perjantai 28. helmikuuta 2014

Perhe-August: Osage County(8/10), The Monuments Men(7/10), Inside Llewyn Davis(7/10), Korso(7/10) ja Nebraska(9/10)



Perhe - August: Osage County/August: Osage County (2014)



 Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: John Wells
Pääosissa: Meryl Streep, Julia Roberts, Ewan McGregor, Chris Cooper, Benedict Cumberbatch, Juliette Lewis, Abigail Breslin, Margo Martindale, Dermot Mulroney, Julianne Nicholson, Sam Shephard, Misty Upham
Ensi-ilta: 28.2.2014
Kesto: 2h 01 min
Ikäraja: 12

Westonin perhe ei ole niitä kaikkein mukavimpia. Kun perheen isä, (Sam Shepard) alkoholisti ja palkittu runoilija, katoaa, aikuiset tyttäret tulevat kotiin äitinsä tueksi. Äiti Violet (Meryl Streep)  napsii pillereitä ja on puolet ajasta sekaisin, ja toisen puolen uskomattoman häijy suustaan. Välillä hän on molempia. Violetin vanhin tytär Barbara, jolla on omiakin vaikeuksia,  (Julie Roberts) saa tarpeekseen ilkeilyistä, ja tuloksena on sukutapaaminen vailla vertaa. Yksikään kivi ei jää kääntämättä salaisuuksien suhteen. 


Vähän raskassoutuinen, mutta hienosti roolitettu näytelmä - sillä sitä se on  – on ennen kaikkea Streepin alaa, sillä hän on elementissään tuodessaan esiin Violetin voimakkaana ja samalla raukkamaisena ihmisenä. Rooli olisi saanut olla vielä hiukan monisävyisempi minun makuuni, mutta tehokas se on, täytyy myöntää. Elokuva ei onnistuisi ilman muitakin hyviä rooleja, ja jos haluaa katsoa raivoisaa riitelyä perheessä, niin tästä se ei juuri parane. Suosittujen näytelmien tuominen valkokankaalle on takkuista, sillä jotkut tarinat eivät muutu elokuvaksi ilman ongelmia, mistä tämäkin on hyvä esimerkki: siihen ei ole saatu elokuvalle tarvittavaa ilmavuutta ja henkilöhahmot ovat liian tyyliteltyjä. En kuitenkaan ihmettele jos tämä perhekuvaus saa Oscareita, sen verran väkevää kerrontaa kun on. Kahdeksan pistettä. (Kuva:Finnkino Oy)

The Monuments Men (2014)



Lajityyppi: Komedia, draama, toiminta, sota
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: George Clooney
Pääosissa: George Clooney, Matt Damon, Bill Murray, Cate Blanchett, Jean Dujardin, John Goodman, Bob Balaban, Hugh Bonneville
Ensi-ilta: 28.2.2014
Kesto: 1h 59 min
Ikäraja: 12

George Clooney on ohjannut tosielämässä tapahtuneisiin taidavarkauksiin perustuvan elokuvan The Monuments Men. Sanon varkaudet monikossa, sillä toisen maailmansodan aikana ensin natsit varastivat Hitlerin ohjeiden mukaan niin juutalaisilta kuin muiltakin suunnattoman arvokkaita taideaarteita, ja sitten liittoutuneet varastivat ne Rooselvetin oheiden mukaan uudestaan. Clooney esittää professori Frank Stokesia, joka saa tehtäväkseen hakea aarteet takaisin natseilta ja palauttaa ne omistajilleen. Hän kokoaa taide-alan asiantuntijoista ryhmän, joka ei ole mikään koulutettujen sotilaiden tiimi, vaan keskenään naljailevien keski-ikäisten taiteilijoiden yksikkö. Heidän täytyy heittäytyä täysillä sotaan, sillä ilman verta ja kyyneleitä ei näitäkään tauluja saada haltuun.Elokuvassa on paljon asiaa siitä, miten tuhoisaa on anastaa jonkun kansan kulttuuriperintö, mutta sen tarkoitus on kuitenkin olla kevyt draamakomedia. Huumori toimisi paremmin, jos ryhmä olisi pysynyt yhdessä, mutta jo aivan elokuvan alussa miehet lähetetään eri kohteisiin, ja Clooneylla on ollut vaikeuksia saada heidän kokemuksistaan koottua yhtenevää seikkailua.Cate Blanchett esiintyy pienessä ja oikeastaan aika mitäänsanomattomassa osassa vastarintaliikkeen edustajana. Hajanainen, mutta ihan mukavasti viihdyttävä elokuva saa seitsemän pistettä.


