.(Kuva:Future Film)

.

Isänsä poika/Soshite chichi ni naru(8/1/2/10), Le Week-End(9/10) ja Non-Stop(6/10)

Isänsä poika/Soshite chichi ni naru (2013)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd

Ohjaaja: Hirokazu Kore-eda

Pääosissa: Masaharu Fukuyama, Machiko Ono, Yôko Maki, Rirî Furankî

Ensi-ilta: 21.3.2014

Kesto: 2h 01 min

Ikäraja: 7

Cannesissa palkitussa perhedraamassa hymytön ja huumoriton arkkitehti Ryota tuputtaa  kuusivuotiaan poikansa Keitan hienoon yksityiskouluun, koska niin kuuluu tehdä. Keita oli käynyt jopa koulun pääsykokeen valmennuskurssin, jossa opetettiin hymyilemään ja kertomaan, että oma isä on mainio mies, joka retkeilee poikansa kanssa. Oikeasti Ryota keskittyy vain töihinsä ja tekee mitä tahansa miellyttääkseen  pomoaan. Vaimo viettää nöyrää hiljaiseloa kotona, joka on aina tahraton.  Perheen elämä muuttuu kun sairaalasta soitetaan, että hoitaja on aikanaan tehnyt virheen vaihtamalla vauvoja, joten Keita ei ole heidän biologinen lapsensa. Pariskunnan oikea lapsi on kasvanut pikkukaupungissa eloisassa ja lämminhenkisessä työläisperheessä, jossa ääntä riittää ja isä on läsnä. Keita viedään tapaamaan heitä ja samalla ristiriidat kahden täysin erilaisen kasvuympäristön kohdatessa alkavat pakolla avata Ryoton suljettua tunnemaailmaa. Hänen täytyy miettiä omaa isäsuhdettaan sekä kadonneita tunteitaan ja selvittää mikä on omalle lapselle parhaaksi. Erinomaisten näyttelijöiden ja hyvin, hyvin suloisten pikkupoikien kertoma tarina on lempeä opetus sekä sydämellinen tarina elämän tärkeysjärjestyksestä. Kahdeksan ja puoli pistettä. 

Le Week-End (2014)

Lajityyppi: Komedia, draama

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Roger Michell

Pääosissa: Jim Broadbent, Lindsay Duncan, Jeff Goldblum, Olly Alexander

Ensi-ilta: 21.3.2014

Kesto: 1h 33 min

Ikäraja: 12

Le Week-End kertoo mitä tapahtuu, kun kuusikymppinen aviopari Nick ja Meg  Birminghamista lähtee viikonlopuksi Pariisiin verestämään häämatkan muistoja. Jo junamatkalla alkavat ensimmäiset marinat ja keskustelusta kuulee, että samoja riitoja on käyty kolmenkymmenen vuoden ajan monta kertaa. Kylpyhuoneremontti ja ikävä miniä vilahtelevat puheessa tuon tuosta. Häämatkan hotelli on muuttunut murjuksi, joten he ottavat luksushotellista sviitin, ja onnistuvat nauttimaan siitä jatkuvista kränistä huolimatta.  

  

Näyttelijät Lindsay Duncan ja JimBroadbent ovat uskomattoman hyviä tiivistäessään pitkän avioliiton turhautumat  roolihahmoissaan. He kohtaavat yllättäen kadulla Nickin amerikkalaisen opiskelukaverin Morganin, ( Jeff Goldblum) joka on menestynyt kirjailija ja kaikkea sitä, mitä Nick olisi aina halunnut olla. Morganin järjestämillä illallisilla Nickin turhautuminen sitten purkautuu tavalla, joka yllättää kaikki. Elämä muuttuu, kun ihminen tajuaa ettei hänen tarvitse enää miellyttää ketään. Käsikirjoittaja Hanif Kureishin teksti on hienoa, tosin välillä liian kylmää, mutta elämänmakuista ja aitoa joka tapauksessa. Matkailu avartaa, ja myös tämän elokuvan katsominen. Yhdeksän pistettä.(Kuva: SF Film Finland Oy)

Non-Stop (2014)

Lajityyppi: Toiminta, jännitys

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Jaume Collet-Serra

Pääosissa: Liam Neeson, Julianne Moore, Lupita Nyong'o, Scoot McNairy, Linus Roache, Michelle Dockery, Anson Mount, Bar Paly, Corey Stoll

