Vadelmavenepakolainen
(2014)
Lajityyppi: Komedia, draama, kotimainen
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Leif Lindblom
Pääosissa: Jonas Karlsson, Josephine Bornebusch, Frida
Hallgren, Jarmo Mäkinen, Armi Toivanen, Tommi Korpela, Kari-Pekka Toivonen,
Elina Knihtilä
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 1h 34 min
Ikäraja: 7
Miika Nousiaisen kirjoittama Vadelmavenepakolainen on
muotoutunut oivallisesti elokuvaksi, josta suomalaisen on helppo nauttia. Se
kertoo Mikko Virtasesta, 37 vee, joka on pienestä asti rakastanut kaikkea
ruotsalaista. Hän ei halua mitään niin paljon kuin olla ruotsalainen, koska
naapurissa kaikki on niin paljon paremmin. Mikko, ”joka kuuntelee Abbaa ja
itkee”, kokee rajun muutoksen ruotsinlaivalla itsetuhoisen Mikael Anderssonin
muodossa. Tämä on kyllästynyt elämäänsä ja luovuttaa identiteettinsä Mikolle.
Herra Virtasesta on yhtäkkiä tullut umpiruotsalainen
psykologi, jolla on tilava asunto, dementoitunut äiti tukholmalaisessa
vanhainkodissa ja kaikki se maallinen hyvä, mitä hän on ikinä voinut toivoa. Jopa
Ruotsin ilmakin ”väreilee sosiaalidemokraattisen huolenpidon iloa”.
Mutta Mikko
ei tiennyt, että Mikaelilla on Ruotsissa sekä haastavia potilaita että sisar,
joka ei niin vaan nielekään uutta veljeä. Näistä aineksista on
saatu aikaan Ruotsin ja Suomen yhteistyönä tehty leppoisa kertomus, jonka
kautta voi tarkastella omia ennakkoluulojaan. Pääosaan on valittu ruotsalainen Jonas Karlsson, joka vääntää suomea
sekä suomenruotsia vähän hassusti. Muissa rooleissa vaikuttavat Josephine
Bornebusch (Solsidan) , Jarmo Mäkinen ja Tommi Korpela. Kahdeksan pistettä. (Kuvat:Nordisk Film)
Gone Girl (2014)
Lajityyppi: Draama, jännitys
Levittäjä:
SF Film Finland
Oy
Ohjaaja:
David Fincher
Pääosissa:
Ben Affleck, Rosamund Pike, Neil Patrick Harris, Scoot McNairy, Missi Pyle,
Tyler Perry, Kim Dickens, Patrick Fugit, Carrie Coon
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 2h 29 min
Ikäraja: 16
Nick Dunne (Ben Affleck) huomaa viidennen hääpäivänsä aamuna vaimonsa kadonneen. Olohuoneen
pöytä on rikottu. Keittiössä on verta. Hän soittaa poliisit paikalle ja tuotapikaa
paikallinen yhteisö on kokoontunut etsimään Amya(Rosamund Pike) . Lehdistökin tulee, sillä Amy on tunnettu: hän on vanhempiensa
luomien lastenkirjojen rohkea sankaritar, kaikkien oma kultamuru. Aviomies Nick
on tilanteessa oudon vaisu, ja tutkiessaan katoamista poliisi huomaa siinä monia
ristiriitaisuuksia, joten häntä aletaan epäillä vaimon murhasta.
Nickiä
haukutaan lehdissä ja televisiossa, ja Amystä tehdään pyhimys; ohjaaja David
Fincher osaa samalla taitavasti manipuloida katsojien mielipiteitä. Gone Girl on erittäin tervetullut, hienosti
ohjattu murhatrilleri, joka muotoutuu sen edetessä ovelaksi psykologiseksi
jännitystarinaksi. Trilleri perustuu Gillian Flynnin bestselleriin, jonka
loppuratkaisu on muutettu elokuvaa varten.
Elokuva alkaa Nickin kuvauksella elämästään, mutta puolessavälissä sitä
alkaakin kertoa Amy, joka antaa tapahtumista oman versionsa. Salaisuudet
paljastuvat juuri sopivassa tahdissa, sillä vaimo on piilottanut Nickiä varten
taloon erilaisia vihjeitä, joista moni viittaa miehen syyllisyyteen. Mutta onko
hän sitä? Katsoja pidetään etäällä hyvin jännittävän, oudon
läheisriippuvuustarinan avioparista, jossa tiivistyy tämän ajan itsekkyys ja kylmyys.
Bravo Rosamund Pike, Ben Affleck (kerrankin) ja David Fincher! Yhdeksän pistettä. (Kuvat: SF Film Finland Oy)
20,000 Days on Earth
(2014)
Lajityyppi: Draama, dokumentti, musiikki
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Iain Forsythin, Jane Pollard
Pääosissa: Nick Cave, Warren Ellis, Ray Winstone, Kylie
Minogue
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: 7
Reippaasti yli 20 000 päivää elänyt australialainen
rockmuusikko, näyttelijä, runoilija ja lauluntekijä Nick Cave on pääosassa omaa
elämäänsä kuvaavassa draamadokumentissa. Hän paljastaa musiikistaan ja
mielipiteistään tarkasti rajatun sekä kuvatun määrän faktoja ja juttelee
autossa näyttelijä Ray Winstonen ja Kylie Minoguen kanssa, jotka ovat mahdollisesti
harhaa(?). Näemme myös pari musiikkiesitystä. Elokuvan ei ole tarkoitus olla
vain hänen faneilleen tehty kuvaelma, vaan meille muille suunnattu esitys,
mutta en silti saanut hänen tuotantoaan tuntemattomana siitä mitään irti.
Yllä näyte Caven musiikista ja näyttelemisestä, jolla ei ole mitään muuta yhteistä elokuvan kanssa kuin Kylie Minogue.
Nick
Cavella on tietty taiteilijapersoona, ja
hänestä joko pitää tai ei pidä, ja…noh…tai olihan sitä elokuvaa ihan
mielenkiintoistakin katsoa. Välillä. Suuret tähdet ovat huomattavasti
tavallisempia kuin mitä he itse luulevat olevansa, ja siksi salaperäinen,
myhäillen kerrottu omaelämänkerta jää vieraaksi. Minua alkoi kuitenkin kiinnostaa
hänen suhteensa kristinuskoon, mikä tuntuu olevan herra Cavelle hyvin tärkeä ja
henkilökohtainen asia, vaikka hän sitä vähättelikin. Elokuvan jälkeen kävin
netissä tutkimusretkellä ja kuuntelin hänen kappaleitaan. Ei hassumpaa. Mutta
dokkari saa seitsemän pistettä.
Ulvilan murhamysteeri
(2014)
https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=L1MiRf5l3YQ#t=26
Lajityyppi: Dokumentti, kotimainen
Levittäjä: First Floor Productions
Ohjaaja: Pekka Lehto
Pääosissa: Anneli Auer, Jarmo Valkama, Pekka Santtila, Juha
Joutsenlahti, Pauli Kuusivirta
Ensi-ilta:
3.10.2014
Kesto: 1h
23 min
Ikäraja: 16
Ulvilan murhamysteeri, joka alkoi Anneli Auerin soittamasta
hätäpuhelusta joulukuussa 2006, saa nyt lisää huomiota. Siitä tehty dokumentti
on tiivistelmä tähän asti tapahtuneista tosiasioista, ja siinä valotetaan eri
näkökantoja sekä tehtyjä päätöksiä. Joitakin tilanteita näytellään, ja katsojat
saavat tietää miten poliisit ovat murhaa tutkineet. Elokuva ei anna mitään hätkähdyttävää tietoa, mutta se luo
tapahtumista helpommin omaksuttavan järjestyksen, ja antaa katsojalle tilaa
luoda oma mielipiteensä. Dokumentin suurin arvoitus on Anneli Auer, joka
herättää monenlaisia tunteita ja lisäkysymyksiä. On kiinnostavaa, että elokuva
tehtiin juuri nyt, kun tapauksen tutkinta on vielä osin kesken.
Ehkä elokuvan tärkein anti on kertoa meille, miten karmea on
lasten osa aina silloin kun tragedia iskee. Viattomien kärsimystä on sietämätöntä
katsella.
Medialle tämä traaginen tapahtuma tuntuu joskus olevan
loputon pohdiskelun kohde, joka on syrjäyttänyt jutut Matti Nykäsestä. (Tosin täytyy
tässä myöntää, että niitä juttuja on tullut luettua aika monta.)
Dokumenttia olisi parantanut kuvassa näkyvä kiinnostava
juontaja tai rivikansalaisten mielipiteet. Tällaisenaan se sopisi paremmin
televisioon kuin valkokankaalle. Kuusi pistettä.(Kuvat: First Floor Productions)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti