tiistai 27. elokuuta 2013

Luukaupunki, Blue Jasmine, Red 2 ja The Conjuring,




Varjojen kaupungit: Luukaupunki/The Mortal Instruments: City of Bones (2013)

 

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, fantasia, romantiikka
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Harald Zwart
Pääosissa: Lily Collins, Jamie Campbell Bower, Lena Headey, Jonathan Rhys Meyers, Kevin Zegers, Robert Sheehan, Jared Harris, Aidan Turner, Kevin Durand, Robert Maillet, Jemima West, Godfrey Gao
Ensi-ilta: 30.8.2013
Kesto: 2h 11 min
Ikäraja: 12

Cassandra Claren kirjoittamien nuortenromaanien filmatisoinnissa törmättiin seinään, sillä markkinarakoa ahkerasti etsivät Harry Potter – ja Twilightkopioijat eivät tunnu löytävän katsojia. Elokuvassa Varjojen kaupungit: Luukaupunki teini-ikäinen Clary (Lily Collins, muusikko Phil Collinsin tytär) näkee yökerholla karmaisevan tapon, ja tajuaa pian ettei kukaan muu nähnyt sitä. Hän on yllättäen kohdannut normaaleilta ihmisiltä näkymättömiä Varjometsästäjiä, joiden tehtävä on tuhota demoneja. Varjometsästäjiin kuuluu myös pöyheähiuksinen Jace, johon Clary ihastuu hänen poikaystäväkokelaansa suureksi harmiksi. Claryn äiti siepataan ja katoaa, ja tytön elämä muuttuu lopullisesti hänen etsiessään tätä. Hän oppii näkemään New Yorkin salaisen maailman hyvät ja huonot puolet, saa tietää totuuden isästään ja joutuu pähkäilemään sen tosiasian kanssa, että kaksi hyvännäköistä poikaa on rakastunut häneen…plääh plääh plääh! Minulla ei ole tästä elokuvasta juuri mitään hyvää sanottavaa. Lili Collins on pääosassa pökkelö ja ilmeetön, eivätkä muutkaan näyttelijät, niin hyvä maine kuin heillä onkin( Jonathan Rhys Meyers, Aidan Turner) , osaa tuoda osiinsa mitään säpinää. Siinä ei ole mitään aitoa, hyvää sanomaa, kasvua, uskottavaa tai romanttista. Elokuva lainaa toisten nuortenelokuvien ja -sarjojen ideoita häpeilemättä, ja sen käsikirjoitus saa kenen tahansa kriitikon vaikeroimaan tuskissaan. Elokuvan hervottomimpiin hetkiin kuuluu se, miten säveltäjä- Bach saadaan tatuoiduksi Varjojenmetsästäjäksi. Sekin oli jo aika paksua, kun eräässä toisessa elokuvassa Abraham Lincolnista saatiin vampyyrinmetsästäjä, mutta kokemukseni perusteella se vaikuttaa lähes taideleffalta tähän verrattuna. Luukaupunki saa nolla pistettä.

Blue Jasmine (2013)


Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Scanbox Finland
Ohjaaja: Woody Allen
Pääosissa: Cate Blanchett, Peter Sarsgaard, Alec Baldwin, Bobby Cannavale, Sally Hawkins, Louis C.K., Andrew Dice Clay, Michael Stuhlbarg, Alden Ehrenreich
Ensi-ilta: 30.8.2013
Kesto: 1h 38 min
Ikäraja: S

Woody Allenin uusin elokuva toi hänet Euroopan kierroksen jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin. Blue Jasmine on erilainen senkin takia, että se ei ole komedia, vaan tragedia välillä koomillisestikin käyttäytyvistä ihmisistä. Jasmine ( erinomainen Cate Blanchett) on hienoon elämään tottunut hupakko, jonka elämä romahtaa hänen saadessaan tietää, että rikas aviomies Hal on vuosikausia valehdellut, huijannut rahaa, vältellyt verottajaa ja pettänyt. Miljoonissa pyörinyt Jasmine ei kestä todellisuutta vaan vajoaa, ja hajoaa.  Hän joutuu muuttamaan San Franciscoon vähävaraisen sisarensa Gingerin luo - jota ennen häpesi - ja joka menetti lottovoittosäästönsä Halin petoksissa. Ginger on renttuihin rakastuva hyväsydäminen nainen, joka on antanut ylimieliselle sisarelleen anteeksi, kumma kyllä. Elokuvan edetessä katsojalle paljastuu, että Jasmine on elänyt aikamoisessa itsepetoksessa jo pitkään, ja valaistaan hänen taustaansa. Blue Jasmine on erinomaisten näyttelijöiden ja erinomaisen ohjaajan tuotos, sujuva ja taitava, lähes näytelmällinen elokuva. Sen voisi hyvin kuvitella sovitetuksi minkä tahansa lavateatterin ohjelmistoon. Se on Woody Allenin pisteliäämpää, yläluokkaa aika ankarasti sivaltavaa tuotantoa, jonka ongelmana on se, ettei päähenkilö saa sympatiaamme missään vaiheessa.  Vaikka Blue Jasmine ei yllä loistavan Midnight in Parisin tasolle, niin se on joka tapauksessa hienosti tehty elokuva. Kahdeksan ja puoli pistettä kymmenestä. 