Inside Llewyn Davis (2013)



Lajityyppi: Draama, musiikki
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Ethan Coen, Joel Coen
Pääosissa: Oscar Isaac, Carey Mulligan, John Goodman, Garrett Hedlund, Justin Timberlake
Ensi-ilta: 28.2.2014
Kesto: 1h 45 min
Ikäraja: 12

Coenin veljesten ohjaamissa elokuvissa musiikki on lähes pääosassa, ja heidän uusimmassa työssään Inside Llewyn Davis tuodaan esiin Amerikan folk-lauluja. Elokuva alkaa vuodesta 1961 - ajasta juuri ennen Bob Dylania - savuisen pikku klubin lavalta, jossa Llewyn Davis, tuntematon laulaja, on juuri esiintymässä. Llewynillä on ääntä ja lahjoja, mutta ei  rahaa, kotia eikä mainetta.Hän yöpyy toisten sohvilla ja joutuu välillä kissan hoitajaksi. Llewyn haluaa tulla tunnetuksi, mutta on hyvin tarkka omasta linjastaan, ja sabotoi  käytöksellään uraansa. Elokuva seuraa nuhjuisen miehen lähes toivotonta taivalta hänen liftatessaan Chicagoon tapaamaan tunnettua manageria, jonka arvostelusta on kaikki kiinni. Elokuvan aikakäsitys on erikoinen, mutta en paljasta siitä liikaa. Folk-laulujen kannatteleman elokuvan parasta antia on tietysti musiikki sekä herkulliset ja hyvin luodut sivuhenkilöt (umpipositiivinen Justin Timberlake!), sillä Llewynissä itsessään ei ole juuri mitään mukavaa.Päähenkilö vieraannuttaa katsojan tarinasta tehokkaasti.



Elokuvassa on joka kuvassa näkyvää laatua ja uskottavuutta, ajankuva on moitteeton ja Oscar Isaac osaa oikeasti laulaa hyvin. Mutta...pahoitteluni Coenin veljekset, taide-elokuvan näköinen ja kuuloinen tarina saa minulta vain seitsemän alakulo-pistettä. (Kuva: Future Film)

Korso (2014)

Lajityyppi: Draama, kotimainen
Levittäjä: B-Plan Distribution
Ohjaaja: Akseli Tuomivaara
Pääosissa: Mikko Neuvonen, Iiro Panula, Niko Vakkuri, Richmond Ghansah, Iida Lampela, Petri Manninen
Ensi-ilta: 28.2.2014
Kesto: 1h 31 min
Ikäraja: 12

Markus Hult (Mikko Neuvonen) on kotoisin Korsosta, jossa elämä täyttyy koriksen peluusta purkutalossa, ammattilaisuran haaveilusta ja kaverien kanssa oleilusta. Yöt valvotaan ja olutta kuluu. Markus jätti amiksen kesken, äiti on etäinen, koti ahdas. Ainut valopilkku elämässä on pikkusisko Heta, mutta Hetakin uhkaa mennä lukioon, ja sitten se ehkä luulee olevansa parempi kuin muut. Markus lainaa paikalliselta hämäräbisneksen edustajalta (loistava Petri Manninen) tuhat euroa lentolippuun päästäkseen Amerikkaan, mutta pian tulee maksun aika. Heta alkaa seurustella ulkomaalaistaustaisen Jojon kanssa, joka vähättelee Markuksen haaveita, joten tämä haluaa todistaa olevansa jotain muuta kuin luuseri. Sen todistamiseksi voi kavereitakin käyttää hyväksi. Korso on yksi niitä harvoja suomalaisia elokuvia, jossa on luontevaa replikointia, ja se onnistuu luomaan hyvin aidon oloisen viipaleen nuoren miehen elämästä. Mutta kaiken päällekäyvä ankeus on välillä liikaa, ja vaatisi paremmin toimiakseen vastapainoa.Sseitsemän pistettä.





Ennen Korso-elokuvan alkua näytetään Oscar-ehdokkaaksi valittu lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa? (ohj. Selma Vilmunen) Hauska seitsenminuuttinen kertoo hätäisen perheen viikonlopun aamusta erilaisine vastoinkäymisineen. Suosittelen!

