Don Jon ( 71/2), Betoniyö ( 8) ja Carrie ( 5)

Don Jon (2013)

Lajityyppi: Komedia

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Joseph Gordon-Levitt

Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Scarlett Johansson, Julianne Moore, Tony Danza

Ensi-ilta: 1.11.2013

Kesto: 1h 26 min

Ikäraja: 16

Joseph Gordon-Levitt on onnistunut ensimmäisessä ohjaustyössään kiitettävästi, eikä ihme, sillä mies on kasvanut pikkuvekarasta asti tv-sarjojen ja elokuvien keskellä. Hän on saanut seurata hyvien ohjaajien työtyylejä, ja on ottanut niistä onkeensa.  Komediallinen draama Don Jon kertoo New Jerseyssa asuvasta baarimikosta, jonka elämä on viikko viikolta samanlaista. Hän tekee töitä, käy salilla sekä sunnuntaisin kirkossa ja riitelee isänsä kanssa sen jälkeen. Sitten mennään yökerhoon ja hengaillaan kavereiden kanssa.  Jon on trimmattu ja hyvännäköinen, eikä naissuhteista ole puutetta. Mutta ainoan ilonsa ja rentoutumisen hetkensä Jon löytää internetin pornosta, josta hän on päivittäin yhtä riippuvainen kuin narkomaani huumeista. Hän tunnustaa rikkeensä kirkossa ripin aikana ja pappi antaa kyllästyneenä aina samat 10 Ave Mariaa ja Isämeitää katumusharjoitukseksi. Niitä hoetaan sitten salilla puntteja nostellessa. Jon arvostelee kavereineen kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pornon antaman naismallin mukaan ja siitä on seurauksena vain vääristyneitä suhteita.

Hän tapaa lopulta kympin näköisen naisen ( hienosti New Jerseyn aksenttia vääntävä Scarlett Johannson) , mutta löytää rakkauden vasta tajutessaan olevansa itse rikkinäinen. Selkeän ja turhan yksinkertaistetun kasvutarinan seuraaminen on viihdyttävää ja aluksi noloakin pornon hyppiessä silmille turhan kiivaasti, mutta se auttaa tajuamaan missä maailmassa Jon elää kuvitelmissaan. (Aiheeseen tartuttiin huomattavammasti kiivaammin ja rankemmin elokuvassa Shame, joka otti riippuvuudesta aidomman otteen.) Kevyeksi kokemukseksi tarkoitettu Don Jon sopii sisällöltään vain yli kolmikymppisille, ja saa seitsemän ja puoli pistettä. (Kuva: Future Film)

Betoniyö (2013)

Lajityyppi: Draama, kotimainen

Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd

Ohjaaja: Pirjo Honkasalo

Pääosissa: Johannes Brotherus, Jari Virman, Anneli Karppinen, Juhan Ulfsak, Alex Anton

Ensi-ilta: 1.11.2013

Kesto: 1h 37 min

Ikäraja: 12

Betoniyö on uskomattoman kiehtova ja erikoinen draamaelokuva, jota on lähes mahdotonta rajata tai määritellä kuuluvaksi johonkin tyylilajiin. Se jää elämään ajatuksiin katsomiskokemuksen jälkeen, mietityttää, raivostuttaa ja kaivelee. Haikea perustarina tai kehys elokuvassa on 14-vuotiaan Simonin elämä yhden vuorokauden aikana. Hän asuu vankilaan menossa olevan isonveljen ja viinaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä betonilähiön asunnossa. Kaikki ympäristössä ja ihmisissä on ankeaa, mustavalkoista ja rikkinäistä . Simon on turvaton lapsi ja ihailee isoveljeä, joka passuuttaa itseään: ” Hae kaljaa!” Simon sytyttää isonveljen tupakatkin.  Tarina etenee sadunomaisesti  ja viivytellen aina läsnä olevan vesielementin ja arvoituksellisten ihmisten keralla. Simonin kohtaloksi muodostuu naapuri, joka joutuu liian lähelle tunkevana vihan kohteeksi. Elokuvassa ei puhuta paljon.  Sen voi alussa lokeroida mielessään umpitaiteelliseksi omituisuudeksi, mutta hetken kuluttua huomaa, että elokuva pakottaa katsomaan, pitää otteessaan mitään selittämättä. Sen suurin anti onkin erikoisen magneettisen tunnelman luomisessa ja kauniissa kuvauksessa. Pirjo Honkasalon ohjaama Betoniyö perustuu Pirkko Saision samannimiseen romaaniin ja saa kahdeksan pistettä. 