Ensi-ilta: 21.3.2014

Kesto: 1h 47 min

Ikäraja: 12

Tätä elokuvaa ei tulla ikinä näyttämään lentomatkalla! Vanhanaikaisen vaatekaapin kokoinen Liam Neeson esittää pääosaa jännärissä Non-Stop, joka kertoo vaarallisesta lentomatkasta New Yorkista Lontooseen.  Neeson on Bill Marks, viinalla hermojaan rauhoitteleva lentokonepoliisi, jonka tavanomainen matka pilvien päällä muuttuu painajaiseksi hänen alkaessaan saada erikoisia tekstiviestejä. Niissä lukee, että koneen matkustajia alkaa kuolla kahdenkymmenen minuutin välein, ellei tietylle tilille laiteta miljoonia. 

Tekstiviestien lähettäjä ilmoittaa olevansa koneessa ja  tuntuu tietävän kaiken Billin elämästä ja työstä. Lentokonepoliisin täytyy selvittää humalainen päänsä, koettaa saada lehtoyhtiöltä rahaa ja samalla selvittää kuka matkustajista on sadistinen sekopää.  Hänestä tulee lähes vainoharhainen yhden jos toisenkin matkustajan käyttäytyessä syyllisesti. Ja sitten ihmisiä alkaa kuolla kellontarkasti. Lentoyhtiö luulee, että Bill on itse terroristi, ja se kerrotaan henkilökunnalle sekä matkustajille, jotka päättävät nousta kapinaan. Elokuvan jännitys kasvaa minuutti minuutilta ja klaustrofobinen koneen matkustamo korostaa ahdistusta juuri sopivasti. Ihmeellisistä juonenkäänteistä ja sekavahkosta käsikirjoituksesta huolimatta tämä on mitä tunnelmallisin jännäri ja vaikka pahis ei ole niitä kiinnostavimpia, niin ainakin hän on antanut Billille syytä miettiä ammatinvalintaa. Ehkäpä myös Liam Neesonille. Kuusi pistettä.(Kuva: SF Film Finland Oy)

Need for Speed(5/10), Saving Mr.Banks(7/10) ja Presidentintekijät(6/10)

Need for Speed 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, jännitys, 3D

Levittäjä: Nordisk Film

Ohjaaja: Scott Waugh

Pääosissa: Aaron Paul, Dominic Cooper, Michael Keaton, Dakota Johnson, Imogen Poots, Scott Mescudi, Rami Malek

Ensi-ilta: 14.3.2014

Kesto: 2h 10 min

Ikäraja: 12

3D-versio.

Need for Speed(vauhdintarve) -nimi on napakka ja tehokas, aikoinaan hyvin valittu tunnus konsolipeliä varten. Se kertonee koko pelin ytimen ja sisällön. Samaniminen vauhtielokuva, joka on tehty pelin faneille,  kertoo nuorista miehistä, joilla on bensaa suonissa. Päähenkilö Tobey Marshall haluaa osallistua laittomaan kaupunkirata-ajoon, jonka palkintona on rutkasti rahaa ja mainetta. Hän joutuu sitä ennen virumaan kaksi vuotta vankilassa syyttömänä, ja katkeruuden synkistämä mies päättää sekä kostaa että näyttää taitonsa. Monen mutkan jälkeen hän saa ajaa Lamborginia, Koeningseggia ja tuunattua Ford Mustagina sydämensä halusta, ja bensiinin katku suorastaan tupruu katsomoon. 

Se, onko katku  hyvä vai huono asia, on katsojan päätettävissä. Kuolemaa halveksivat nuorukaiset eivät turhaan huolehdi turvavyön käytöstä tai muusta turvallisuudesta, sillä tärkeintä on olla se kaikkin kovin hurjapää, jota pimatsuikat ihailevat.Pääosassa murahteleva Aaron Paul yrittää aivan liikaa kuulostaa Sylvester Stallonelta tai joltain muulta karskilta uroolta, ja muut henkilöt ovat vain lavastetta. Kliseiden täyttämä ja älyvapaa  kaahausralli saa viisi pistettä kymmenestä. (Kuva: Nordisk Film)