Nebraska (2013)



Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Alexander Payne
Pääosissa: Bruce Dern, Will Forte, Stacy Keach, June Squibb, Bob Odenkirk
Ensi-ilta: 28.2.2014
Kesto: 1h 55 min
Ikäraja: 7

Alexander Paynen ohjaama Nebraska on ehdokkaana monen palkinnon saajaksi, eikä ihme, sillä se on sekä persoonallinen road-movie että Bruce Dernin hieno suoritus äkäisenä, raihnaisena vanhuksena, joka taistelee oikeuksiensa puolesta. Hän esittää entistä autokorjaajaa Woody Grantia, jolla on menneisyydessä paljon naisjuttuja ja alkoholismia. Saatuaan lehtiarvonnan mainoksen postissa hän uskoo voittaneensa miljoona dollaria, ja lähtee kävelemään kohti Nebraskaa, josta se pitäisi hakea. Woody kävelee, koska oma ajokortti on mennyt. Poliisit korjaavat usein vanhuksen talteen eri paikoista moottoritietä, mikä saa hänen nalkuttavan vaimonsa ja kaksi aikuista poikaansa raivostumaan. Nuorempi poika David, jolla on selvästi lämpimin suhde isäänsä, kyllästyy ja päättää ajaa jääräpäisen isänsä Nebraskaan. Heidän matkastaan tulee koskettava  näkökulma Yhdysvaltojen laman seurauksiin ja ikäihmisten sielunelämään, hauska seikkailu sukulaisten pariin ja se kertoo myös lämminhenkisesti isän ja pojan suhteen muuttumisesta. Mustavalkoinen elokuva tuntuu aidolta, siitä puuttuu kaikenlainen väärä imelyys ja isää esittävän Bruce Dernin ärinä ja hänen poikaansa esittävän Will Forten tuskailu on sekä hauskaa että turhauttavaa. Yhdeksän pistettä. 

torstai 20. helmikuuta 2014

Talvinen tarina(5/10), Sinkkuna suhteessa(4/10) ja Isabelle:nuori ja kaunis(6/10)



Talvinen tarina/Winter's Tale (2014)


Lajityyppi: Draama, romantiikka, fantasia
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Akiva Goldsman
Pääosissa: Colin Farrell, Jessica Brown Findlay, Jennifer Connelly, Russell Crowe, William Hurt, Eva Marie Saint
Ensi-ilta: 21.2.2014
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 12

Talvinen tarina on epäuskottava ja lattea romanttinen draama, joka on maustettu fantasialla. Se kertoo 1900-luvun alun New Yorkista ja orvosta Peteristä(Colin Farrell) , joka on kasvanut kaduilla taskuvarkaaksi. Peterin pomo Pearl näyttää arpiselta karpaasilta, mutta on todellisuudessa paha henki. Peter ei suostu enää tekemään Pearlylle töitä, joten hän joutuu hengenvaaraan, mutta saa toverikseen valkoisen hevosen, joka osaa lentää. Se on oikeasti mytologinen koira, joka toimii hevosen muodossa….siis mikä?...Tarinassa ei selitetä taustoja, mutta kirja, johon elokuva perustuu, pitäisi ilmeisesti lukea tajutakseen sen syvempiä merkityksiä.  Peter murtautuu hevosen kehotuksesta rikkaaseen taloon ja löytää sieltä kauniin punahiuksisen Beverlyn pianoa soittamasta.  

 He rakastuvat ensisilmäyksellä, ja tarina muistuttaa siinä kohden kovasti Titanic-elokuvaa. Keuhkotautia sairastava Beverly menehtyy onnensa kukkuloilla, ja Peter suree niin kovasti, ettei kuole. Tässä vaiheessa tarina siirtyy ilman selityksiä nykyaikaan. Pearl  jahtaa yhä Peteriä, jonka  pitää löytää elämänsä tarkoitus. Ohjaaja on ehkä halunnut tehdä new age-henkisen rakkaustarinan, jossa on paljon haikeutta, mutta elokuva sortuu omaan mahdottomuuteensa. Ei auta, vaikka pääosiin on saatu maailman parhaimman näköiset ihmiset. Tarinassa on sekoitettu valhetta ja totuutta sokeriseen pakkaukseen, ja henkilöt tuntuvat paperiselta. Ihan kamala pettymys. Viisi pistettä. (Kuva: SF Film Finland Oy)


 

 


Sinkkuna suhteessa/That Awkward Moment (2014)


Lajityyppi: Komedia, draama, romantiikka
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Tom Gormican
Pääosissa: Zac Efron, Michael B. Jordan, Miles Teller, Imogen Poots, Mackenzie Davis, Addison Timlin
Ensi-ilta: 21.2.2014
Kesto: 1h 35 min
Ikäraja: 12

Sinkkuna suhteessa kertoo kolmesta kaveruksesta, joiden elämä pyörii juomisen, naisista puhumisen, hekottelun ja vessassa käymisen ympärillä. Kun yksi heistä eroaa vaimostaan, niin kaksi muuta vannottaa häntä pysymään sinkkuna. He toivovat itsekin voivansa ikuisesti jatkaa sellaisina. No eipä aikaakaan kun jokaisella on tietty naikkonen mielessä ja sitten ihmetellään että voi mitä ne mun kaverit tykkää nyt kun mää tykkäänkin tosta tytöstä!?  Niinku oikeesti!


