keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Dallas Byers Club (8/10) ja Mies joka antoi/Delivery man(6/10)



Dallas Buyers Club (2013)



Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Marc Vallée
Pääosissa: Matthew McConaughey, Jennifer Garner, Jared Leto
Ensi-ilta: 31.1.2014
Kesto: 1h 57 min
Ikäraja: 16

Matthew McConaugheyin esittämä Ron Woodroof on sähkömies ja rodeoratsastaja, joka pelaa, juo ja sählää naisten kanssa. Hänellä on myös sinnikäs yskä ja mies laihtuu hurjaa vauhtia.Ellei työmaalla tapahtuneet onnettomuuden seurauksena olisi otettu verikokeita, niin lääkärit eivät ehkä olisi havainneet hänen hiv-positiivisuuttaan. Ronille tieto on isku, sillä 1980-luvulla aids oli välitön kuolemantuomio.Lääkärit antoivat hänelle kuukauden elinaikaa. Ron suuttui tiedosta ja päätti ottaa viruksesta selvää, sekä etsiä oikeita lääkkeitä. Hän alkoi epäillä sairaaloiden suositteleman AZT-lääkkeen sivuvaikutuksia ja halusi auttaa itseään sekä muita myymällä paremmaksi havaittuja pillereitä, jotka sattumalta ovat laittomia. 



Yhden miehen sairaskertomus laajenee suuremmaksi kysymykseksi siitä, kuinka pitkälle kuolemansairaalla ihmisellä on oikeus päättää omasta hoidostaan ja se miettii myös lääkefirmojen valtaa Yhdysvalloissa. Elokuva osaa kertoa hyvin sen miten sairastuminen saattaa muuttaa elämää ja murtaa ennakkoluuloja.Niin kävi ainakin Ronille.
Sivurooleissa nähdään  Jared Leto sekä Jennifer Garner. Matthew McConaughey laihdutti itseään roolia varten parikymmentä kiloa ja surkastui todella pahan näköiseksi. Samaten Jared Leto, joka ei ole näytellyt vuosiin, pisti kaikkensa peliin ja surkastutti itsensä ollakseen uskottava Ronin liikekumppanina, narkomaanina ja itsekin sairastuneena miehenä. Elokuva on tehty pienellä budjetilla, mutta se näyttää ja kuulostaa laadukkaalta. Tekniikka on kunnossa, Ron on uskottava, käsikirjoitus hyvä ja kuvaus ihailtavaa. Mutta tarina ei kolahda eikä kosketa lainkaan. Ehkäpä se johtuu päähenkilön itsekkyydestä ja vastenmielisestä käytöksestä tai siitä että pelkkä huikean hyvä tekniikka ei yksinkertaisesti riitä välittämään tunnetta katsojalle. Alan olla myös hyvin kyllästynyt herra McConaugheyn tavaramerkkiin, paksuun etelävaltioiden murteeseen.  Joka tapauksessa tämä(kin) kehuttu,  palkintoja ahmiva elokuva on mielestäni yhdentekevä. Annan kahdeksan pistettä laadun tasolle. (Kuva: Future Film)

Mies joka antoi/Delivery Man (2013)



Lajityyppi: Komedia
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Ken Scott
Pääosissa: Vince Vaughn, Chris Pratt, Cobie Smulders
Ensi-ilta: 31.1.2014
Kesto: 1h 45 min
Ikäraja: 12

Mies joka antoi on VinceVaughnin tähdittämä komedia Davidista, joka saa tietää olevansa 533:n lapsen isä. David Wasniak oli nuoruudessaan käynyt tekemässä rahan toivossa satoja " lahjoituksia" hedelmällisyyshoitoihin erikoistuneelle klinikalle, ja " lahjoituksia" olikin käytetty erittäin ahkerasti. Osa  lapsista päätti nostaa oikeusjutun saadakseen tietää biologisen isänsä nimen. David, joka ei tiedä suostuako paljastamaan rooliaan, on omasta mielestään täysin epäonnistunut miehenä, työntekijänä isänsä firmassa ja kaikilla muillakin tavoin, ja kun vielä vihainen tyttöystävä ilmoittaa olevansa raskaana, niin hämmennys isyyden suhteen on suuri. David alkaa kuitenkin kiinnostua sadoista lapsistaan ja tutustuu näihin ikään kuin suojelusenkelin roolissa yksi kerrallaan huomaten samalla mitä oikea isyys on. 