Saving Mr. Banks (2014)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB

Ohjaaja: John Lee Hancock

Pääosissa: Emma Thompson, Tom Hanks, Paul Giamatti, Jason Schwartzman, Bradley Whitford, Annie Rose Buckley, Ruth Wilson, B.J. Novak, Rachel Griffiths, Kathy Baker, Colin Farrell

Ensi-ilta: 14.3.2014

Kesto: 2h 05 min

Ikäraja: 12

Jos samaan elokuvaan laitetaan sekä Tom Hanks että Emma Thompson, niin luulisi lopputuloksen olevan ainakin kohtuullinen. Ikävä kyllä draamaelokuvassa Saving Mr Banks näin ei käy. Se on tylsä ja yllättävän ohut tarina kahden vahvatahtoisen ihmisen kohtaamisesta. Emma Thompson esittää P.L. Traversia, Maija Poppasen kirjoittajaa, joka ei suostu millään antamaan satunsa filmausoikeuksia Walt Disneylle. Tom Hanks esittää jälkimmäistä, joka hakee rouva Traversin Lontoosta Hollywoodiin Disneyn studiolle, koska on luvannut lapsilleen tehdä Poppasesta elokuvan. Kirjailijatar on ennakkoluuloinen ja töksähtelevä ihminen, joka ei suostu mihinkään, eikä pidä mistään. Hän inhoaa Amerikkaa, hotellihuonettaan, ruokia sekä ilmastoa, ja Disney saa harmaita hiuksia koettaessaan keksiä tapaa, miten saisi elokuvansa tehtyä. Tarinassa valotetaan Traversin taustaa, erikoista isäsuhdetta, ja matkataan Australiaan viime vuosisadan vaihteeseen.Vähä vähältä kaksi luovaa ihmistä alkaa tajuta sekä sadussa esiintyvää herra Banksia, että toisiaan, ja heidän muutostaan siivittävät  iki-ihanat sävelet Maija Poppasen elokuvasta. Ikävä kyllä steriiliä ja liian tärkättyä taustaa vasten vain musiikki jää elokuvasta mieleen, ei itse tarina.

Kun P.L. Travers kuoli, hänen lähiomaisensa kertoivat, että lopussa kirjailijatar ei rakastanut ketään, eikä kukaan rakastanut häntä. Sen surullisempaa päätöstä ei kukaan voi elämälleen saada. Seitsemän pistettä.

Presidentintekijät (2014)

Lajityyppi: Dokumentti, kotimainen

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Tuukka Temonen

Ensi-ilta: 14.3.2014

Kesto: 1h 19 min

Ikäraja: S

Kotimainen dokumentti Presidentintekijät kertoo kahden vuoden takaisen kiihkeän vaalikampanjan kulisseista. Keskiössä, vaan ei näkyvissä, on Sauli Niinistö, ja dokumentin alussa vaaleihin on aikaa noin kolmisen kuukautta. Saulin tiimi tekee ahkerasti töitä ja kamera on asettunut pysyvästi kokoustiloihin, joissa enemmän tai vähemmän tiivistä asiaa puhuvat päät vaihtavat ajatuksia. Etualalle nousee rennon, mutta hyvin aikaansaavan oloinen puoluesihteeri Taru Tujunen, joka vetää joukkuetta eteenpäin. Saulin kanssa on takkuista työskennellä, mutta esteistä selvitään. Politiikan kulissit on aina kiinnostava aihe ja toivoin että siitä olisi saatu aikaan vaihtelevampaa kokonaisuutta. Jos on itse joutunut istumaan kokouksissa, niin ei dokumentti esitä mitään uutta siihen samaan kynänpyörittelyyn ja kännykän näpräämiseen. Välillä tylsyyteen vaipuva kokoustelu pistää katsojaa miettimään, mitä kaikkea tapahtuu kameran ulottumattomissa, että josko siellä olisi jotain kiinnostavampaa. Huomasin välillä miettiväni sitä, että tulisiko kokouksista tehokkaampia, jos kaikki osallistujat joutuisivat seisomaan koko ajan istumisen sijaan? Vasta dokumentin lopulla, kun vaalituloksia odotellaan, kerrontaan tulee vaihtia ja eloa. Minusta Presidentintekijät olisi sopinut televisioon sekä aiheensa että pituutensa (1:19) puolesta, elokuvana se ei paikkaansa puolusta. Kuusi pistettä kymmenestä. 