 Samalla he jatkavat naisista puhumista, ryyppäämistä, hekottelua ja kimppakäyntejä vessassa. Varmaan tälle elokuvalle on kohdeyleisönsä, jonka mielestä se on verrattoman hauskaa huumoria, mutta minuun tämä ei pure. Neljä pistettä.(Kuva:Nordisk Film)

Isabelle: nuori & kaunis/Jeune & jolie (2013)


Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: François Ozon
Pääosissa: Marine Vacth, Géraldine Pailhas, Frédéric Pierrot, Charlotte Rampling
Ensi-ilta: 21.2.2014
Kesto: 1h 35 min
Ikäraja: 16

Ohjaaja Francois Ozon vihasi omaa nuoruuttaan, joten hän esittää Isabelle- nimisen nuoren naisen elämän kevään ahdistavana kokemuksena. Neljään vuodenaikaan jaettu elokuva kertoo hemmotellusta ja etuoikeutetusta Isabellesta, joka päättää ensimmäisen sänkykokemuksensa jälkeen ryhtyä prostituoiduksi vain 17-vuotiaana. Hän tekee alastonkuvistaan kotisivut ja saa heti runsaasti vastauksia, joten opiskelijatytön illat menevät rahojen ansaitsemisessa. Hän ei kerro sivubisneksestään kenellekään, eikä tunnu tajuavan sen vaaroja.  Motivaatiota ei selitellä. Isabellen nuoret kasvot ovat ilmeettömät ja viileät joka kohtauksessa, mutta kun hänen perheensä pääsee selville tytön puuhista, niin heidän elämänsä romahtaa. Juuri kun elokuvassa tullaan siihen kiinnostavaan osioon eli selvittämään syitä Isabellen käytökseen, niin tarina jää puutteelliseksi.  En nukahtanut sitä katsoessani, koska odotin että kameran viipyily Isabellen kasvoilla lakkaa, mutta ei lakannut. Ei tämä mikään taideteos tai puhutteleva keskusteluaihe ole, vaikka yrittää olla, sillä pääosaa esittävä Marine Vacth on kaunis, mutta ei salaperäinen tai kiinnostava. Hyvässä elokuvassa on aina jotain enemmän kuin pintaa. Kuusi pistettä kymmenestä.

torstai 13. helmikuuta 2014

Lego -elokuva(8/10), Robocop(6/10), Lone Survivor(8/10), Mandela-pitkä tie vapauteen(7/10) ja Kummeli V(6/10)



Lego-elokuva 3D (dub)/The Lego Movie 3D (dub) (2014)


Lajityyppi: Animaatio, 3D
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Phil Lord, Christopher Miller
Ensi-ilta: 14.2.2014
Kesto: 1h 41 min
Ikäraja: 7
Suomeksi puhuttu 3D-versio!

Emmet on tuikitavallinen keltainen legomies, joka asuu Lego-kaupungissa ja käy rakennuksilla töissä. Säännöt ja kokoamisohjeet ovat hänelle tärkeitä: niistä ei voi koskaan poiketa. Emmet tippuu työmaalla maanalaiseen tunneliin ja tulee tahtomattaan vedetyksi mukaan huimaan seikkailuun erilaisten lego-maiden halki. Seuralaisekseen hän saa kauniin monitaituri Tyyli-Lyylin. Emmet saa häneltä kuulla olevansa koko maailman tärkein ja paras tyyppi,jonka pitää pelastaa maansa asukkaat ilkeän Bisness-miehen kynsistä. Seikkailun aikana Emmet huomaa osaavansa paljon enemmän kuin mitä luulikaan ja pystyvänsä tekemään jotain katsomatta ohjeita. 