Joutuessaan setvimään lastensa ongelmia hän huomaa itsestään yllättäviä ominaisuuksia.Vince Vaughnille, joka esittää jokaisessa elokuvassaan samaa roolia, on lähes rutiinia olla sympaattinen hölmö, jolle aina käy hyvin. Delivery Man, joka on  uudelleenlämmitetty versio kanadanranskalaisesta tarinasta Starbuck, on pikkutuhma turhake, tosin harmiton,  ja vaikkei se ole tarinaltaan sitä terävintä kärkeä, niin Vaughn melkein viihdyttää. Kuusi pistettä. ( Kuva: Nordisk Film)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Jack Ryan: Shadow Recruit(6/10), 12 Years a Slave(81/2/10)



Jack Ryan: Shadow Recruit (2014)


Lajityyppi: Draama, toiminta, jännitys
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Kenneth Branagh
Pääosissa: Chris Pine, Keira Knightley, Kevin Costner, Kenneth Branagh, Colm Feore
Ensi-ilta: 24.1.2014
Kesto: 1h 45 min
Ikäraja: 12

Menestyskirjailija Tom Clancy kuoli viime lokakuussa, mutta ennätti elämänsä aikana näkemään miten moni hänen kirjoistaan muokattiin elokuvaksi. Clancyn luoma hahmo, Jack Ryan, on ollut monen elokuvan sankari  ja Jackia on ehättänyt näyttelemään Alec Baldwin, Harrison Ford ja Ben Affleck. Nyt samoihin saappaisiin on astunut Chris Pine elokuvassa Shadow Recruit. Se kertoo miten Afganistanin sodassa haavoittuneesta upseerista/tohtorista koulutetaan CIA:n analyytikko/agentti.  Jack ei saa kertoa kenellekään oikeaa tehtäväänsä, joten hän on muka töissä pankissa, mutta samalla selvittelee globaaleja markkinoita CIA:lle. Kaksoiselämä ei ole helppoa, sillä hänen morsmaikkunsa (Keira Knightley) on sangen välkky/konserttipianisti /silmälääkäri/ kaunotar.  Tuotapikaa Ryan saa selville että venäläiset salaavat tilejä ja siitä seuraa matka Moskovaan pahiksia paljastamaan. Elokuva on niin jännäreiden peruskauraa ja täynnä kliseitä ( taistelu aikaa vastaan, tikittävä pommi, oopperaa kuunteleva pääpahis) , että se tuntuu paljon ikäistään vanhemmalta.  Siinä ei ole mitään uutta. Toki se on mukavasti tehty, viihdyttävä tarina ja näyttelijät ok, mutta elokuvan unohtaa heti sen nähtyään.  Kuusi pistettä. 

12 Years a Slave (2013)


Lajityyppi: Draama
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Steve McQueen
Pääosissa: Chiwetel Eijofor, Michael Fassbender, Brad Pitt, Benedict Cumberbatch, Paul Dano, Paul Giamatti, Sarah Paulson, Lupita Nyong'o, Alfre Woodard
Ensi-ilta: 24.1.2014
Kesto: 2h 14 min
Ikäraja: 16

12 Years a Slave kertoo tositarinan 1800-luvulla eläneestä lahjakkaasta viulistista ja sivistyneestä mustaihoisesta Solomon Northupista, joka elää perheensä kanssa Saratoogassa. Hänet houkutellaan rahakkaalle soittokeikalle, joka osoittautuukin kidnappaukseksi: mies myydään orjaksi plantaasille.  Solomon pakotetaan väkivaltaisesti hyväksymään nimekseen Platt, eikä hänen oikea identiteettinsä tai kohtalonsa kiinnosta ketään. Ensimmäinen omistaja on suhteellisen mukava mies, mutta toinen on mieleltään häiriintynyt alkoholisti, jonka jokaiseen mielitekoon on suostuttava. Solomonin toivo ei lopu koskaan, vaikka hän joutuu kulkemaan läpi maanpäällisen helvetin. Elokuva on pelkkää kärsimystä, ruoskintaa ja  kitumista, joten  sitä on vaikeaa katsoa. 