Carrie (2013)

Lajityyppi: Draama, sci-fi, kauhu

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Kimberly Peirce

Pääosissa: Chloë Grace Moretz, Julianne Moore, Judy Greer, Portia Doubleday, Alex Russell, Gabriella Wilde, Ansel Elgort

Ensi-ilta: 1.11.2013

Kesto: 1h 40 min

Ikäraja: 16 

Stephen Kingin teokseen perustuva elokuva Carrie tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1976, ja toivon hartaasti että siinä olisi pysytty, sillä  niin selkäpiitä karmiva elokuva olisi voinut jäädä historiaan ainoana oikeana tulkintana.  Sissy Spacek oli roolissaan riipaiseva nuori tyttö, joka on kasvanut mielisairaan äidin kaltoin kohtelemana. Uusintaversiossa Chloë Grace Moretz esittää yliluonnollisia kykyjä omaavaa teiniä ja Julianne Moore hänen ylikontrolloivaa ja todellisuudesta karannutta äitiään, jolla ei ole yksikään ruuvi tallella. On karmeaa että tästä roolihahmosta käytetään nimitystä äiti ja vieläpä uskova, koska sitä hän ei ole, vaan hän on jostain syystä Raamattua kanniskeleva  ihminen, jolla ei ole hajuakaan siitä, mitä kirja pitää sisällään.

Arka ja elämän tosiasioista tietämätön tyttö kokee koulussa karkeaa kiusaamista kuukautisten alkaessa ja vain jumppaopen avulla hän saa osan itsekunnioituksestaan takaisin. Kun kiusaaminen vain jatkuu, niin Carrie huomaa että myös hänen telekineettiset kykynsä kasvavat. Koulun tanssiaisissa häntä kiusataan viimeisen kerran, ja sitten kaikki sisällä patoutunut viha räjähtää Carriessa valloilleen traagisella tavalla . Sorry nyt taas, mutta on pakko verrata siihen alkuperäiseen elokuvaan, joka oli tunnelmaa täynnä. Siinä oli selkeää vertausta naiseksi tulemisen ja veren välillä ja itsenäistymiseen vaadittiin symbolinen äidinmurha. Täma uusi Carrie seuraa alkuperäisen tarinan juonta kiitettävästi, mutta painottaa erikoistehosteita venytellen ja Carrie joutuu vääntelemään käsiään hassunkurisesti käyttäessään lahjojaan.  Johtuneeko täysin vääristä roolivalinnoista, mutta Carrie ei tee minkäänlaista vaikutusta. Se ei ole pelottava eikä uskottava. Käsikirjoitus on jäänyt ylinäyttelemisen ja tehosteiden varjoon.Viisi pistettä .(Kuva: SM Film Finland Oy)

Viides valta ( 71/2), The Butler (6), Syvyys (81/2) ja Päivien kuohu(9)

Viides valta/ The Fifth Estate (2013)

Lajityyppi: Draama, elämäkerta

Levittäjä: Nordisk Film

Ohjaaja: Bill Condon

Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Daniel Brühl, David Thewlis, Stanley Tucci, Laura Linney, Carice van Houten, Anthony Mackie

Ensi-ilta: 25.10.2013

Kesto: 2h 08 min

Ikäraja: 12

Viides valta kertoo Wikileaksin paljastussivuston perustajan Julian Assangen (Benedict Cumberbatch) tähän mennessä kiihkeimmistä vuosista maailman median  keskipisteessä.  Tositarina - tai siis oikeastaan yhden ihmisen näkökulma - kerrotaan hänen entisen kollegansa ja nykyisen vastustajansa Daniel Domscheit-Bergin (Daniel Brühl) kautta. Elokuva alkaa siitä, kun jännittävän ja aivan uudenlaisen sivuston perustanut Julian tapaa faninsa Danielin, ja he intoilevat siitä, miten kuka tahansa voi nimettömänä kertoa rikollisesti toimivista yhtiöistä. Miehet uskovat parantavansa maailmaa, ja he saavat aiheuttamistaan uutisista enemmän ihailijoita, paljastuksia ja rahaa. Mutta pian Daniel huomaa että Julianilla on omahyväisiä ja itsekkäitä piirteitä, joiden takia Wikileaksin pitäisi pyörivä vain hänen egonsa ympärillä.

Samaan aikaan he paljastavat netissä liikaa arkaluontoista tietoa, ja miesten välit kiristyvät entisestään. Assange, jonka rikkoutuneesta taustasta annetaan vain viitteitä, joutuu syytteeseen ja pakenee, mutta tämän päivän maailmassa ei ole enää paikkoja, jonne voi kadota medialta. Ehkä se on Ecuadorin lähetystön myöntämä turvapaikka, missä hän nykyään elää? Elokuva on laadukkaasti ja tarkasti tehty pätkä nykyhistoriaa , mutta se unohtuu liian helposti, kuin sanomalehden otsikot. Seitsemän ja puoli pistettä.(kuva: Nordisk Film)

The Butler (2013)

Lajityyppi: Draama, elämäkerta

Levittäjä: Scanbox Finland

Ohjaaja: Lee Daniels

Pääosissa: Forest Whitaker, Oprah Winfrey, John Cusack, Liev Schreiber, Melissa Leo, Jane Fonda, Cuba Gooding Jr., Alex Pettyfer, James Marsden, Terrence Howard, Lenny Kravitz, David Oyelowo, Robin Williams, Alan Rickman, Vanessa Redgrave

Ensi-ilta: 25.10.2013

Kesto: 2h 12 min

Ikäraja: 12

The Butler ( hovimestari) on elokuva Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeestä. Se perustuu osin Valkoisessa talossa hovimestarina työskennelleen Eugene Allenin elämään. Rotujen välisestä vaikeasta vuorovaikutuksesta kertova opetusfilmi alkaa 1920-luvun puuvillapelloilta, jossa  ” vapaat” orjat olivat kaikille sekopäille vapaata riistaa. Valkoihoinen sai rauhassa ampua tummia työntekijöitään, jos nämä aukoivat päätään, kapinoivat, tai olivat jollain tavoin ärsyttäviä.  Pelloilta sisätöihin otettu pikkupoika saa oppia miten valkoisille tarjoillaan, ja näillä taidoilla hän sai myöhemmin töitä hotellista, josta hänet keksittiin Valkoisen talon henkilökuntaan. Hän palveli useita presidenttejä hovimestarina ja oppi heistä sellaisia asioita, joita kukaan muu ei tiennyt.

Hänen palvelukautensa aikana maa koki suuria muutoksia, sillä tummaihoisten asema parani raskaiden mellakoiden ja menetysten kautta, mikä on elokuvan varsinainen teema. Itse Allenin tarina olisi ollut riittävän hyvä aihe kiinnostavaan elokuvaan, mutta tekijät ovat halunneet tehdä koululuokille sopivan luennon Yhdysvaltojen historian synkästä vaiheesta. He ovat myös saaneet mukaan sankan joukon tähtinäyttelijöitä, jotka pääsivät tekemään osansa omahyväisesti  ja saamaan varmasti ihailua Aina Tärkeän Asian puolesta. Vaikka elokuvan aihe onkin oikeasti tärkeä ja sivistävä, niin siinä on ärsyttävää sormella osoittelua ja opettavaisuutta aivan liikaa, eikä se kosketa kunnolla missään vaiheessa. Erään parhaista rooleista tekee yllättävää kyllä Oprah Winfrey, josta löytyy syvyyttä ja terävyyttä. Kuusi pistettä kymmenestä. (kuva: Scanbox Finland)

Syvyys/Djúpið (2012)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Baltasar Kormákur

Pääosissa: Ólafur Darri Ólafsson

Ensi-ilta: 25.10.2013

Kesto: 1h 37 min

Ikäraja: 12

Islantilainen Baltasar Kormákurin on erinomainen ohjaaja. Hän pitää langat tarkasti käsissään myös elokuvan Syvyys aikana. Syvyys viittaa tietysti mereen, ja se kertoo tosielämän islantilaisesta kalastajasta, joka selvisi ainoana miehistöstä heidän aluksensa Breikin upottua  vuonna 1984 talvisella merellä.

( kuva: Future Film) Hän ui jääkylmässä meressä kuusi tuntia, nousi maihin hengenvaarallisen rosoisella laavarannalla ja pystyi vielä kahden tunnin ajan etsimään apua talvipakkasessa paljain jaloin. Sairaalassa häntä ei aluksi uskottu, sillä kukaan ei selviä sellaisissa olosuhteissa, ja vasta ajan kanssa kävi ilmi, että hän kertoi totta, eli oli selvinnyt mahdottomasta tehtävästä. Asiaa vaikeutti vielä se, ettei hän ollut koskaan urheillut, ei osannut kunnolla uida, poltti tupakkaa ketjussa ja ylipainoa oli reippaasti. Tiedeyhteisö tietysti kiinnostui tällaisesta omituisuudesta, joten kalastaja joutui Lontooseen asti erilaisiin kokeisiin. Olen oikeastaan kertonut jo koko juonen, mutta usko pois, elokuva kannattaa katsoa tajutakseen tarinan voiman. Ja sen, miten vaikeaa maailman on hyväksyä aitoa ihmettä. Kuka lähetti merilinnun johdattamaan kalastajan maihin? Kahdeksan ja puoli pistettä kymmenestä.

Päivien kuohu/L’écume des jours (2013)

Lajityyppi: Draama, fantasia

Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd

Ohjaaja: Michel Gondry

Pääosissa: Romain Duris, Audrey Tautou, Omar Sy, Gad Elmaleh

Ensi-ilta: 25.10.2013

Kesto: 1h 35 min

Ikäraja: 7

Boris Vianin romaani on saanut mitä ilmeisimmin arvoisensa kohtelun Michael Gondryn ohjaamassa ranskalaiselokuvassa Päivien kuohu. Se alkaa tekopirteänä komediana surrealistisessa maailmassa, jossa esineillä on oma elämänsä. Colin (Romain Duris) on poikamies, jonka asunnossa juoksentelee älykäs ihmisennäköinen hiiri ja ovikello vilistää ympäri huushollia. Mikä tahansa on mahdollista, ja mitä tahansa voi tapahtua. Kuten se, että Colin menee kutsuille ja tapaa siellä kauniin Chloen (Audrey Tautou) , jonka kanssa hän ajelee pilvellä ympäri Pariisia. He menevät naimisiin ja elämä on täynnä hassuttelua, auringonpaistetta ja väriä. 

Mutta häämatkalla Chloen keuhkossa alkaa kasvaa ikävä lumpeenkukka, ja hän heikkenee pikkuhiljaa. Sairauden myötä elokuvasta alkavat kadota värit, asunto alkaa lahota ja tarina saa uuden suunnan. Komediasta tulee tragedia, ja vasta tässä vaiheessa elokuvaan alkaa tulla aitouden sekä riipaisevuuden tunne. Jokainen, joka on joutunut suremaan, tajuaa miten tarkasti ohjaaja osaa tuoda sen esiin. Jokainen yksityiskohta kertoo epätoivosta, menetyksestä ja turhautumisesta.  Ärsyttävän teennäisesti alkanut, mutta loppua kohden loistavaksi muuttunut komedia/tragedia saa yhdeksän pistettä.

Leijonasydän(9), Turbo(51/2) ja Metallica-through the never(6)

Leijonasydän (2013)

Lajityyppi: Draama, kotimainen

Levittäjä: Scanbox Finland

Ohjaaja: Dome Karukoski

Pääosissa: Peter Franzen, Laura Birn, Yusufa Sidibeh, Jasper Pääkkönen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Jussi Vatanen, Mikko Neuvonen, Niko Vakkuri, Jani Toivola

Ensi-ilta: 18.10.2013

Kesto: 1h 44 min

Ikäraja: 16

Joskus tulevaisuudessa pystytän luultavasti Dome Karukoskelle patsaan, sillä hän ansaitsee sen. Mies onnistuu tekemään hyviä ja syviä elokuvia yksi toisensa jälkeen. Hänen uusin ohjaustyönsä Leijonasydän kertoo uusnatsi Teposta (Peter Franzén), joka johtaa pientä, mutta sitäkin tulisempaa miesjoukkoa maahanmuuttajia ja toisenvärisiä vastaan keinoja kaihtamatta . Hänen elämäänsä tulee yllättävä mutka rämäpäisen Sari-tarjoilijattaren muodossa. Teppo ihastuu heti ja sydän alkaa sulaa suhteen syventyessä, mutta hän jää haukkomaan henkeään tajutessaan että Sarilla on tummaihoinen poika. Siinä onkin raavaalla natsilla miettimistä. Tutustuessaan poikaan Teppo alkaa miettiä omia periaatteitaan ja kasvaa ihmisenä sen verran, että näkee ihmiskemian ulottuvan ihonvärin alle. Sitä näkemystä eivät kuitenkaan jaa ne miehet, jotka sänkitukkansa ja tatuointiensa kautta ovat saaneet teennäistä voimaa hauraan itsetunnon tueksi. Miehet kaipaavat johtajaansa ja aivan erityisesti entistä Teppoa kaipaa hänen pikkuveljensä  Harri ( Jasper Pääkkönen), jonka on kaikkein vaikeinta sulattaa päälaelleen kaatunutta maailmaansa.  Rauhallisen varmasti ohjattu elokuva kertoo valoa päin liikkuvan tarinan ilman mitään ärsyttävää sormella osoittelua tai mustavalkoisuutta, ja muistuttaa, kuinka  helposti ennakkoluulot  kasvavat meissä jokaisessa. Yhdeksän pistettä.