Red 2 (2013)



Lajityyppi: Toiminta, komedia
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Dean Parisot
Pääosissa: Bruce Willis, John Malkovich, Catherine Zeta-Jones, Mary-Louise Parker, Anthony Hopkins, David Thewlis, Byung Hun Lee, Helen Mirren
Ensi-ilta: 30.8.2013
Kesto: 1h 56 min
Ikäraja: 12

Bruce Willis on niin rutinoitunut ja omaan kansioonsa laitettu näytteljä, että hänen ei tarvitse kuin ilmestyä valkokankaalle, kun katsoja tietää jo että ahaa, tuossa on joko eläkkeelle jäänyt  agentti, tai poliisi tai muu kovia kokenut taistelija. Elokuvassa Red 2 (  Red ensimmäisen jatko-osa!) Frank Moses, eläkkeelle jäänyt  agentti , saa kuulla parhaan kaverinsa kuolleen ja lähtee hautajaisiin tyttöystävänsä Sarahin ( Mary –Louise Parker) kanssa.  Frank joutuu pulaan heti hautajaisten jälkeen, kun ladon kokoiset FBI:n miehet haluavat kuulustella häntä. He kysyvät mitä Frank tietää Nightshade-aseesta, ja koska tämä ei tiedä mitään, niin otteet alkavat koventua. Frankin täytyy ottaa kiperä tilanne haltuunsa( käsiraudoissa) ja päästä pakoon selvittämään itse mikä se Nightshade on.  Frank saa avukseen agenttikaverinsa (Anthony Hopkins, Helen Mirren, John Malkovich, Catherine Zeta-Jones)  ja matkaa ympäri maailmaa selvittämässä salaperäisen aseen tarkoitusta.  Luvassa on rutkasti väkivaltaa, hurttihuumoria ja nokkelaa sanailua. Näyttelijöillä on varmaan ollut hauskaa keskenään  ja elokuvassa on kieltämättä oma tenhonsa, mutta se on nopeasti unohtuvaa ja vähän rasittavaakin ilmeilyä sekä  rymistelyä. Kuusi pistettä. 

The Conjuring (2013)


Lajityyppi: Kauhu
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: James Wan
Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Lili Taylor, Ron Livingston
Ensi-ilta: 23.8.2013
Kesto: 1h 51 min
Ikäraja: 16

Ahdistava ja pelottava kummitustarina The Conjuring on elokuva, joka ei sovi kenellekään. Se kertoo viisilapsisesta perheestä, joka muuttaa autioituneeseen omakotitaloon, ja huomaa hyvin pian, että siellä tapahtuu jotain outoa. Tässä vaiheessa elokuvaa nautiskellaan sadistisesti siitä, kun perheen äiti kuulee kellarista jotain outoa ääntä, ja alkaa laskeutua kellarin portaita pimeässä, sytyttäen tulitikun vapisevilla käsillään…eikä siitä seuraa mitään hyvää. Kun perhe ei enää kestä outoja tapahtumia, niin he pyytävät apuun pariskunnan, joka on erikoistunut ajamaan pahoja henkiä pois. Tämä pariskunta( Vera Farmiga ja Patrick Wilson) kohtaa ensimmäisen kerran elämässään jotain ylettömän kamalaa, ja  he joutuvat hengenvaaraan. Elokuva on laadukasta tuotantoa, ja ensimmäinen kauhuelokuva, joka ihan aikuistenoikeasti on pelottava, suorastaan hyytävä. Vaikka sen pelottelukeinot ovat kliseisiä ja tunnistettavia, niin tunnelmasta on musiikin ja napakan ohjauksen ansiosta saatu aivan kammottava.
Vaikka en missään tapauksessa suosittele tätä elokuvaa kenellekään , niin sen verran kuitenkin annan plussaa, että elokuvan loppuun on laitettu kiinnostava ja totuudellinen lause, joka on laitettu Patric Wilsonin esittämän pahahenki-karkoittajan sanomaksi: ” Jumala ja saatana ovat totta. Se, kumpaa palvelet, määrittelee elämäsi.”
The Conjuring on laadukas, mutta en anna sen sisällön vuoksi pisteitä, sillä pidän useimpia kauhuelokuvia täysin tarpeettomina ja meille harmillisina tuotoksina. Mutta sille loppulauseelle sanon että aamen!

tiistai 20. elokuuta 2013

Behind the Candelabra, Paranoia ja Elysium




Behind the Candelabra (2013)








 Lajityyppi: Elämäkerta, draama

Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Steven Soderbergh
Pääosissa: Michael Douglas, Matt Damon, Debbie Reynolds, Rob Lowe, Scott Bakula, Eric Zuckerman, Dan Aykroyd, Nicky Katt
Ensi-ilta: 23.8.2013
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 12


Steven Soderberghin elokuvat ovat tiiviin laadukkaita, ja niin on myös Behind the Candelabra, joka kertoo pianovirtuoosi ja viihdyttäjä Liberacen erikoisesta elämästä. Michael Douglas vetää pääosan uskottavasti imelänä ja räiskyvänä Liberacena, joka tunnettiin uskomattomista esiintymisasuistaan, kimmeltävistä pianoistaan ja helmihampaistaan. Liberace soitti täysille saleille niin Vegasissa, Oscar-gaalassa kuin Radio City Music Hallissakin. Hänen yhtä poikaystäväänsä Scott Thorsonia esittää blondattu Matt Damon, jonka kautta kurkistetaan tähden elämään. Elokuva alkaa vuodesta 1977, jolloin nuori maalaispoika Scott esitellään Liberacelle, kuuluisuudelle, jolla on valtavia kultasormuksia, minkkiturkki ja kimalletta hiuksissa. Liberace ihastuu söpöön poikaan, jollea haluaa olla "  isä, veli sekä rakastaja"  ja heistä tulee lähes erottamattomat muutamaksi vuodeksi. Runsaan elatuksen korvaukseksi Liberace ei vaadi Scottilta muuta kuin täydellisen omistautumisen, uuden ulkonäön sekä moraalin joustoa. Kun uutuudenviehätys katoaa, alkavat ongelmat…"Älä viitsi taas haastaa riitaa, tarvitsen kauneusuneni!"
Soderberg käsittelee Liberacea ymmärryksellä ja huumorilla välttäen kaikki liian halvat keinot esitellä maailman turhamaisin mies, ja Michael Douglas tekee hänestä aidon sekä monimutkaisen persoonan. Elokuva välittää täysiä tunteita ja kiehtoo niiden tähden. Matt Damonin luoma Scott muuttuu pehmeästä maalaispojasta Liberacen kulutusesineeksi, ja vaikka häntä on vaikeaa ymmärtää, niin katsojan myötätunto on koko ajan hänen puolellaan. Uskon, että Soderberg tekee Liberacelle oikeutta,  ja siksi annan sille kahdeksan pistettä kymmenestä.


Paranoia (2013)



Lajityyppi: Draama, jännitys
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Robert Luketic
Pääosissa: Liam Hemsworth, Amber Heard, Gary Oldman, Harrison Ford, Josh Holloway, Embeth Davidtz, Richard Dreyfuss, Julian McMahon, Lucas Till
Ensi-ilta: 23.8.2013
Kesto: 1h 45 min
Ikäraja: 12


Adam Cassidy (Liam Hemsworth) on reipas nuorimies, joka saa potkut matkapuhelinyhtiöstä. Huonokuntoinen isä, jota Adam elättää, polttaa sikareita, vaikka keuhkot vetävät viimeisiään ja sairaalalaskut ovat liian suuria. Adam yrittää työkavereidensa kanssa tuoda matkapuhelinmarkkinoille uutta osaamista, mutta heitä ei halua palkata. Eli kaikki näyttää synkältä. Kun Adam saa yllättäen työtarjouksen, johon kuuluu monen sadan tuhannen dollarin korvaus, hieno kaupunkiasunto ja kallis auto, niin sen rinnalla työtehtävän inhottavuus alkaa tuntua siedettävältä: Adam palkataan vakoojaksi, jonka tehtävä on pestautua kilpailevan yhtiön leipiin ja napata sieltä uusin teknologia. Vaikka raha tuntuu tervetulleelta, niin jonkin ajan kuluttua pettäminen ja valehtelu alkavat rassata psyykeä ja Adam haluaisi peräytyä. Ikävä kyllä sitten on liian myöhäistä. Tarina mutkistuu entisestään kun petokset saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja Adam tajuaa minkälaisten ihmisten kanssa hän on tekemisissä. 
Samaa teemaa eli ihmisen orjuutta teknologialle käsiteltiin paljon paremmin vuonna 1998 elokuvassa Enemy of the state, jota suosittelen tämän pannukakun sijaan. 
Paranoia- tarinalla on alussa mahdollisuuksia vaikka mihin. Pääosanesittäjä on näyttävä ja sympaattinen, juoni kiristyy sopivasti ristiriitojen kasvaessa ja Gary Oldman sekä Harrison Ford sopivat myrkkyä tihkuviksi vihollisiksi. Ikävä kyllä elokuva lässähtää kasaan jo alussa. Sen ohuet, täysin pohjustamattomat hahmot ja vetelä sanailu imee kaiken jännittävyyden. Kukaan näyttelijöistä ei pääse esittelemään kykyjään oikeasti. Se harmittaa varsinkin nuoren Liam Hemsworthin takia, jolla selvästi olisi ollut rahkeita haastavampaan rooliin. En ymmärrä mitä Gary Oldmanin kaltainen priimaluokan näyttelijä tekee tällaisessa flopissa Ja miksi kahta kilpailevaa, kuvitteellista matkapuhelinyhtiötä edustavat ihmiset käyttävät vain Applen kännyköitä ja tietokoneita?! Tuttu omenakuva työnnetään katsojan naamaan niin monta kertaa, että se alkaa ärsyttää. Sama aihe  esitettiin erittäin hyvin elokuvassa Enemy of the state jo vuonna 1998. Paranoia saa viisi pistettä kymmenestä.
 



Elysium (2013)



Lajityyppi: Toiminta, draama, sci-fi, jännitys
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Neill Blomkamp
Pääosissa: Matt Damon, Jodie Foster, Sharlto Copley, Alice Braga, Diego Luna, William Fichtner, Wagner Moura, Faran Tahir
Ensi-ilta: 9.8.2013
Kesto: 1h 49 min
Ikäraja: 16


Elysium vie meidät tulevaisuuteen, vuoteen 2154, jolloin maapallon väestö on jakautunut kahteen ryhmään: rikkaat ja hyvinvoivat asuvat avaruusasemalla nimeltä Elysium, ja kaikki köyhät elävät ylikansoitetulla sekä vaarallisella maapallolla. Jodie Foster esittää jääkylmää puolustusministeriä, joka varjelee Elysiumin rikkaita kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hänellä on käytettävissään tehokkaita agentteja, robottimaisia ihmisiä, jotka likvidoivat vaarallisia kapinallisia silmää räpäyttämättä.  Hyviä tyypejä edustaa maapallolla Matt Damonin esittämä Max, joka on orpokodin nunnien kasvattama, älykäs ja kekseliäs mies. Hän raataa robotteja valmistavassa tehtaassa, kunnes altistuu hengenvaaralliselle säteilylle. Max tietää, että ellei hän pääse pian Elysiumiin sairaalaan, niin hän kuolee. Koska hänellä ei ole rahaa matkalippuun, Max joutuu suostumaan sissisotilaiden vaatimaan tehtävään, kidnappaamaan rikkaan liikemiehen, josta luvataan palkaksi reissu avaruusasemalle. Hänellä on samalla mahdollisuus taistella koko maapallon puolesta.  Ohjaaja Neill Blomkampin edellinen työ District 9, oli loistava tarina, koskettava kannanotto hänen kotimaansa Etelä-Afrikan rotuerotteluun, joten odotin Eliysiumilta jotain samankaltaista otetta. Ja kieltämättä se tuo slummien kuvausten sekä ihmisten erottelun kautta samaa tunnelmaa mukaan, mutta tällä kertaa ihmisoikeudet jäävät uhoilun ja rämäviihteen jalkoihin. Elokuva ei herätä tunteita tai herättele katsojaa niin kuin vahva District 9 teki. Matt Damonista on vaikeaa sanoa mitään pahaa, sillä mielestäni hän on suloinen kultamussukka, jonka poskia tekee mieli taputtaa. Damon on teknisesti taitava näyttelijä, muuntautumiskykyinen kuin kameleontti, aina virheetön- ja samaan aikaan haalean karismaatiton.  Sitä on inhottavaa myöntää niin sympaattisen oloisesta kaverista, mutta en voi tälle tunteelleni mitään. (Huokaus.) Elysium saa kuusi pistettä kymmenestä.