Se pakottaa miettimään orjien kärsimystä seuraavien ihmisten asenteita, joita voi hyvinkin siirtää tämän päivän maailmaan. Yksi kääntää päänsä pois tai hyväksyy huonon kohtelun välinpitämättömyydellään, toinen uskaltaa vastustaa pahaa. Steve McQueen on loistava ohjaaja, ja samaten hänen koko tiiminsä on tehnyt hyvää työtä ajankuvassa, puvustuksessa jne.  Michael Fassbenderin roolihahmo nousee hienosti esille ja elokuva saa varmasti palkintoja. 12 Years a Slave on saanut pelkkää ihailua ja ylistystä ympäri maailmaa, ja vaikka suuri osa on ansaittua ja aihe tärkeä, niin elokuva ei mielestäni ole tämän kyynisen kriitikon mielestä niin kouraiseva kuin vaikkapa Gravity, eikä saa enempää kuin  81/2. (Kuva: SF Film Finland Oy)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Onneli ja Anneli, Ei kiitos, Homefront ja Vangitut




Onneli ja Anneli (2013)


Lajityyppi: Koko perheelle, kotimainen
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Saara Cantell
Pääosissa: Aava Merikanto, Lilja Lehto, Elias Koistinen, Eija Ahvo, Kristiina Elstelä, Elina Knihtilä, Kiti Kokkonen, Jaakko Saariluoma, Johanna Af Schulten
Ensi-ilta: 17.1.2014
Kesto: 1h 20 min
Ikäraja: S

Onneli ja Anneli on herttainen elokuva kaikille pienille tytöille ja heitä ymmärtäville aikuisille. Marjatta Kurenniemen kirjaan pohjautuva elokuva kertoo kahdesta suloisesta tytöstä, jotka molemmat ovat kotonaan näkymättömiä. Toisella on liikaa sisaruksia, toisen vanhemmat taas keskittyvät riitelemään. Tytöt toivovat että heillä olisi ikioma leikkipaikka, ja kuinka ollakaan, he löytävät kadulta ison pussillisen rahaa.Raha sinällään on tylsää, mutta onneksi seteliniput on sidottu kauniilla nauhalla, jolla voi leikkiä! Raha kuitenkin auttaa heitä ostamaan rouva Ruusupuulta talon, joka on suunniteltu kahdelle pienelle tytölle.


Se on unelma: täynnä hienoja vaatteita, nukkeja, nukkekoteja, marenkia ja kaikkea mitä ikinä voi seitsemänvuotias toivoa. Naapureikseen Onneli ja Anneli saavat sisarukset Tingelstiinan ja Tangelstiinan, joiden kasvimaalla kasvaa joulukoristeita ja ilotulitteita. Toinen naapuri on synkkä leskirouva Rosina Rusina, jolta varastetaan säästöpossuja, ja tytöt pääsevät ottamaan rosvoa kiinni. Ja tuomaan myös odottamattomalta taholta romantiikkaa tämän elämään.Pienet tytöt saavat harvoin arvoisensa elokuvan, mutta Onneli ja Anneli on heidän maailmaansa täysillä hehkuttava söpöystarina! Vaikka tarina ei kaikilta osin kolahda aikuisille, niin sillä ei ole mitään väliä. Pienillä tytöillä on! Kahdeksan pistettä sen takia.


Ei kiitos (2013)


Lajityyppi: Komedia, kotimainen
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Samuli Valkama
Pääosissa: Anu Sinisalo, Ville Virtanen, Kai Vaine
Ensi-ilta: 10.1.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: 16

 Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuva Ei kiitos kertoo keski-ikäistyvästä pariskunnasta, joiden kemiat eivät kohtaa, ja joiden kommunikaatiotaidot aiheuttavat ruostumisellaan isoja ongelmia..Helin ja Matin tytär lähtee kesäksi kielikurssille, joten heillä on vihdoinkin aikaa toisilleen. Heli kaipaa mieheltään romantiikkaa ja huomiota, mutta vetämättömän oloinen Matti keskittyy mielummin tietokonepeleihin ja läheisyydeksi riittää hartiahieronta. Heli päättää tehdä kaikkensa saadakseen miehensä kiinnostumaan itsestään, ja ostaa heille lomamatkan etelään. Avonaiset iltapuvut tai kahdenkeskiset kynttiläillalliset eivät kiinnosta miestä, vaan tämä kuvaa kamerallaan mielenkiintoisempia kohteita etelän auringossa. Lopulta Heli alkaa olla jatkuvasti vihainen ja turhautunut. Kun he palaavat Suomeen ja hänen opettamalleen kurssille ilmestyy komea Jarno, niin ei kauaa kestä kun Helin turhautumat alkavat hellittää. Heli antaa loukkaantuneena itselleen luvan heittäytyä suhteeseen täysillä, mutta hän on Jarnolle vain hetken mielijohde. Tottakai siitä seuraa muutaman ihmisen välillä paljon puhumista, huutamista, raivoa ja asioiden selvittelyä. Mutta tunnelin päässä on valoa. Härkönen osaa kuvata osuvasti pariskunnan suhteen solmuja ja komediaksi valitty tyylilaji auttaa katsojaa hymyilemään niille. Uskon että elokuva olisi toiminut paremmin ilman runsasta paljasta pintaa ja ähkimistä, sillä aivan kaikkea ei tarvitse näyttää, vihjailu riittää. Mutta siitä huolimatta sekä Anu Sinisalo että Ville Virtanen ovat uskottavia ja saavat hahmoihinsa syvyyttä.Aikuisten elokuva aikuisille: seitsemän pistettä kymmenestä.


Homefront (2013)


Lajityyppi: Toiminta, jännitys
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Gary Fleder
Pääosissa: Jason Statham, Winona Ryder, James Franco, Kate Bosworth
Ensi-ilta: 17.1.2014
Kesto: 1h 40 min
Ikäraja: 16

Tosi kova jätkä Phil Broker ( Jason Statham) on muuttanut tyttärensä kanssa Louisianaan maaseudulle aloittaakseen uuden elämän raskaan huumepoliisin ammatin jälkeen. Pienellä paikkakunnalla ei kukaan tunne häntä, ja nimikin in muutettu.
Hänellä on remonttifirma ja elo sujuu hyvin, kunnes hänen itsepuolustusta taitava tyttärensä saa koulussa jälki-istuntoa lyötyään koulukiusaajaa. Loukatun pojan narkkariäiti menee suuttuneena veljensä puheille ja vaatii kostoa. Veli (James Franco) on pahamaineinen huumekuningas, ja luulee että pikainen säikyttely hoitaisi Brokerin hiljaiseksi. Hän ei tiedä että hiljainen remontti-Reiska onkin epätavallinen mies, jolla on taustansa takia kyky puolustaa itseään, mutta myös runsaasti vihollisia. Pian Louisianan metsissä kuhisee hampaisiin asti aseistautuneita rikollisia ja Broker on tyttärensä kanssa yksin heitä vastassa mökissään. Voitte arvata miten käy, koska elokuvan juoni, jonka Sylvester Stallone on muokannut, toimii samalla lailla kuin kaikissa muissakin Jason Stathamin elokuvissa. Mutta Homefront on joka tapauksessa kelvollisesti tehty ja toimintakohtaukset ovat tehokkaita. Turpiin vaan rikollisia, ajattelee katsojakin, vaikka väkivaltaa vähän vierastaisikin. James Franco on täysin karismaatiton rosvona, joten Homefront saa vain kuusi pistettä. 


Vangitut/Prisoners (2013)


Lajityyppi: Draama, jännitys
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Denis Villeneuve
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Hugh Jackman, Paul Dano, Viola Davis, Maria Bello, Melissa Leo, Terrence Howard
Ensi-ilta: 17.1.2014
Kesto: 2h 28 min
Ikäraja: 16

Viikon ja alkuvuoden parhaita elokuvia on Vangitut, monitasoinen trilleri. Se kertoo kahdesta ystäväpariskunnasta, joiden tyttäret siepataan kotipihoiltaan. Painajaismainen rikos on täysi mysteeri, sillä siihen ei liity yhtään johtolankaa: kukaan naapurustossa ei ole nähnyt mitään eikä kuullut mitään epätavallista. Tuskainen isä Keller Dover (Hugh Jackman) ei pysty olemaan aloillaan juttua tutkivan etsivän Lokin ( Jake Gyllenhaal) useista rauhoitteluyrityksistä huolimatta, vaan päättää ottaa oikeutta omiin käsiinsä.


Keller aikoo ottaa selvää tietääkö paikkakunnalla asuva jälkeenjäänyt mies Alex Jones ( Paul Dano) tapauksesta jotain, sieppaa tämän eikä kaihda mitään keinoja Alexin painostamisessa. Alex on suunnattoman turhauttava henkilö, sillä hänellä tuntuu olevan paljonkin omituisia tiedonmuruja, mutta toisaalta hänellä ei ole kykyä normaaliin kanssakäymiseen.Keller löytää itsestään uuden, brutaalin puolen. Etsivä Loki pääsee pikkuhiljaa paikkakunnan salassa pysyneiden rikosten jäljille, joiden metsästämisen lomassa katsojalle tiputellaan vihjeitä, ja sitten täytyy jännittää huomaako poliisi niitä.Totuus on karmeampi kuin mitä hän olisi voinut ikinä kuvitella. Pahoilla teoilla on etovat seuraukset. Pitkin elokuvaa on pidetty yllä myös koskettavaa uskon teemaa, joka sekin saa selityksensä, mutta tuskallisen myöhään. Näyttelijät ovat elokuvassa erinomaisia, varsinkin Hugh Jackman, mutta muutkin ansaitsevat kiitoksen.Katsoja istuu penkin reunalla kynsiään purren ja käy läpi tunteiden vuoristorataa. Jokainen elokuva, joka sen saa aikaan, ansaitsee yhdeksän pistettä. 
 



perjantai 10. tammikuuta 2014

Lasse autolomalla/Sune på bilsemester( 5), The Bible-tv-sarja ( 7)



Lasse autolomalla/Sune på bilsemester (2013)

                                             


Lajityyppi: Komedia, koko perheelle, svenskt tal
Levittäjä: Bio Rex Distribution
Ohjaaja: Hannes Holm
Pääosissa: William Ringström, Morgan Alling, Anja Lundkvist, Hanna Elffors Elfström, Julius Jimenez Hugoson, Erik Johansson
Ensi-ilta: 10.1.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: S

Viime vuonna saimme nähdä ruotsalaisten lastenelokuvien pohjanoteerauksen Lasse Kreikassa. Se oli kiusallisen väkisin väännetty ja tekohauska tarina lomailevasta ruotsalaisperheestä - ja erityisesti lemmenkipeästä Lasse-pojasta. Uutuuselokuvassa Lasse autolomalla/ Sune på bilsemester on sama perhe jälleen lomailemassa, tällä kertaa Tirolissa. 
He ovat siellä saadakseen arvokkaana pitämäänsä tauluun paikallisen taiteilijan nimikirjoituksen. Loma ei tietenkään suju kommelluksitta, vaan katastrofit seuraavat toistaan autolautalta lähtien. Pikkuveli keskittyy ilmavaivoihin, isä on tunnetusti itara ja muut perheenjäsenet hölmöilevät. Autokin katoaa välillä. Farssin muotoon tehty elokuva on sekä tylsä että epähauska. Ne muutamat oikeasti kivat ideat hukkuvat temppuilun lomaan.  Näyttelijät ovat ilmeisesti ottaneet mallia Tom ja Jerry-animaatioista, sillä samanlaista ovenkarmiin törmäilyä pursuilee tämäkin elokuva. Viisi pistettä kymmenestä.

The Bible/Raamattu (tv-sarja) 



Genre: draama, jännitys
S
Kesto: 7 h. 20 min.
Julkaisuvuosi: 2013
Pääosissa:
Keith David …kertoja
Darwin Shaw … Pietari
Diogo Morgado … Jeesus Kristus
Roma Downey … Maria
Greg Hicks … Pilatus
Sebastian Knapp … Johannes
Amber Rose Revah …Maria Magdaleena
Adrian Schiller … Kaifas
Joe Wredden … Juudas
Fraser Ayres … Barabbas
Mohamen Mehdi Ouazanni … Saatana
Ohjaus: Crispin Reece
Tony Mitchell
Christopher Spencer
Tuottaja: LightWorkers Media
Richard Bedser … executive producer (10 episodes)
Mark Burnett … executive producer (10 episodes)
Roma Downey … executive producer (10 episodes)
Levittäjäyhtiö: History Channel


 Tuottaja Mark Burnett, (Selviytyjät, Leijonan luola, Voice ja Diili) jota pidetään saavutustensa tähden eräänä maailman vaikutusvaltaisempana ihmisenä, on vaimonsa Roma Downeyn kanssa tehnyt suurtyön tuoden Raamatun sanoman, omien sanojensa mukaan ” maailman parhaan rakkaustarinan” kaikelle kansalle uudessa televisiosarjassa, jossa käydään läpi kirjan tapahtumat alusta loppuun. Siitä tuli vuoden 2013 katsotuin sarja Yhdysvalloissa, ja sen suosio on levinnyt myös muualle maailmaan. The Bible-dvd-boxi on myynnissä Suomessa, ja se esitettiin ensin ALFA TV:ssä antennikanavalla 15 ja DNA Welhon kaapeliverkossa. Siitä voi katsoa osia myös Youtubessa ja YouVersionissa.
Kuvaan sarjaa lyhyesti sanomalla että se on Raamattu ylimalkaisella pikakelauksella. Siinä on koetettu mennä eteenpäin tarkasti Raamatun tekstin mukaan, mutta joissain kohti on turvauduttu luoviin ratkaisuihin. Itse asiassa liian monessa kohdassa. Raakuutta on kuvattu tarpeettomasti ja missä sitä ei ole, ihmeet jäävät pienemmälle huomiolle. Tässä on myös poliittisesti korrektin tekemisen makua, minkä huomaa samaten kuin budjetin rajoitukset, ja tarkempi katsoja varmaan kihisee harmituksesta nähdessään että esimerkiksi Salomonin, Jaakobin ja Joosefin tarinat ohitetaan, Daavid on keski-ikäinen käydessään Goljatia vastaan, Mooses on hyvä puhumaan… eli yksityiskohdissa ei olla tarkkoja. Jokaisella Raamattuun tutustuneella on lempikohtiaan, ja jokainen toivoo että juuri se asia olisi saanut arvoisensa käsittelyn.


 Minulle tuli jaksoja katsellessani mieleen useita erilaisia yksityiskohtia, joita olisin halunnut nähdä. Miksei missään tv-sarjassa kerrota sitä, että Abrahamin vaimo Saara oli laajalti tunnettu kauneudestaan? Miksei kerrota sitä, että Loot ei paennut siihen paikkaan minkä enkelit hänelle näyttivät, vaan jämähti puolitiehen? Miksi Israel kuvataan aina rutikuivana maana, jossa on muutama taatelipalmu, vaikka entisaikaan maa oli vehreä ja ”vuoti maitoja ja hunajaa”?
Toisaalta täytyy ottaa huomioon se, että Raamattu on niin valtavan rikas ja monipuolinen teos, ettei sitä voida missään formaatissa tehdä tyhjentävästi sarjaksi tai elokuvaksi.Itselleni ovat vaikuttavampia tulkintoja olleet 

 Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumi ja Gibsonin: Passion of the Christ. Matteuksen evankeliumi(1964) oli vaikuttava siksi, että tunnettu ateisti, kommunisti ja homoseksuaali Pasolini löysi hotellihuoneestaan Gideonien sinne lahjoittaman Raamatun ja halusi kokeilla toimiiko sen teksti sellaisenaan käsikirjoituksena. Hän valitsi Matteuksen, koska kuulemma ” Johannes oli liian mystinen, Markus liian vulgääri ja Luukas liian tunteellinen.”  ja teki elokuvan, jossa on vain ne tapahtumat, joita Matteus kuvailee, eikä mitään muuta. Tuloksena oli hänen tunnetuin ja vaikuttavin elokuvansa, jota on katseltu viidenkymmenen vuoden ajan.

The Bible - sarjan tekijöille oli tärkeintä se, että sarjan katsominen voisi olla kipinä Raamattuun tutustumiseen tai lähtökohta keskustelun pohjaksi. Sen tekemisessä konsultoitiin viittäkymmentä asiantuntijaa. Dvd-boxissa on runsaasti lisämateriaalia, The Bible: Genesis/The Cast of The Bible/The Bible: Creation/ Scoring The Bible/ Believing in Miracles/ The Bible:Visual Effects/ Mary did you know?”-Music video.


Kiitän näyttelijöitä ja lisämateriaalia, mutta itse jaksot eivät saa 7 pistettä enempää.

Katso elokuvan kotisivut: http://www.bibleseries.tv/
http://nuotta.com/

perjantai 3. tammikuuta 2014

The Wolf of Wall Street, Legendat kehässä ja Sademetsän tarina.



The Wolf of Wall Street (2013)


Lajityyppi: Draama, elämäkerta, rikoselokuva
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Matthew McConaughey, Jonah Hill, Jon Bernthal, Jon Favreau, Kyle Chandler, Christine Ebersole, P.J. Byrne
Ensi-ilta: 3.1.2014
Kesto: 2h 59 min
Ikäraja: 16

Martin Scorsesen uusin elokuva The Wolf of Wall Street on runsaudensarvi: nasevan huumorintäyteinen ja typeryydelle huokaileva elämänkerta, joka kertoo tositarinan Jordan Belfortista, (s.1962) pörssihaista,  joka rikastui jo nuorena kovan työn, voitonhimon, olemattoman moraalin ja henkilökohtaisen karsimansa avulla. Hän perusti  Stratton Oakmont -firman, jota johti suurieleisesti keinotellen, ansaiten miljoonia ja huolehtien työntekijöidensä viihdyttämisestä tosissaan. Viihdyttämisellä ja viihtymisellä hän tarkoitti prostituoituja sekä kilokaupalla huumeita:Jordanista tuli alkoholisti ja narkomaani. Hän ei kieltäytynyt yhdestäkään kiusauksesta. Rahaa piti tulla laillisin tai laittomin keinoin. Pröystäilevä ja omahyväinen pomo herätti lopulta myös FBI:n huomion, mutta Jordan oli varma selviytymisestään. Leonardo DiCaprio luo varmaotteisesti henkilökuvan moraalittomasta mutta vetovoimaisesta johtajasta, jota palvotaan sankarina. Elokuva sopii sisältönsä puolesta yli vain nelikymppisille, sillä se on täynnä ultarumaa kielenkäyttöä, paljasta pintaa, irtosuhteita, ryhmäsuhteita, pikasuhteita, kokaiinia, heroiiinia, marijuanaa. Kaikkea rytmittää hyvin valittu musiikki. Sivuosista nousevat esiin Matthew McConaughey ja Jonah Hill. Käsikirjoittajille kiitos,  Scorsesen tyyli pysyy napakkana kolmitunteisen elokuvan ajan herpaantumatta  hetkeksikään. Kahdeksan pistettä.

Legendat kehässä/Grudge Match (2013)


Lajityyppi: Komedia, urheilu
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Peter Segal
Pääosissa: Sylvester Stallone, Robert De Niro, Kevin Hart, Alan Arkin, Kim Basinger, Jon Bernthal
Ensi-ilta: 3.1.2014
Kesto: 1h 53 min
Ikäraja: 12