Turbo 3D (dub) (2013)

Lajityyppi: Komedia, seikkailu, animaatio, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: David Soren

Pääosissa: Petrus Kähkönen, Arttu Viskari, Tuomas Uusitalo, Jukka Rasila, Reino Nordin, Rinna Paatso, Kristiina Wheeler, Pasi Ruohonen, Santtu Karvonen, Antti Luusuaniemi, Jarmo Mäkinen, Sasu Moilanen, Antti Pääkkönen

Ensi-ilta: 18.10.2013

Kesto: 1h 36 min

Ikäraja: 7

Suomeksi puhuttu 3D-versio!

3D-animaatio Turbo kertoo etanasta, joka haluaa voittaa autokisat. En oikein ymmärrä mitä vitsiä siinä ideassa on. Että maailman hitain liikkuja muuttuu supernopeaksi.hah hah haa? Mietin jo vähän aikaa että tämän elokuvan jätän arvostelematta, mutta kun Kapteeni Phillipsistä  (Tom Hanks) ei tullut lainkaan lehdistönäytöstä, niin pakkohan tässä on jotain raapustella sivuntäytteeksi. Kapteeni Phillips olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, sillä se kertoo tositarinan laivakaappauksesta, ja sen on ohjannut….ei, EN nyt  saa  puhua siitä, vaikka mieli tekisi. Eli takaisin etanaan.  Turbo on aluksi aivan normaali etana, joka käy töissä tomaattitarhalla ja vapaa-aikanaan haaveilee suuria. Se saa vahingossa päälleen auton polttoainetta, ja pian Turbo huomaa saaneensa supervoimat. Se voi liikkua nopeammin kuin autot ja hoksaa, että elinikäinen haave ralliurasta onkin mahdollinen. Turbo tarvitsee tukijoukon, joka yllättäen löytyy lähes tyhjäksi käyneen ostoskeskuksen henkilökunnasta. He keräävät rahaa ja ilmoittavat Turbon Indianapoliksen kisoihin. Turbosta tulee äkkiä koko maailmaa kiinnostava nilviäinen, mutta matka maineeseen ei ole tietenkään ihan näin yksinkertainen, vaan Turbolla on monta estettä kohdattavanaan. Lapsille tämän elokuvan sanoma on se, että haaveilla kannattaa,  vaikka olisit kuinka pieni ja vaikka muut sanoisivat, että ei sinusta mitään tule. Aikuisille elokuvan sanoma on se, että hylätystä ostoskeskuksesta saa suositun, kunhan puhalletaan yhteen hiileen. Annan matelevalle tarinalle viisi ja puoli pistettä kymmenestä. 

Metallica: Through the Never 3D (2013)

Lajityyppi: Seikkailu, fantasia, musiikki, 3D

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Nimród Antal

Pääosissa: Dane DeHaan, James Hetfield, Lars Ulrich, Kirk Hammett, Robert Trujillo

Ensi-ilta: 18.10.2013

Kesto: 1h 35 min

Ikäraja: 16

3D-versio!

Metallica-yhtyeestä on tehty  Through the never - niminen elokuva, vaikka kyseessä on oikeasti konserttitaltiointi.  Elokuvallinen taustatarina kertoo nuoresta miehestä, joka toimii bändin roudarina. Hänet lähetetään hakemaan bensakannun kanssa kadun varteen jäänyt auto. Matkalla sinne hän kohtaa kaaokseen joutuneen maailman joutuen sekä auto-onnettomuuteen että väkijoukon takaa-ajamaksi. Tarinaa ei selitellä mitenkään, ja se etenee konsertin kuvauksen välissä. Metallican musiikkia tunteva saa yksityiskohdista ehkä enemmän irti, kommentoi minulle Metallican ex-fani Taneli Valtanen. Hän oli lievästi pettynyt siihen, että elokuvaa katsomaan mennessään ei tiennyt sen olevan pelkkä konsertti, ja kuulemma rumpalilla oli pieniä vaikeuksia pysyä muiden soittajien tahdissa. Muutoinkin konsertti oli sangen yllätyksetön, soittaminen keskivertoa ja lavalla tapahtuvat kikat ennen nähtyjä. Metallicaa tuntemattomalle oli yllätyksellistä kokea viisikymppisten soittajien energia ja kiehtova aggressiivisuus. Elokuva saa toteutuksena kuusi pistettä kymmenestä.