The Judge (8/10) ja ´71 (9/10)

The Judge (2014)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: David Dobkin

Pääosissa: Robert Downey Jr., Robert Duvall, Vera Farmiga, Vincent D'Onofrio, Jeremy Strong, Dax Shepard, Billy Bob Thornton, Leighton Meester, David Krumholtz, Melissa Leo

Ensi-ilta: 28.11.2014

Kesto: 2h 22 min

Ikäraja: 7

Robert Downey Jr ja Robert Duvall mittelevät taitojaan näyttelijöinä parhaansa mukaan elokuvassa The Judge -tuomari. Bob nuorempi esittää sliipattua ja ylimielistä lakimiestä Hank Palmeria , jota "syyttömillä ei ole varaa palkata", kun taas Bob vanhempi on yhteiskunnan tukipylväs, joka on toiminut 42 vuotta oikeudenmukaisena tuomarina. Hank ei ole muistavinaan isäänsä, mutta joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa äitinsä hautajaisiin ja samalla tulee vedetyksi mukaan perheen ongelmiin. 

Tuomari-isä saa yllätten murhasyytteen, ja Hank ryhtyy tämän puolustusasianajajaksi. Murhan selvityksen aikana miehet, jotka ovat molemmat jääräpäisiä ja kulmikkaita ihmisiä, joutuvat kohtaamaan menneisyyden haavat ja tekemänsä virheet. Kahden erinomaisen näyttelijän taidot näkyvät, mutta samoin kuin tarina: pidäteltynä, liian pinnallisesti, eikä oikeaa tasapainoa tragedian ja komedian välillä löydy. Odotin milloin tulee se mahtava kohtaus, kun miehet saavat räjähtää ja käyttää koko tunneskaalaansa, mutta sitä ei koskaan tullut. Filmissä näkyy myös sivuosassa esiintyvän Billy Bob Thorntonin taito vetää katseet puoleensa, vaikka hän ei oikeastaan tee mitään. Pidän molemmmista Bobeista (jotka ovat nykyään jämähtäneet tyyppinäyttelijöiksi)  paljon, mutta The Judge on elokuvana keskiverto kaikesta mallikkuudestaan huolimatta. Kahdeksan kunnioituspistettä.

'71 (2014)

Lajityyppi: Draama, toiminta, sota

Levittäjä: Oy Atlantic Film Finland Ab

Ohjaaja: Yann Demange

Pääosissa: Jack O’Connell, Paul Anderson, Richard Dormer, Sam Reid, Sean Harris

Ensi-ilta: 28.11.2014

Kesto: 1h 39 min

Ikäraja: 16

Muistan hyvin miten paljon Irlannin levottomuuksista raportoitiin ennen ja miten järjettömältä tuntui kuulla kristittyjen taistelevan keskenään verisesti Belfastissa. Siitä vihanpidosta ei ole vieläkään toivuttu, vaikkakin kaupunkikuvat ovat muuttuneet. Elokuva ´71 vei minut takaisin levottomiin vuosiin ja tunnelmiin. Se kertoo nuoresta ja kokemattomasta  brittisotilaasta Gary Hookista, joka lähetetään Belfastiin sotimaan, ja joka jää siellä mellakan jälkeen vihollisen - katolisten - alueelle yksin, eksyksissä ja pahasti hakattuna. 

Hän löytää jonkun pihan perältä ulkohuussin ja istuu siellä piilossa, kunnes uskaltaa lähteä varovaiselle kotimatkalle tietämättä saaneensa peräänsä katolisten lisäksi myös sotilastovereitaan, joilla on omat syynsä saada Gary päiviltä. Elokuva kourairee syvältä ja on hyvin jännittävä. Sen ajankuva on synkän tarkka ja jokainen näyttelijä poimittu huolellisesti rooliinsa, olipa kyse lapsisotilaasta tai kostonhimoisesta pommittajasta.

 Ohjaaja Yann Demange ei ole tehnyt Garysta supersankaria, vaan älykkään ja sympaattisen sotilaan, jonka selviytymistaistelu muistuttaa Euroopan  lähihistoriasta. Elokuvassa entinen armeijan lääkintäupseeri kiteyttää katkeran mielipiteensä sodasta: " Rikkaat typerykset käskevät tyhmiä typeryksiä tappamaan köyhiä typeryksiä." Jack  O´Connell on  vaitonaisessa osassaan niin hyvä, että lätkäisisin hänelle Oscarin käteen samantien. Yhdeksän pistettä. (Kuvat:Atlantic Film)

Nälkäpeli-Matkijanärhi,osa 1 ( 7/10)ja Kaksi päivää, yksi yö/ Deux jours, une nuit (8/1/2/10)

Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 1/The Hunger Games: Mockingjay - Part 1 (2014)

Lajityyppi: Seikkailu, sci-fi

Levittäjä: Nordisk Film

Ohjaaja: Francis Lawrence

Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Sam Claflin, Julianne Moore, Natalie Dormer, Woody Harrelson, Philip Seymour Hoffman

Ensi-ilta: 19.11.2014

Kesto: 2h 03 min

Ikäraja: 12

Nälkäpeli-elokuvasarjan kolmannessa osassa ollaan siirrytty kansakunnan kapinassa jo vakavampaan vaiheeseen. Viimeisimmän, pilalle menneen nälkäpelin jälkeen Katniss herää vyöhykkeellä 13, joka on armeijan tehokkuudella toimiva maanalainen vastarintavyöhyke. Hänellä kestää jonkun aikaa sopeutua siihen, että maailma on muuttunut, vyöhyke 12 pommitettu maan tasalle, ja siihen, että häntä halutaan käyttää propagandafilmien sankarittarena. 

Katniss Everdeenin peloton olemus jousipyssyn ja matkijanärhi-tunnuksen kanssa on nostanut kaikki Panemin vyöhykkeet vallankumouksen partaalle, mutta presidentti Snowlla on muutama ässä hihassaan jäljellä. Kuten se, että Katnissin rakastettu Peeta on nyt aivopesty ja toimii Capitolissa presidentin käsinukkena. 

Tämä elokuva eroaa ensimmäisistä siinä, että mitään nälkäpeliä ei enää ole, joten sisältö on perinteisempää jännitystä. Se toimii sinällään ihan ok, mutta elokuvan sydän, Katniss(Jennifer Lawrence), ei pääse näyttämään selvytymistaitojaan, vaan yrittää luoda tunnelmaa itkeskelemällä koko ajan ja päivittelemällä presidentti Snown tekoja. 

Oli suuri virhe yrittää jakaa trilogian viimeinen osa kahdeksi elokuvaksi, sillä materiaalia on tarpeettomasti venytetty. Tällä tavoin kolmannesta osasta puuttuvat kaikki kiinnostavat ihmissuhteet ja eteenpäin rullaava toiminta. Jopa vakiokomistus Gale (Liam Hemsworth) on yhtä vetävä kuin tiskirätti. Julianne Moore ei vakuuta kapinallisten johtajana eikä Snow ole kovinkaan pelottava. Toivottavasti viimeinen osa tulee tulee tuomaan aitoa sorron alta vapautumisen huumaa! Seitsemän pistettä. (Kuvat:Nordisk Film)

Kaksi päivää, yksi yö/ Deux jours, une nuit (2014)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd

Ohjaaja: Jean-Pierre Dardenne, Luc Dardenne

Pääosissa: Marion Cotillard, Fabrizio Rongione, Pili Groyne, Simon Caudry, Catherine Salée, Alain Eloy

Ensi-ilta: 21.11.2014

Kesto: 1h 35 min

Ikäraja: 12

Marion Cotillard on mielettömän, tajuttoman, uskomattoman hyvä näyttelijä. Hän on muuntautumiskykyinen, herkkä ja uskottava roolissa kuin roolissa. Hänen ansiostaan ranskalaiselokuva Kaksi päivää, yksi yö erottuu laatutyönä, tosin siihen vaikuttavat monet muutkin osaamisen takeet. Ranskalaiset ovat elokuvantekijöitä, mutta...ikävän usein heidän luomuksensa ovat paatoksellisia ja totisia, ja niissä on koko ajan p----n maku suussa, niinkuin tässäkin. Yhteiskunnan epäkohtien käsittely on tärkeää, mutta jos elokuvan katselu tuntuu siltä kuin lukisi sanomalehdistä huonoja uutisia kahden tunnin ajan, niin sitten jokin on mennyt pieleen. 

Cotillard esittää Sandraa, jonka työnantaja aurinkokennotehtaalla on keksinyt siirtää vastuun irtisanomisista työntekijöiden harteille. Heille sanotaan, että ensi maanantaina voitte valita, eli pidätte joko Sandran työpaikan tai sitten jokainen saa tuhannen euron bonuksen. Sandralla, joka kärsii masennuksesta ja huonosta itsetunnosta, on yksi viikonloppu aikaa vaikuttaa työtovereidensa mielipiteeseen käydessään jokaisen luona henkilökohtaisesti. Hän on epätoivoinen ja suorastaan itsetuhoinen murehtiessaan omaa tilannettaan.