Hän tekee töitä Batmanin, Teräsmiehen, Ihmenaisen, Gandalfin ja monen muun sankarin kanssa. Elokuvan lopussa tapahtuu suuri paljastus, joka koskettaa paatuneenkin aikuisen sydäntä, ja kertoo miten viisaasti käsikirjoitus on tehty. Pelkäsin etukäteen tämän kolmiulotteisen seikkailun olevan vastenmielistä legomainosta ( tottakai se on tehokas mainoskin, mutta se annetaan tällä kertaa anteeksi.Lego-elokuva innostaa rakentelemaan samalla tavoin kuin piirroselokuva innostaa piirtämään ) , mutta se onkin hauska tarina, josta niin aikuiset kuin lapsetkin löytävät oman tasonsa.Vähempi sählääminen ja vauhdikkuus olisi riittänyt, mutta Lego-elokuva on hykerryttävän hauskoja yksityiskohtia pursuileva tarina. Kahdeksan pistettä. (Kuva: SF Film Finland Oy)

RoboCop (2014)


Lajityyppi: Toiminta, jännitys, sci-fi
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: José Padilha
Pääosissa: Joel Kinnaman, Gary Oldman, Abbie Cornish, Jackie Earle Haley, Jennifer Ehle, Michael Keaton, Samuel L. Jackson, Jay Baruchel
Ensi-ilta: 14.2.2014
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 12

Kun naisihminen menee katsomaan elokuvaa, jossa esiintyy Joel Kinnaman, niin huulipuna ja ehkä sipaus poskipunaa on paikallaan: tuo ruotsalais-amerikkalainen näyttelijä ansaitsee sen. Elokuvassa Robocop hän on rikosetsivä Alex Murphy, joka joutuu vakavaan onnettomuuteen ja leikkauksen kautta uuteen metalliruumiiseen. Hänestä tehdään tulevaisuuden maailmassa, vuonna 2028, robottipoliisi, jolla on kaikki salamannopean metallimiehen edut, mutta sen verran ihmisyyttä, että hän kykenee tuntemaan empatiaa. Kukaan ei kysynyt Alexilta, sopiiko uusi elämä, vaan hän joutuu elämään uudessa ruumiissaan hämmentyneenä ja surua täynnä. 



Hän on suuryhtiö OmniCorpin tuote, jota myös kohdellaan kuin tuotetta. Vaikka kemistit ja tohtorit säätelevät hänen elämäänsä, niin syvällä Alexin sydämessä elää kostoa janoava mies, jota ei voi hallita.  Niinkuin vihjasin, pääosanesittäjä Kinnaman on silmänruokaa, mutta ei hän eikä myöskään elokuva vedä vertoja alkuperäiselle Robocopille.Peter Weller osasi tuoda roolinsa kautta esiin syvempiäkin mietteitä siitä mitä on ihmisyys. Niin pitkälle uusin rymistelyelokuva ei yllä, vaan se keskittyy näyttämään videopeliltä ja todistamaan mitä on kunnon ammuskelu. Koska suurelle yleisölle on tullut tutuksi sekä Iron Man että Judge Dredd, niin metallipoliisille olisi voitu keksiä jonkin uusi asu tai näkökulma toimiinsa, mutta ei....Kuusi pistettä. (Kuva: SF Film Finland Oy)


Lone Survivor (2013)


Lajityyppi: Draama, toiminta, jännitys, sota
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Peter Berg
Pääosissa: Mark Wahlberg, Emile Hirch, Ben Foster, Taylor Kitsch, Eric Bana, Alexander Ludwig, Jerry Ferrara
Ensi-ilta: 14.2.2014
Kesto: 2h 00 min
Ikäraja: 16

Jos sotaelokuvan nimi on Lone Survivor, eli ainut selviytyjä, niin se paljastaa loppuratkaisun. Tässä tapauksessa nimen ymmärtää, sillä Marcus Luttrell, joka taisteli erikoisjoukoissa Afganistanissa vuonna 2005, joutui sotilastovereineen viisi päivää kestävään tulitaisteluun Talibania vastaan, haavoittui liikuntakyvyttömäksi joksikin aikaa ja selvisi kammottavista olosuhteista kuin ihmeen kaupalla. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan ( Lone Survivor: The Eyewitness Account of Operation Redwing and the Lost Heroes of the SEAL Team 10.)  ja sen pohjalta tehty elokuva on sekä kunnianosoitus Seal-joukoille että hänen ystävilleen, mutta myös sinällään toimiva, jännittävä sotaelokuva.Se tuntuu kuvamateriaalinsa ansiosta autenttiselta, ja katsoja on kuin osa porukkaa. 


Pyssyt paukkuvat korvan juuressa ja jännittää. Päänäyttelijät Mark Wahlberg ja Taylor Kitsch sekä ohjaaja Peter Berg tekivät elokuvaa pienillä palkkioilla saadakseen sen kuvattua, ja hyvä "talkoohenki " tuntuu joka kohtauksessa.Jos sotaelokuvista pitää, niin tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen, tunteisiin käyvää tarinaa. Se ei ihannoi sotaa, vaan yhteistyön merkitystä. Kahdeksan pistettä tulee kohtauksesta, jossa sotilaat joutuvat miettimään vankiensa kohtaloa.Riipaisevaa. (Kuva: Future Film)

Mandela: Pitkä tie vapauteen/Mandela: Long Walk to Freedom (2013)


Lajityyppi: Draama, elämäkerta
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Justin Chadwick
Pääosissa: Idris Elba, Naomie Harris, Tony Kgoroge, Riaad Moosa, Jamie Bartlett, Lindiwe Matshikiza, Deon Lotz, Terry Pheto
Ensi-ilta: 14.2.2014
Kesto: 2h 26 min
Ikäraja: 12

Mandela: pitkä tie vapauteen perustuu Etelä-Afrikan ensimmäisen mustaihoisen presidentin Nelson Mandelan elämänkertaan. Elokuva kertoo hänen nuoruudestaan pintapuolisesti, antaa viitteitä naisenmiehen maineesta ja pääsee alkuun oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun Mandela aloittaa pitkän ja kuuluisan vankilatuomionsa. Valkoista ylivaltaa kaikin voimin vastustanut ja poliittisista syistä vangittu Mandela päätti -vapauduttuaan 27 vuoden jälkeen- antaa anteeksi vangitsijoilleen, ja se, ehkä enemmän kuin mikään muu, teki maailmaan vaikutuksen. Englantilainen Idris Elba muuntautui Mandelaksi, vaikkei häneltä näytäkään, mutta sävykkäintä näyttelemistä edustaa Winnie Mandelaa esittänyt Naomie Harris, joka onnistuu loistavasti tulkisemaan pettynyttä vaimoa ja vihalla elämäänsä kannattelevaa naista. 



Suurmiehistä kertovat elämänkertaelokuvat ovat varmaan ongelmallisia tehdä, sillä niiden pitää esittää päähenkilö sekä tavallisena ihmisenä että sankarina ja pysytellä kultaisella keskitiellä ollakseen riittävä kunnianosoitus hänelle. Silloin tosin tarinaan ei tule mitään kiinnostusta lisäävää näkökantaa, vaan se on enimmäkseen kuin kauppakeskuksen katalogi jonkun elämästä. Niin on käynyt ainakin tämänkin elokuvan kanssa. Draama ei kerro sankarista mitään uutta, ja on muutenkin oudon hajuton ja mauton. Minua olisi kiinnostanut se, miten Mandela päätyi valitsemaan rakkauden vihan sijaan. 


Antaako siihen vihjeitä hänen kirjallinen elämänkertansa, jossa hän kiittelee useampaan kertaan uransa mahdollistaneita kristillisten lähetysjärjestöjen kouluja Afrikassa: "Kristinusko on sivistystä, ja sivistys on kristinuskoa".Elokuva saa seitsemän pistettä.  (Kuva:Finnkino Oy)


Kummeli V (2014)


Lajityyppi: Komedia, kotimainen
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Aleksi Mäkelä
Pääosissa: Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela, Heikki Kinnunen, Jussi Vatanen, Ville Myllyrinne, Heli Sutela, Tom Pöysti, Kaisa Mattila, Aake Kalliala, Markku Toikka, Kai Lehtinen, Seela Sella, Iina Kuustonen, Kaarina Hazard, Ilkka Heiskanen, Tom Lindholm, Pekka Huotari, Riku Suokas, Kari Hietalahti
Ensi-ilta: 19.2.2014
Kesto: 1h 41 min
Ikäraja: 12

Viides Kummeli-elokuva koostuu neljästä eri tarinasta, ja lähes viidestäkymmenstä roolista, joihin  näyttelijöiden täytyy venyä. Elokuvan alussa tutustumme filmiryhmään, joka tekee "John Excalibur IV-nimistä", käsittämättömän mautonta tieteiselokuvaa. Siinä miekat viuhuvat ja englanninkieliset kirosanat saavat vauhtia tahallisen kömpelöiltä avustajilta. Excaliburissa nähdään Kummelien oivalluksia ja maskeeraajien hupaisia aikaansaannoksia. Elokuvaa ohjaa niskojaan nakkeleva Kurre (Ville Myllyrinne) , joka joutuu myöhemmin ryhmänsä kanssa taistelemaan eloonjäämisestään Kainuun takametsissä. Näemme myös tarinan Tomista, joka päästää huvilalleen hevirokkareita remppamiehiksi, mutta huomaa pian olevansa osa musiikkifestaria. Tutustumme kyläkauppaan, joka koetetaan ryöstää erilaisista toimintafilmeistä tutuiksi tulleilla keinoilla. 


Herkullisin tarina vie meidät kuusikymmenluvulle ja keskelle Suomen suvea kuvitteellisen Ala -Yrvään maisemiin, jossa urkukorjaaja Arvo Hakala huomaa olevansa naistenmies. Välillä raivostuttava ja välillä riemastuttava Kummeli-elokuva on faneilleen pakollista katsottavaa.Erityisesti kiertävien urkukorjaajien edesottamukset jäävät mieleen pitkäksi aikaa! Silti, pahoittelen, vain kuusi pistettä. (Kuva: Nordisk Film)



torstai 6. helmikuuta 2014

Her (8/10), Nymphomaniac ( ??!!)



Her (2013)


Lajityyppi: Komedia, draama, romantiikka, sci-fi
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Spike Jonze
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Amy Adams, Rooney Mara, Olivia Wilde, Scarlett Johansson
Ensi-ilta: 7.2.2014
Kesto: 2h 05 min
Ikäraja: 12

Spike Jonze on ohjannut kiehtovan ja herkän rakkaustarinan, jonka osapuolina ovat ammatikseen kirjoittava mies ja tietokoneen käyttöjärjestelmä. Elokuva Her on kuvaus lähitulevaisuuden Los Angelesista, jossa kaikki ohjaavat tietokoneitaan puhumalla ja koneen hallintalaite kulkee kätevästi kuulokkeena korvassa. Joaquin Phoenixin esittämä Theodore Twombly on masentunut mies, joka on hilkulla erakoitua. Hän kirjoittaa turtuneena ammatikseen rakkauskirjeitä aviopareille ja koettaa toipua äskettäisestä avioerostaan. Theodore kuulee uudesta tietokoneen käyttöjärjestelmästä, jota mainostetaan uusimpana uutuutena ja sitä se totisesti onkin, sillä ladattuaan sen tietokoneelle Theodore huomaa että käyttiksellä on persoonallisuus, nimi Samantha, mielipiteitä ja ennen kaikkea mahtava ääni. Samantha (Scarlett Johansson) juttelee Theodorelle aamuisin hyväntuulisesti, järjestelee tämän päivää, tekee rakentavia ehdotuksia kirjoitustöistä ja mies on pian tietokoneensa lumoissa. Sen sijaan että ohjaaja olisi tehnyt elokuvasta  perinteisen kauhutarinan, jossa kone haluaa ottaa ihmisen valtaansa, niin se käännetäänkin monimutkaiseksi rakkaustarinaksi. Samantha haluaa kehittää itseään, se miettii olemassaoloaan ja tunteitaan ja jopa opettelee säveltämistä.  Theodore pääsee masennuksestaan ja alkaa nähdä maailmaa eri tavalla. Mutta tämä suhde ei ole sen helpompi kuin mikään muukaan suhde, joten Theodoren täytyy uskaltaa kohdata myös lihaa ja verta olevia ihmisiä. Sinällään kevyen oloinen elokuva sivuaa syvempiä kaipauksen teemoja ja myös hengellisiä kysymyksiä katsojan miettiessä millaista elämä olisi, jos meillä olisi aina valmis yhteys meitä rakastavaan läsnäoloon. Mikä etuoikeus, jos sellainen on! 
Joaquin Phoenix on uskottava roolissaan yksinäisyydestään nousevana miehenä, joka kertoo kavereilleen onnellisena: ” Minulla on uusi tyttöystävä Samantha. Hän on käyttöjärjestelmä!” Scarlett Johanssonin ääni on niin vivahteikas ja rikas, että hän saa katsojankin ihastumaan itseensä. Kahdeksan pistettä.