Isäni harrasti nuorena nyrkkeilyä. Sen takia hän katsoi vuosikymmeniä myöhemmin otteluita televisiosta eläytyen niihin koko kehollaan. ”Oikea suora, hyvä, suojaa kasvoja, väistä! ”-huudot, joita suunnattiin ottelijoille, tulivat tutuksi muulle perheelle.  Kaikessa  brutaalisudessaan nyrkkeily on yksi ikuisesti suosittuna pysyneistä urheilulajeista. Ihmiset pitävät toisten hakkaamisesta ja jos eivät itse hakkaa, niin katsovat toisten hakkaamista. Tästä ja paljon muustakin on kyse elokuvassa Legendat kehässä, joka kertoo kahden ikääntyneen vihamiehen ja nyrkkeilytähden -  Razorin ja The Kidin - ottelusta kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.  Sylvester Stallone ( jälleen Rocky- muotissa)  ja Robert –DeNiro  ( osasi nyrkkeillä jo Kuin raivo härkä-elokuvassa) esittävät pappaikä-sankareita, jotka kumpikin menettivät urheilu-uran jälkeen omaisuutensa ja ovat jo astelemassa kohti eläkettä. He ovat riitautuneet Razorin aikoinaan lopetettua uransa lyhyeen: menneisyydessä on tapahtunut jotain niin ikävää, ettei kumpikaan halua puhua siitä.  Mutta miehet tarvitsevat epätoivoisesti varoja, ja kun heille ehdotetaan rahakasta uusintaottelua, niin johan alkaa kiinnostaa. Mutta miten saada tönkkö kroppa uudelleen taistelukuntoon? Kuka haluaisi valmentajaksi? Tuleeko ottelusta ylipäätänsä mitään, sillä heitä pidetään vitsinä. Elokuva on täynnä nokkelaa torailua ja teräviä herjoja: kirjoittajat ovat löytäneet sanaisista arkuistaan runsaan määrän materiaalia sekä nyrkkeilijöistä että ikääntymisestä.  Stallone on viime vuosina keskittynyt näihin vanhenevien uroiden uhotarinoihin (Expendables 1-3,  Escape Plan)  ja näyttää ettei hänellä ole mikään kiire vetäytyä vanhuuden lepoon. Lihaksia löytyy kiitettävästi kuten DeNiroltakin, mutta tässä kevyessä komediassa on parasta jatkuva verbaalinen tykitys ja leikkisä ote. Luulin etten pitäisi elokuvasta lainkaan, mutta annankin seitsemän ja puoli pistettä. Pisteitä olisi herunut enemmän ilman Kevin Hartin ylilyövää ja ylienergistä ilmeilyä. Hänen roolinsa on luotu tasapainottamaan jäyhien miesten jäyhyyttä, mutta vähempikin olisi riittänyt. 

Sademetsän tarina (suom)/l était une forêt  (2013)


Lajityyppi: Dokumentti
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Luc Jacquet
Ensi-ilta: 3.1.2014
Kesto: 1h 20 min
Ikäraja: S
Suomeksi puhuttu. 

Ranskalainen ohjaaja Luc Jaquet on tehnyt kasvitieteilijä Francis Hallén idean pohjalta animaation värittämän dokumentin Sademetsän tarina. Herra Halle kuvailee alussa kiinnostavasti sitä miten  hän luuli että puut eivät etene, koska ne  ovat paikallaan, ja luuli ettei niillä ole ääntä, koska ne ovat hiljaa. Totuus on tietysti aivan toinen: puut ovat hyvin aktiivisia, sillä ne kommunikoivat, puolustautuvat, hyökkäävät, kutsuvat sadetta, muuttavat omaa kemiallista koostumustaan, ne osaavat hälyttää apua ja suosivat omaa lajiaan. Elokuvassa keskitytään runsaslajisen sademetsän elämänkaareen ja aivan erityisesti eri puulajeihin.  Kauniisti kuvatussa tarinassa tuon tuosta animaatioilla havainnollistetaan puiden kasvua ja levittäytymistä. Se yltyy väliin jopa runolliseksi ja mietteliääksi, mutta kertoo sademetsistä kuitenkin pessimismivoittoisasti unohtamatta mainita miten niitä tuhotaan pikkuhiljaa. Tekijöiden lähestymistapa on evoluutioon keskittyvä ja ihmettelee kuka osaa luoda elämää, mutta asiaa ei puida tuon enempää, vaikka muitakin faktoja voisi tuoda esille.Vaikka dokumentin viehättävistä kuvista nauttii, niin siinä on saarnaava sivumaku ja väliin raskaan opettavainen poljenta. Se on viisaasti ottanut vain yhden miehen mielipiteet kertojaäneksi, mutta ensimmäisenä tulee mieleen, että tämä on selvästi tarkoitettu koululaisten opetusmateriaaliksi. Käsittämättömän nerokkaasti luoduille puille annan kympin, mutta elokuvan tekotyyli saa seitsemän ja puoli pistettä