Herra Peabody& Sherman(81/2/10), 300:Imperiumin nousu(6/10), American Hustle(71/2/10) ja Eedenistä pohjoiseen(7/10)

Herra Peabody & Sherman 3D (dub)

Mr. Peabody & Sherman 3D (dub) (2014)

Lajityyppi: Komedia, seikkailu, animaatio, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Rob Minkoff

Ensi-ilta: 7.3.2014

Kesto: 1h 38 min

Ikäraja: 7

Suomeksi puhuttu 3D-versio

Viisikymmenluvulla ensimmäisen kerran animaationa esiintynyt herra Peabody on yleisnero, liikemies ja herrasmies, joka adoptoi herttaisen Sherman-pojan. Se pikkuseikka, että herra Herra Peabody on koira, ei haitanne lapsia, joille tämä sopivan vauhdikas piirrosseikkailu on tehty. Peabody on rakentanut aikakoneen, jonka kanssa isä ja poika matkaavat historian tärkeisiin hetkiin ja kokevat riemastuttavia hetkiä joko pyramidien keskellä, antiikin Kreikassa ja Italiassa. 

Hauska ja salaa viisas piirroselokuva, jossa puhutaan asiaa kasvatti - isänä olemisesta, vetoaa sekä lapsiin että aikuisiin. Sherman on seitsemänvuotias ja hihittää vessavitsille, jolle herra Peabody puolestaan pyörittelee silmiään. Tämä elokuva saa suhteellisen  varmasti lapset kiinnostumaan historiasta ja siinä on charmia, paljon hauskoja hetkiä ja kaikesta näkee, että elokuva on laadukas. Ainoastaan täyteen ahdettu loppu vähentää pisteitä. Kahdeksan ja puoli joka tapauksessa.(Kuva:SF Film Finland Oy)

Alkukuvana animaatio "Melkein kotona" (kesto n. 5 min).

300: Imperiumin nousu 3D/300: Rise of an Empire 3D (2014)

Lajityyppi: Draama, toiminta, seikkailu, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Noam Murro

Pääosissa: Sullivan Stapleton, Eva Green, Lena Headey, Rodrigo Santoro, David Wenham, Hans Matheson, Callan Mulvey, Jack O’Connell, Andrew Pleavin, Andrew Tiernan

Ensi-ilta: 7.3.2014

Kesto: 1h 43 min

Ikäraja: 16

2D/3D

 

Jos pidät verenvuodatuksesta, tyylitellyistä elokuvista, Frank Millerin sarjakuvista ja hidastuskuvista, niin 300: Imperiumin nousu on juuri sinulle tehty. Se on ulkoasultaan ja sisällöltään kovasti - itse asiassa liiankin kovasti - edeltäjänsä, elokuvan 300 näköinen. Mutta on käsikirjoitukseltaan huomattavasti heikompi. Ensimmäisessä osassa oli selkeä tarinan kaari, jossa kerrottiin Leonidaksen elämä alusta loppuun ja annettiin sotakuvitukselle taustaa, mutta tämä toinen osa alkaa töksähtäen kohtauksesta, jossa tuodaan etualalle kreikkalainen Themistokles seisomassa laivan kannella, mutta miehen taustoja ei valoteta lainkaan. Katsoja ei ehdi tutustua häneen eikä oikeastaan muihinkaan henkilöhin, sillä sotilaat syöksyvät tositoimiin ja veri roiskuu ennen kuin katsoja ehtii ensimmäistä karkkia syödä. Elokuvan ulkoasu on Millerin sarjakuvan tapaan tumma, raskas ja karhealla tavalla kaunis. Vähäpukeiset ja treenatut miehet miettivät maansa puolustamista Persiaa vastaan otsa rypyssä ja sitten taas rynnätään taistoon. Seuraa sarja pysäyskuvia, jossa mies nostaa keihään ja viskaa sen persialaisen päähän, joka räjähtää ja verta roiskuu taas uudestaan. Usko minua, tässä tuli elokuvan koko sisältö! Elokuvan kaksi vahvaa naista, Eva Greenin esittämä sotapäällikkö ja Leonidaksen leskivaimo ( Lena Headey) tuovat valonpilkettä ja henkevyyttä tarinaan, mutta Sullivan Stapleton, joka on uusi australialainen komistus ( Mitä australialaismiehille syötetään? Miten on mahdollista että siitä maasta riittää näitä näytteleviä köriläitä?) ei ole kuitenkaan Gerard Butlerin karisman veroinen sotilas, ainakaan vielä. Kuusi pistettä kymmenestä.

American Hustle (2013)

Lajityyppi: Draama, rikoselokuva

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: David O. Russell

Pääosissa: Christian Bale, Amy Adams, Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Jeremy Renner

Ensi-ilta: 7.3.2014

Kesto: 2h 18 min

Ikäraja: 12

Runsaasti palkittu, rikosta ja draamaa yhdistävä American Hustle kertoo vastenmielisestä ja kuitenkin inhimillisestä liikemiehestä Irving Rosenfeld (Christian Bale), jonka moraalisäännöt ovat hyvin joustavia. Hän saa tyttöystäväkseen Amy Adamsin esittämän viettelijättären, jolla on terävä kieli, halu huijata ihmisiä ja englantilainen huijaripersoonallisuus. Irvingin vaimo ei voi sietää tyttöystävää, mutta ei halua erotakaan. Irving ja Sydney jäävät rötöksistään kiinni, mutta kunnianhimoinen FBI-agentti Richie, jota esittää permanentattu Bradley Cooper, haluaa käyttää heitä oman kunnianhimonsa tyydyttämiseen. Hän suunnittelee valtavan paljastusoperaation, johon petkutetaan mukaan New Jerseyn hyväsydäminen, mutta liukaskielinen pormestari ja mafia. 

Tästä syntyy sotku, jonka selvittämiseksi tarvitaan todella ovelaa mieltä. Tämä on jo toinen elokuva, jossa melkein pidän Christian Balen tavasta näytellä, ja ellen pidä varaani, voi olla että joku päivä kehunkin häntä. Tapa, millä hänen roolihahmonsa Irving peittelee kaljuaan, on aivan mahtava.

Elokuvassa on runsaasti komediaa ajankuvan, hiusmallien ja vaatteiden kautta, mutta parasta siinä on jouhevasti taustalla tarinaa kantava soundtrack. Näyttelijät ovat kaikki erinomaisia, mutta heitä ei voi ottaa vakavasti niiden hiusten takia, eikä se ilmeisesti ole tarkoituskaan. American Hustle on ennen kaikkea viihdepaketti, joka on päällystetty kiiltävällä paperilla. Seitsemän ja puoli pistettä.(Kuva:Future Film)

Eedenistä pohjoiseen (2014)

Lajityyppi: Dokumentti, kotimainen

Levittäjä: Isla Sales Oy

Ohjaaja: Virpi Suutari

Ensi-ilta: 7.3.2014

Kesto: 1h 13 min

Ikäraja: S

Virpi Suutari on ohjannut kotimaisen dokumentin pariskunnista, joilla on kaikilla vakava yhteinen suhde puutarhaansa. Kasvien hoidon kautta he kertovat palasia elämästään ja katsoja pääsee kurkistamaan heidän intohimoihinsa, iloihin ja suruihin, istumaan heidän kanssaan ulkona kesäillan hämyssä ja kuuntelemaan mielipiteitä puolisosta. On mielenkiintoista nähdä mitä puutarha kullekin edustaa. Onko se pakkotyöleiri, johon joku käskee, tutkimuksen kohde, paikka minne karata stressiä tai teinin kasvattamisen vaikeuksia, vai suruterapiaa?  Joku on puutarhassaan aina alasti, toinen juttelee mukavia kurpitsoilleen (Mötkylä, Armas ja Pullukka),

 joita kasvatetaan kilpailua varten. Suomalaiset ovat mielenkiintoista kansaa, minkä Suutari tässä todistaa, ja hän antaa katsojan päättää mitä mieltä on puutarhureiden elämänkatsomuksista. Dokumentti on hajanainen, ja joissain osioissa miettii, kunnioittaako ohjaaja kuvattavia ihmisiä. Se sopisi televisioon paremmin kuin valkokankaalle. Mutta ainakin Eedenistä pohjoiseen jäi mieleen sen katsomisen jälkeen. Seitsemän pistettä. (Kuva: Isla Sales)