Nymphomaniac (Vol 1/2) (2013)


Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Lars von Trier
Pääosissa: Charlotte Gainsbourg, Stellan Skarsgård, Shia LaBeouf, Christian Slater, Jamie Bell, Uma Thurman, Willem Dafoe
Ensi-ilta: 7.2.2014
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 18

Nymphomaniac (Vol 2/2) (2013)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Lars von Trier
Pääosissa: Charlotte Gainsbourg, Stellan Skarsgård, Shia LaBeouf, Christian Slater, Jamie Bell, Uma Thurman, Willem Dafoe
Ensi-ilta: 7.2.2014
Kesto: 2h 04 min
Ikäraja: 18


Lars von Trierin ohjaama nelituntinen Nymphomaniac tulee elokuvateatteriin kahdessa osassa. Osat voi katsoa peräkkäin yhteislipulla, sillä ne ovat yhtä ja samaa tarinaa. Se on vaativaa istumista, joka ei sovi kaikille. Tai tarkennan vielä: elokuva ei sovi kaikille. Jos rakastaa Trierin tuotantoa ja on tottunut hänen tapaansa käsitellä asioita, niin siinä tapauksessa tätä voi suositella.

Elokuva on saanut kohumaineen ihan syystäkin. Sen ensimmäisistä näytöksistä lähti ihmisiä ulos kesken kaiken. Tämä uusin elokuvateattereihin tullut versio ei ole ohjaaja Trierin leikkaama, vaan hän säästelee omaa luomustaan Berliinin elokuvajuhlille, mutta leikkaus on Trierin hyväksymä. Näin ainakin ilmoitetaan alkuteksteissä.
Tarinan alku pamahtaa naamalle tehokkaan ja jyskyttävän Rammstein-yhtyeen musiikin säestämänä. Katsoja näkee hakatun naisen(Charlotte Gainsbourg)  katuojassa. Lempeän oloinen Seligman ( Sellan Skärsgård) löytää hänet ja haluaa kutsua ambulanssin, mutta nainen inttää ettei kaipaa sairaalaa. 


Seligman kantaa tämän luokseen ja alkaa hoitaa Joeksi itsensä kutsuvaa naista. Joe alkaa kertoa tarinaansa  "Ainut syntini on se, että halusin liikaa auringonlaskulta" haavojen parantuessa, inhoaa itseään mutta  yllätyksekseen huomaa ettei Seligmania hätkäytä mikään mitä hän kertoo. Mies vertaa Joen nymfomaniaa kalastukseen ja heittää tarinaan tuon tuosta kirjaviisautta. Jo lapsena tarpeensa seksualisoinut Joe kasvoi seksiriippuvaiseksi aikuiseksi, ja voimakas itseviha alkoi hallita hänen elämäänsä siinä määrin, että se tuhosi häneltä perheen ja terveen elämän. Joen tarinaa väritetään rajuilla keinoilla sekä kuvilla, jotka poistavat pornon ja niin sanotun tavallisen elokuvan rajan. Kaikki viskataan katsojan naamalle ja vieläpä tarkkoina lähikuvina, mutta ohjaaja pitää huolen siitä, että  Joen riipaiseva kertomus pysyy aina päällimmäisenä. Charlotte Gainsbourgin roolisuorituksen herkkyys ja upeasti kuvattu sisäinen tuska pääsevät katsojan ihon alle, joten elokuvan neljän tunnin pituus ei tunnu liialliselta. 


Lars von Trieristä voi olla montaa mieltä, mutta hän todella osaa kertoa tarinaa ja ravistaa katsojaa. Elokuvan loputtua siitä haluaa keskustella ja sitä miettii, se tekee vaikutuksen juuri niin kuin elokuvan pitääkin tehdä. Olisiko ohjaaja saanut samanlaista kouraisevaa vaikutusta aikaan katsojassa jättämällä pois etovat rivoudet ja sadismin, olisiko Joen järkyttävää tarinaa ymmärtänyt  muulla tavoin? …kysymyksiä tulee koko ajan lisää. Elokuva pitää otteessaan hurjaan loppuun saakka, ja antaa pohdittavaksi tärkeän kysymyksen: ajattelisimmeko Joen tarinasta eri tavoin, jos hän olisi mies?  
Lars von Trier ei kiinnostanut minua lainkaan ennen elokuvaansa Dogville, ja pidin häntä omituisena tekotaiteellisena tyyppinä. Pyörittelin Dogvillen alussa silmiäni ja huokalin sitä miten voikin olla typerä elokuva, mutta kahden tunnin kuluttua itkin ja elin tarinassa täysillä mukana. Elokuva oli minulle suureksi yllätyksekseni saarna ja ihmisyyden peili. Siitä lähtien Trier on saanut minut kiinnostumaan töistään ja siksi lähdin katsomaan myös Nymphomaniacia. Ohjaus ja käsikirjoitus saavat minulta kympin, mutta en voi suositella elokuvan ylirajuja kohtauksia kenellekään.(Kuvat: Nordisk Film)