Hyvä lukijani: elokuva-arvostelut jatkuvat osoitteessa www.kinoteekki.fi!
Nyt voit myös kuunnella arviot ja antaa palautetta!
Arvostelut tulevat tiivistettynä, audioversiona että sitten myös kirjoitetussa muodossa.
Siirryimme toimittaja Tommy Rusasen kanssa myös uuteen arvosteluasteikkoon eli tähtiin entisen kouluarvosanan sijaan, ihan selkeyden ja yhteneväisyyden vuoksi.
Kiitos siitä että olet käynyt lukemassa arvosteluja blogissani, sillä tätä on ollut todella mahtavaa tehdä!
Kinoteekki-elokuvakritiikki
perjantai 2. tammikuuta 2015
torstai 25. joulukuuta 2014
Exodus:Gods and Kings (7/210), Päin seinää (5/10), Madagascarin pingviinit (7/10), The Good Lie (8/10) , Eila. Rampe ja Likka (7/10)
Exodus: Gods and Kings 3D (2014)
Lajityyppi: Draama, seikkailu, 3D
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja:
Ridley Scott
Pääosissa:
Christian Bale, Joel Edgerton, Aaron Paul, Sigourney Weaver, Ben Kingsley, John
Turturro, Ben Mendelsohn
Ensi-ilta: 26.12.2014
Kesto: 2h 31 min
Ikäraja: 12
3D-versio!
Ridley Scott
(Gladiaattori, Prometheus) pitäytyy jälleen miekka ja sandaali-linjalla tuodessaan
Ramseksen sekä Mooseksen tarinan
valkokankaalle. Se on kaikkea nykytekniikkaa hyväksikäyttäen tehty Suuri, Hieno
ja Äänekäs seikkailu, joka ottaa kohtuuttomasti vapauksia Raamatun suhteen ja
saa varmaan paljon keskustelua aikaan. Tai ainakin toivon niin. Perusidea on
se, että yksi mies nousee ylivoimaista faaraota vastaan ja johdattaa orjia pois
Egyptistä luvattuun maahan.
Christian Balen Mooses on vahva ja
taidokas sotapäällikkö, jolle sotiminen on tuttua ja jonka faarao haluaisi
perijäkseen, mutta hänen sijaansa valtaistuimelle nousee räyhä-Ramses,(Joel Edgerton) jota kansan kärsimys ei kiinnosta. Ramses
tappaa kenet haluaa ja milloin haluaa, mutta haukkuu juutalaisten Jumalaa
lapsentappajaksi, ja sellaista Jumalaa seuraavia ihmisiä fanaatikoiksi.
Jumala mainitaan osana tarinaa,
mutta Mooses on järjen mies, joka ei usko yhtäkään yliluonnollista
asiaa, vaan koko ajan napisee Luojansa päätöksiä vastaan. Jumala näyttäytyy
hänelle pienen pojan hahmossa, mikä on kiehtova yksityiskohta, mutta varjelus tai toisaalta kauhistuttavat
vitsauksetkaan eivät tunnu tekevän Moosekseen vaikutusta.
Kaikki isot ja näyttävät jutut on otettu
tarinaan mukaan, mutta paljon on jätetty poiskin. Jos Ridley yritti tehdä uutta
Gladiaattori-menestystä, niin siinä hän ei onnistunut: Christian Balella ei ole
tarvittavaa habitusta tai karismaa eikä Mooseksen nöyryyttä. Mieleeni tulee vuosien takainen
radiosarja Raamatun kertomuksista, jotka editoitiin niin, että niistä otettiin
pois kaikki ei-kristittyjä ärsyttävät osuudet. Mieleen tietysti nousee kysymys
siitä, miksi sitten moinen sarja piti tehdä? Miksi tämä elokuva piti tehdä?
Seitsemän pistettä.(Kuvat: (c)2014. Twentieth Century Fox)
Päin seinää
(2014)
Lajityyppi: Komedia, draama, kotimainen
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Antti Heikki Pesonen
Pääosissa: Armi Toivanen, Eero Ritala, Mimosa Willamo, Kai
Lehtinen
Ensi-ilta: 26.12.2014
Kesto: 1h 34 min
Ikäraja: 12
Elämä menee joskus päin seinää. Ihan kirjaimellisesti. Vähän
tuohon suuntaan alkaa synkeäntarkka sukupolvikuvaus Päin seinää – elokuva, joka
kertoo kroonisesti vihaisesta ja katkerasta äidistä (ei ystävällistä sanaa
kenellekään ) , tämän vihaisesta teinityttärestä (hajottaa kaiken koulussa) ,
tyttären vetelästä opettajasta (takavarikoi huumeita nuorilta omaan käyttöön) ja isoisän roolia hapuilevasta miehestä (varas
ja alkoholisti).
Jos tämä kuulostaa ankealta, niin se on juuri
sitä. Jostain syystä komediana mainostettu elokuva on kaukana siitä. Se on
rumankarkea alusta saakka, enkä tässä tarkoita nyt ohjaajan osuutta, vaan
tarinaa, jossa tarpeellista valoista tai toivorikasta osuutta ei näy. Ja kun ei
näy, niin tarinan tummuus ei korostu, vaan tuntuu monotoniselta.
Pimeänä
marraskuun päivänä on vaikeaa keksiä hyvää syytä tämän elokuvan katsomiselle. Viisi pistettä kymmenestä. (Kuvat: SF Film Finland Oy)
Madagascarin pingviinit 3D (orig)
Penguins of
Madagascar 3D (orig) (2014)
Lajityyppi: Komedia, seikkailu, animaatio, 3D
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja:
Eric Darnell, Simon J. Smith
Ensi-ilta: 26.12.2014
Kesto: 1h 32 min
Ikäraja: 7
DreamWorks Animation on tehnyt jatko - tai sivuosan Madagascar- elokuvasarjaan, joka kertoo New
Yorkin eläintarhasta karanneista eläimistä, jotka päätyivät Afrikkaan. Seikkailuissa
vilahtaneet pingviinit - Kowalski, Kippari, Rico ja Alokas- tulivat niin
suosituksi, että ne saivat ihan oman tarinansa.
Sotilaallisessa
järjestyksessä toimivat monilahjakkaat pingviinit syntyivät Etelänavalla ja
päätyivät kiertämään maailmaa, mistä tämä elokuva kertoo. Tekijät eivät ole täysin luottaneet
pingviinien tenhoon, vaan tuoneet mukaan myös napa-alueilla operoivan
huippusalaisen järjestön, johon kuuluu susi, jääkarhu, tunturipöllö ja hylje. Nämä kaikki toimivat yhdessä yhteistä
vihollista, Tohtori Octaviousta, vastaan, joka haluaa tuhota maailman. Elokuva on
alkuminuuteiltaan lähtien läkähdyttävän nopeaa toimintaa ja näppärää sanailua,
joka innostamisen sijaan uuvuttaa.
Vaikka se on tarkan laadukkaasti tehty, niin parhaimmillaan nämä pingviinit olivat aiemmissa sivuosissa. Lapsia
tämä ei rauhoita, mutta varmaan viihdyttää. Seitsemän pistettä.(Kuvat: (c)2014. Twentieth Century Fox)
The Good Lie (2014)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Philippe Falardeau
Pääosissa:
Reese Witherspoon, Arnold Oceng, Emmanuel Jal, Ger Duany
Ensi-ilta: 26.12.2014
Kesto: 1h 50 min
Ikäraja: 12
The Good Lie kertoo tositarinan Sudanin sisällissotaa pakenevista
nuorista, joista osa päätyy pakolaisleiriltä Yhdysvaltoihin kristillisen
avustusjärjestön kautta. Uusi elämä uudessa maassa on työläästi opittavissa,
mutta suurin osa avun saaneista nuorista on tähän mennessä löytänyt töitä ja
opiskelupaikan.
Elokuvassa kerrotaan neljän nuoren tarina, ja heitä esittävistä amatöörinäyttelijöistä kaksi on itse pakolaisia, toinen heistä on ollut lapsisotilas. Elokuvassa Reese Witherspoon on sosiaalityöntekijä
Carrie, joka huomaa, että hänen itse on muututtava sekä opeteltava toisen kulttuurin ja kansan tapoja,
vaikka luuli että pelkkä hyvä sydän riittää auttamiseen. Afrikkalaiset nuoret
antavat hänelle nimen Suuri Valkoinen Lehmä, joka on tarkoitettu
kohteliaisuudeksi!
Koskettava ja traagisuudestaan huolimatta myös mukavan hauska
elokuva antaa äänen sodan kokeneille lapsille, ja on yksi niistä harvoista
tarinoista valkokankaalla, joka näyttää Raamatun ja kristinuskon realistisen
myönteisessä valossa saarnaamatta mitään. Kahdeksan pistettä. (Kuvat: Finnkino
Oy)
Eila, Rampe ja Likka
(2014)
Lajityyppi: Komedia, kotimainen
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Taru Mäkelä
Pääosissa: Heidi Herala, Pirkka-Pekka Petelius, Emmi
Parviainen, Riku Nieminen, Pirkko Hämäläinen, Eila Roine, Carl-Christian
Rundman, Åsa Wallenius, Leena Uotila
Ensi-ilta: 26.12.2014
Kesto: 1h 33 min
Ikäraja: 7
Eila, Rampe ja Likka, mikä perustuu useampaan
menestyskirjaan, on Sinikka ja Tiina
Nopolan käsikirjoittama komedia tamperelaisperheestä, joka kokee elämänsä kesän. Eila (Heidi Herala) ja Rampe (Pirkka-Pekka Petelius) ovat ihastuttavan
suomalainen pariskunta, joka sanailee ( Ei tehrä tästä ny numeroo) ja nahisee keskenään, mutta osaa pitää myös
yhtä.
Heidän tyttärensä, jota Likaksi sanotaan, seurustelee vaihtelevalla
menestyksellä liian viksun Pirkan kanssa, vaikka tämän käyttämä sanavarasto
ärsyttää Likkaa aivan loputtomiin; tosiaan-sanaa
ei saa käyttää liikaa, eikä monta muutakaan sanaa. Eila haluaa tehdä
vaikutuksen Pirkan hienostuneeseen äitiin, ja teeskentelee omistavansa
naapureiden ison kesähuvilan, sillä oma mökki on aivan liian vaatimaton.
Ja kun
se ensimmäinen valhe on sanottu, niin sitten seuraa sarja lisävalheita ja
väärinkäsityksiä, sillä kesämökille tupsahtaa pari yllätysvierasta, jotka pitää
saada mukaan juoneen. Heidi Herala on
hersyvän hyvä Eilana, ja antaa juuri sopivasti henkeä muutoin kömpelölle
tarinalle. Seitsemän pistettä. (Kuvat: Nordisk Film)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)