Myrskyn silmässä/Into the Storm (2014)
Lajityyppi: Toiminta, jännitys
Levittäjä:
SF Film Finland
Oy
Ohjaaja:
Steven Quale
Pääosissa:
Richard Armitage, Sarah Wayne Callies, Jeremy Sumpter, Matt Walsh, Nathan
Kress, Kyle Davis, Arlen Escarpeta
Ensi-ilta: 26.9.2014
Kesto: 1h 30 min
Ikäraja: 12
Katastrofielokuvat ovat ihan oma lukunsa. Ne ovat täydellisen riippuvaisia erikoistehosteista, kovista äänistä ja tärisevästä bassosta. Katsomossa on turvallista tuntea pelkoa ja kauhistella näkemäänsä, tai ehkä miettiä mitä itse tekisi jos joutuisi palavaan rakennukseen/maanjäristyksen keskelle/hirmumyrskyn kouriin. Katastrofielokuviin kuuluvat tietyt kliseet, joita ei sovi paheksua; niissä on aina yksi, toisia fiksumpi henkilö, joka huomaa ympärilleen katsellen että nyt kaikki ei ole hyvin, ja sitten on se tyyppi, joka vähättelee hänen varoituksiaan, mutta joutuu lopulta nöyrtymään. Juoneen voidaan heittää kaunotar, jolla on pitkä tukka ja nokkava asenne. Luultavasti mukana on lapsi, joka pitää pelastaa, ja isännältään jäänyt koira. Myrskyn Silmässä on kaikki nuo, mistä tulee pisteitä.
Se kertoo leskeksi jääneestä koulun apulaisrehtorista ( Richard Armitage), jolla on koko ajan otsa rypyssä, sekä pyörremyrskyjä tutkivasta tiimistä. He joutuvat ponnistelemaan yhteistuumin valtavien tuulten alkaessa yllättäen ravistella pientä kaupunkia.
Elokuvan näyttävintä antia ovat erikoistehosteet, jotka toimivat parhaalla mahdollisella tavalla myrskyn riehuessa uskomattomissa mittasuhteissa ja äänten pauhatessa. Lehmiä ja rekkoja lentelee pitkin poikin. Mutta yksi siitä puuttuu ja sen mukana kaikki, eli elokuvassa pitäisi olla tunteentäyteinen ydin, ikäänkuin tyyntä myrskyn silmässä. Ihmisten hätää ja sitten onnea kun tajuaa että minä olen hengissä. Kaikkein parasta olisi, jos huudon, tärinän ja katastrofin keskellä joku löytäisi rakkauden uskottavasti, tai jos tavallisesta pulliaisesta kasvaisi vastoinkäymisten keskellä Sankari. Tai jos tarinassa olisi edes jotain oppimisen arvoista. Mutta kun ei.
Tarina on muka kuvattu " tavallisten" ihmisten kameroilla, joita heillä on kätevästi mukana muutenkin kuin kännykässä. Sillä on yritetty saada aitouden tuntua elokuvaan. Kikkailu ei ole tehty hyvin, ja se pilaa enemmän kuin innostaa. Ihmiset ovat tämän elokuvan sivutuote, ja tarina sekä näytteleminen on niin huonon haparoivaa, että ei voi kuin ähkiä. Elokuvassa on tarpeettomia rooleja (amatööritutkijat) eikä yhdessäkään ihmissuhteessa tunnu aitous. Oikein alkoi kiukuttaa, että miksi tässä piti noita vätyksiä tuoda esille, sillä ne mahtavat tehosteet olisivat riittäneet itsekseenkin. En kadu sitä että katsoin elokuvan, sillä katastrofit voivat olla erinomaista viihdettä, miin kauhealta kuin se kuulostaakin , mutta tämä jätti pahan maun suuhun. Kuusi pistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti