Dracula Untold (5/10), Antboy-Muurahaispoika (8/10) ja He ovat paenneet (6/10)

Dracula Untold (2014)

Lajityyppi: Draama, toiminta, fantasia, kauhu

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Gary Shore

Pääosissa: Luke Evans, Sarah Gadon, Dominic Cooper, Diarmaid Murtagh, Samantha Barks

Ensi-ilta: 17.10.2014

Kesto: 1h 32 min

Ikäraja: 12

Olemme valkokankaalla nähneet Ruususen ilkeän noitakummitädin Pahattaren olleen oikeasti Hyvätär, joka pelasti tytön. Nyt on pahamaineisen Draculan vuoro muuttua perheensä ja maansa jaloksi pelastajaksi. Hän näyttää Luke Evansilta, ja liian paljon samalta kuin tämän hahmo Hobbitti-elokuvassa. Tarina kertoo parannuksen tehneestä 1400-luvun sotilaasta Vlad Seivästäjästä, josta tuli kiltti perheenisä ja maansa moitteeton johtaja. Turkkilaisten piirittämä kansa on kuitenkin vaarassa joutua ikeen alle, ja vielä kun perheen poika pitäisi antaa lahjana ottomaaneille, niin Vladin pinna pimahtaa. Hän hakee apua paikalliselta vampyyrilta, joka lupaa Vladille supervoimat. Mies tarttuu tilaisuuteen ja muuttuu pedoksi, minkä jälkeen turkkilaisia alkaa lentää pois tieltä kuin leppäkeihäitä, sillä Vladista on tullut tuhoisa yhden miehen armeija. Mutta niin kuin voi arvata, vampyyrin kaveeraamisesta seuraa enemmän ongelmia kuin Vlad luuli.

Vaikka draculan hahmo on selvästi tarinan sankari, niin minun sankarikseni nousi  pienen sivuosan mies, munkki, joka uskalsi sanoa totuuden päin naamaa, kertoa pelastuksen mahdollisuudesta, ja kantaa ristiä, jota vampyyrit pelkäsivät enemmän kuin mitään muuta.

Ison budjetin elokuvaksi Dracula Untold on raivostuttavan sieluton ja laimea. Viiltävästä musiikista, Luke Evansin uskomattomista vatsalihaksista sekä näyttävistä erikoistehosteista huolimatta elokuva ei t-u-n-t-u-n-u-t  missään eikä ihmissuhteissa ollut kemiaa. Viisi pistettä.

Antboy - Muurahaispoika(2013)

Lajityyppi: Komedia, seikkailu

Levittäjä: Oy Kinoscreen Illusion ltd

Ohjaaja: Ask Hasselbalch

Pääosissa: Oscar Dietz, Nicolas Bro, Samuel Ting Graf, Cecilie Alstrup Tarp, Amalie Kruse Jensen

Ensi-ilta: 17.10.2014

Kesto: 1h 17 min

Ikäraja: 7

Tanskalainen 12-vuotias Pelle haaveilee luokkakaveristaan Amandasta, välttelee koulukiusaajia ja elelee tuikitavallista elämää, kunnes muurahainen puraisee häntä puutarhassa. Murkku ei ole mikään tavallinen hyönteinen, vaan se on kemiallisesti muunnettu yksilö, joka on karannnut läheisestä lääketehtaasta, ja se antaa Pellelle supervoimat.

Tästä muovautuu uuden apurin, asun ja viitan kera Muurahaispoika, joka taistelee oikeuden puolesta. Hän käy kiusaajien kimppuun, ja joutuu pian jahtaamaan ilkeää Kirppumiestä sekä pelastamaan Amandan.

Muurahaispoika on ihastuttava supersankariparodia, joka onnistuu kertomaan supervoimista lähes ilman erikoistehosteita,  ja on tarpeeksi selkeästi toteutettu koko perheen elokuva. Itse Pelle (Oscar Dietz) on pulleaposkinen ja söpö poika, jonka olemus on viattoman hauska. Kahdeksan pistettä. (Kuvat:Oy KinoScreen Illusion ltd)

He ovat paenneet (2014)

Lajityyppi: Draama, kotimainen

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: J-P Valkeapää

Pääosissa: Roosa Söderholm, Teppo Manner, Petteri Pennilä, Sara Paavolainen, Pelle Heikkilä, Jari Pehkonen

Ensi-ilta: 17.10.2014

Kesto: 1h 42 min

Ikäraja: 16

J-P Valkeapää on ohjannut kesäisen pakotarinan, jolla on vanhahtava nimi " He ovat paenneet". Ellen tietäisi mistä elokuva kertoo, niin luulisin sen olevan 1940-luvun kotimainen filmi, jonka pääosissa ovat Tauno Palo ja Kullervo Kalske. 

Oikeasti elokuva kertoo kahdesta nuoresta, joilla on suuria vaikeuksia sopeutua mihinkään. Näitä nuoria ovat siviilipalvelusmies Joni, ja ongelmanuori Raisa. Joni tulee maalle töihin ryhmäkotimaiseen laitokseen karattuaan armeijasta, ja parin päivän ilmeettömyyden jälkeen - ja aika lailla hetken mielijohteesta - hän päästää Raisan kotiarestista. 

He varastavat laitoksen Volvon ja lähtevät matkalle ilman mitään suunnitelmaa. Mielessä lienee vapaus ja vastuuttomuus, vaikka sitä ei juuri mainita. Rento hengailu voi tuntua ideana hienolta, mutta nuoret huomaavat pian, että aina ei kannata tehdä juuri sitä mitä mieleen tulee, sillä oma vapaus voi olla jonkun toisen vahingoittamista. Jonin ja Raisan  taustaa sekä keskenäistä vetovoimaa valotetaan vain vähän, mutta heidän asenteensa kertoo paljon. Kaikki muut ihmiset esitetään vielä ikävämmässä valossa, joten Raisan ja Jonin maailma on siis varsin negatiivinen.  

Loppuratkaisu, jota en paljasta, on pettymys siinä mielessä, että se vesittää koko tarinan. Kaikesta huolimatta elokuva voisi koskettaa, jos nuorten pakolaisten päätöksiä olisi pohjastettu paremmin. Tällaisenaan se on irrallinen, epärealistinen satu, johon ei ole saatu romanttista Bonnie ja Clyde- tunnelmaa.Nuoret näyttelijät tekivät silti parhaansa. Kuusi pistettä kymmenestä.  (Kuvat:  Jaana Rannikko © Helsinki-filmi 2014)