Elokuva pitää katsojan koko ajan lähellä ja mukana Sandran hädässä. Saamme nähdä Sandran aviomiehen yrittävän pitää vaimoaan kasassa. Elokuvassa ei ole yhtää huonoa näyttelijää tai vetelää kohtausta, vaan kaikki on tuoretta ja uskottavaa. Mutta kuten sanottu, tarina on raskas...enkä tiedä jaksaako katsoja paneutua siihen, jos arkena näemme aivan liikaa tuota samaa joka mediasta ja joka työpaikalla. Laatutyö ansaitsee joka tapauksessa vähintään kahdeksan ja puoli pistettä. (Kuvat:Cinema Mundo)

Nuija ja tosinuija kaks/Dumb and Dumber To (6/10), The Homesman (7/10) ja Elämän tanssi/La danza de la realidad (5/10)

 Nuija ja tosinuija kaks/Dumb and Dumber To (2014)

Lajityyppi: Komedia
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Bobby Farrelly, Peter Farrelly
Pääosissa: Jim Carrey, Jeff Daniels, Laurie Holden, Kathleen Turner
Ensi-ilta: 12.11.2014
Kesto: 1h 49 min
Ikäraja: 12

Bobby ja Peter Farrelly ovat tunnettuja roisista huumorileffoistaan, ja varsinkin suurusuosion saaneesta Nuija ja Tosinuija-elokuvasta, joka kertoi kahdesta erikoislaatuisesta kaveruksesta. Se on saanut kahdenkymmenen vuoden jälkeen jatkoa, jossa käy ilmi, että Harry (Jeff Daniels) ja Lloyd (Jim Carrey) eivät ole juuri viisastuneet, kuten eivät ole Farrellyn veljeksetkään. Nuija ja Tosinuija kaks kertoo siitä miten Lloyd huijasi Harrya parikymmentä vuotta, ja siitä mitä tapahtuu kun Harry tarvitsisi kipeästi uuden munuaisen. Hänen täytyy etsiä lähisukulainen, ja sitä varten kaverit lähtevät etsintäreissuun. Mikään ei suju niinkuin pitäisi, ja matkalle tulee esteitä, jotka he itse tehokkasti luovat.

Huumorin taso on matalaa edelliseen osaan verrattuna (Harryn kissan nimi on Peräreikä, heh heh) ja sanallista pöhköilyä tulee kuin konekiväärin suusta. Kaverukset ovat kuitenkin sympaattisia, hyvässä terässä ja heitä näyttelevät miehet enemmän kuin rempseitä, puhumattakaan lukuisista hyvin laadituista sivuosista. Jos ei odota yhtä hauskoja riskihuumorivitsejä kuin ensimmäisessä elokuvassa, niin tätä katsoessa voi jopa viihtyäkin. Kuusi pistettä. (Kuva: Future Film)


The Homesman (2014)

Lajityyppi: Draama, western
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Tommy Lee Jones
Pääosissa: Tommy Lee Jones, Hilary Swank, Grace Gummer, Miranda Otto, Sonja Richter, David Dencik, John Lithgow, James Spader, Hailee Steinfeld, Meryl Streep
Ensi-ilta: 14.11.2014
Kesto: 2h 02 min
Ikäraja: 16

Tommy Lee Jones on itse kirjoittanut ja ohjannut elokuvan The Homesman (suom = saattaja), ja hän näyttelee siinä myös yhtä pääosaa. Lännenelokuvan alku kertoo rautaisen sitkeästä maanviljelijästä Mary Bee Cuddysta (Hilary Swank), joka saa tehtäväkseen kuljettaa kolme mielensä menettänyttä naista Iowaan kirkkoon, jossa hoidetaan lännen pioneerielämän uhreja. Monille naisille keskilännen uudisasukkaiden kova elämä osoittautui liian raskaaksi.

 Saattajakseen ja apulaisekseen Mary ottaa hirttotuomiolta pelastamansa rikollisen (Tommy Lee Jones), joka osoittautuu vastahakoiseksi, joskin hyödylliseksi turvaksi vaaralliselle matkalle.Heidän täytyy kohdata huijareita, jääkylmä sää, vihamielisiä intiaaneja, hoitaa sekavia naisia ja kestää toisiaan. Karut olosuhteet välittyvät tarinasta hyytävän hyvin, ja sen alku onkin kiehtovaa kuvausta. Matkan puolivälissä tunnelma muuttuu oudon humoristiseksi, ja tarinan punainen lanka katoaa kokonaan. Elokuvalla olisi kaikki ainekset ja hienot näyttelijät ollakseen realistinen kuvaus toisenlaisesta lännenmaasta, mutta se on epätasainen, ajoittain kömpelö ja omaa linjaansa hakeva.

Epätavallisessa historiallisessa elokuvasssa ovat päätähtien lisäksi näyttelemässä John Lithgow, James Spader, Miranda Otto, tanskalainen Sonja Richter ja Meryl Streepin lisäksi hänen tyttärensä Grace Gummer. Seitsemän pistettä.(Kuva: Dawn Jones)

Elämän tanssi/La danza de la realidad (2013)

Lajityyppi: Draama, fantasia, elämäkerta
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ensi-ilta: 14.11.2014
Kesto: 2h 13 min
Ikäraja: 16

Alejandro Jodorowsky on chileläinen kirjailija, elokuvantekijä, psykoshamanismin harrastaja,  mystikko ja jonkin sortin guru. Hän on tehnyt pitkän kuivan kauden jälkeen ( lue = ei tehnyt elokuvia) omaan ahdistavaan lapsuuteensa sijoittuvan elokuvan Elämän tanssi, joka kertoo pienestä pojasta, jonka juutalais-ukrainalainen maahanmuuttajaperhe etsii omaa paikkaansa pienessä Chilen rannikkokaupungissa. Pojan tyrannimainen isä ihailee Stalinia yli kaiken, äiti replikoi laulamalla oopperaa ja kaupunki tuottaa toinen toistaan erikoisempia persoonallisuuksia. Alejandro on sijoittanut itsensä elokuvaansa kertojaääneksi ja silloin tällöin näkyväksi hyväntahtoiseksi kummihahmoksi, joka latelee mielestään viisaita lausahduksia lapsen elämästä. Tahallaan provosoiva, runsaasti surrealistisia elementtejä ja irvokasta sirkuskuvastoa viljelevä elokuva ylittää kaikki hyvän maun rajat. Siinä on myöskin monta hyvää oivallusta ja paljon koskettavaa kerrottavaa Chilen historiasta, mikä jää kaiken räävittömyyden alle. Jodorowsky on saanut ylistystä ja suitsutusta tästä elokuvasta, mutta Kinoteekki antaa keskiarvona viisi pistettä. (Kuva: Cinema Mondo)

Interstellar ( 7/10), Ruotsalainen hetki (5/10) ja Luokkajuhla (8/10)

Interstellar (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Christopher Nolan
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain, Ellen Burstyn, John Lithgow, Michael Caine, Casey Affleck, Wes Bentley, Bill Irwin, MacKenzie Foy, David Gyasi, Topher Grace
Ensi-ilta: 7.11.2014
Kesto: 2h 49 min
Ikäraja: 12

Christopher Nolan on saanut vahvan tekijän maineen jo Batman-elokuviensa myötä, ja kieltämättä mies osaa hommansa. Interstellar on huolellisesti tehty ja hätkähdyttävä jännitys-tieteiselokuva, jonka pääosassa on Oscar-voittajia pilvin pimein; Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Michael Caine ja monta muuta tunnettua naamaa. Elokuva kertoo tuhoon tuomitusta maapallosta joskus tulevaisuudessa, ja pääosassa on avaruuslentäjä Cooper, joka lähtee etsimään uutta asuinkelpoista planeettaa. Sisältö painottuu hänen perheeseensä, ja siitä mitä "madonreiät" avaruudessa  heille kaikille aiheuttavat.

Perhesuhteet tuntuvat pinnallisilta, mutta kuitenkin niiden varaan perustetaan koko leffan tunnepohja. Toistuvina elementteinä ovat rasittavuuteen asti Dylan Thomasin runo "Do not go gentle into that good night" ja puhe ajasta. Kolmituntinen elokuva on seikkailu katsojallekin, mutta ei välttämättä mukava sellainen. Sen erikoistehosteet palvelevat tarinaa, eikä toisinpäin, mikä on aivan mahtavaa, mutta  Interstellarin perussävy on ahdistavan negatiivinen ja laahaava, ja elokuvan maailmaa sekä Jumala-käsitettä katsotaan itseään realistina pitävän pessimistin silmin.
Vertasin tätä  avaruuselokuva Gravityyn, jossa säilyy kaikesta hysteerisestä jännityksestä huolimatta energia sekä toivo, kun taas Interstellarin maailma on harmaa ja ihmissuhteet tavattoman vaikeita. Nostan silti hattua Nolanille, jonka taito elokuvantekijänä on merkittävä. Hän vie katsojaa rohkealle matkalle Amerikan lännestä avaruuden mustiin aukkoihin tyynesti eteenpäin rullaten, ja hän osaa luoda terävää jännitystä sekä antaa yllätyksiä. Mutta tällä kertaa hän on yrittänyt liiallisesti selitellä maailmankaikkeutta ja luoda tulevaisuutta siinä onnistumatta, vaikka raamit ovat komeat. Seitsemän pistettä.


Ruotsalainen hetki (2014)

Lajityyppi: Draama, kotimainen
Levittäjä: B-Plan Distribution
Ohjaaja: Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä, Minna Haapkylä, Teemu Kaskinen
Pääosissa: Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä
Ensi-ilta: 7.11.2014
Kesto: 1h 16 min
Ikäraja: 16

Ruotsalainen hetki on yhteistyöprojekti, johon on osallistunut myös kaksi silloista tosielämän pariskuntaa, ja projektilta se vähän näyttääkin... 
Kari Lampikallio (Tommi Korpela) laulaa iskelmiä suomalaisten sydämiin, mutta hänellä on raivopää Sonja-vaimo (Minna Haapkylä) , ja outoja ystäviä. Heihin kuuluvat entiset bändikaverit Elisa (Elina Knihtilä) ja Antero (Hannu-Pekka Björkman). 

Kun Kari myöhästyy lentokoneesta, niin sitten pitäisi saada ruumiin muotoinen paketti katoamaan autosta, eikä sellaisessa tilanteessa voi tehdä muuta kun soittaa joku apuun. Pian pariskunnat istuvat iltaa, kyräilevät toisiaan ja sekoilevat väkivaltaisesti, eikä sitä hölynpölyä jaksaisi katsoa millään, ellei jokainen näyttelijöistä olisi niin karismaattinen. 

 He käyttävät -kylmästi sanotessa - katsojia hyväkseen voidakseen hioa sapeleitaan, ja vaikka se ärsyttääkin, niin pakko on todeta, että leffan mustaa huumoria jaksoi katsoa loppuun asti, ja erityisesti musiikki huvitti. " Sylisi lämpöön"," Vasen silmäni jäi Kabuliin"   ja muut kivat pikku biisit ovat niin imeliä ja kamalia kuin voi ikinä toivoa. Projektikokeilu saa viisi pistettä kymmenestä. (Kuvat: Ville Tanttu. © Bufo)

Luokkajuhla/Återträffen (2013)


Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Anna Odell
Pääosissa: Anna Odell, Kamila Benhamza, Anders Berg, Sandra Andreis
Ensi-ilta: 7.11.2014
Kesto: 1h 30 min
Ikäraja: 7


Luokkakokous-elokuva alkaa kameran liukuessa pitkin ruotsalaisen koulun käytäviä. Se näyttää kiusallisen samanlaiselta kuin Jyväskylän Norssi tai moni muu oppilaitos, joten tarinan sisälle ja niihin omiin koulumuistoihin pääsee välittömästi. Ruotsalainen taiteilija ja palkittu elokuvantekijä Anna Odell tunnetaan huomiotaherättäneistä ja kiistanalaisista projekteistaan, joilla hän on halunnut herättää yhteiskunnallista keskustelua. (Tuo " herättää keskustelua" on ärsyttävä, löyhä sanonta!! Annaa ei kutsuttu luokkakokoukseen, joten hän teki elokuvan siitä, miten olisi voinut käydä, jos kutsu olisikin tullut. 

Siinä hän esittää itsestään version sosiaalisesti haasteellisena naisena, joka alkaa juhlissa kovaan ääneen ja katkeruutta tihkuen kertoa omista kiusatuksi tulemisen kokemuksistaan. Että nauttikaa te nyt vaan muut juhlista, mutta muistan kyllä millaisia sikoja te osasitte minulle olla! Hänet heitetään juhlista ulos, ja siinä vaiheessa käy ilmi, että elokuva onkin vain osa taideprojektia. Näyttelijät esittivät hänen luokkatovereitaan, ja elokuva jatkuu siten, että hän haastattelee muka niitä oikeita luokkalaisiaan -  mutta heitäkin esittävät näyttelijät.

 

Kaikki tapaamiset ovat siis Anna Odellin muokkaamia ja hän tutkii sitä miten käy, kun joku ei ole sosiaalisten normien sisällä. Olisin voinut kertoa etukäteen Annalle, jos hän olisi kysynyt, että syytöksillä ja katkeruudella ei synny mitään hyvää, ja siten säästää isot rahat ruotsalaisilta elokuvantekijöiltä. Tätä oli kuitenkin sen verran ärsyttävää/kiinnostavaa/kiusallista katsella, että annan kahdeksan pistettä. (Kuvat: Cinema Mondo)