Labyrintti/The Maze Runner(71/2/10) Lumiauramies/Kraftidioten (8/10), Prinsessa Kaguyan taru (orig)/Kaguya-hime no monogatari(9/10) ja Seitsemän sietämättömän pitkää päivää/This Is Where I Leave You (6/10)

Labyrintti/The Maze Runner (2014)

Lajityyppi: Toiminta, jännitys, sci-fi
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Wes Ball
Pääosissa: Dylan O'Brien, Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter, Kaya Scodelario, Patricia Clarkson
Ensi-ilta: 24.10.2014
Kesto: 1h 54 min
Ikäraja: 12

Thomas(Dylan O´Brien) herää kolisevassa hississä muistinsa menettäneenä. Hissi pysähtyy töksähtäen ja sen ovi avautuu kirkkaaseen auringonpaisteeseen.Parikymmentä nuorta miestä katsoo häntä odottavasti. Thomas vedetään hissistä isolle aukiolle, jota reunustavat jättimäiset muurit: Missä minä olen? Mikä paikka tämä on? 

 Näin alkaa nopeatempoinen ja jännittävä toimintaelokuva Labyrintti, joka sijoittuu angstiseen tulevaisuuteen. Se kertoo ryhmästä nuoria, jotka ovat menettäneet muistinsa ja jotka on heitetty samalle aukiolle elämään yhdessä. He ovat rakentaneet majoja, kasvattaneet maissia,ja todenneet, ettei muurien toiselle puolelle pääse, koska ne muodostavat jatkuvasti muotoaan muuttavan labyrintin. Muurien raoista kuuluu öisin petojen murinaa. Mutta Thomas ei tyydy näihin salaisuuksiin, vaan hän päättää jo ensimmäisenä päivänä, että on parempi kohdata labyrintin vaarat kuin jäädä aloilleen. Hän haluaa  tietää kuka on kaiken tämän takana. Toiset eivät ole samaa mieltä, ja lähteminen käy päivä päivältä vaarallisemmaksi. 

Nälkäpelin myötä ankeaan tulevaisuuteen sijoittuvat nuorten fantasiaelokuvat tulivat suosituksi, ja Katnissin lisäksi sankariksi on nyt noussut Thomas, joka hänkään ei tyydy alistettuun osaansa, vaan kapinoi. Vaikka Thomasin näyttelijä ei ole siitä luonnikkaimmasta päästä, niin hän kuitenkin sopii hyvin kiihkeän, jännittävän ja itse asiassa välillä suorastaan pelottavan elokuvan päähenkilöksi. Juoni on selkeä ja tarina rullaa eteenpäin energisesti, pitäen katsojaa otteessaan ja säästäessään viisaasti isoimmat paljastukset aivan viime tippaan. Seiskapuoli pistettä, vähintään. (Kuvat: (c)2014. Twentieth Century Fox)


Lumiauramies/Kraftidioten (2014)

Lajityyppi: Komedia, toiminta
Levittäjä: Isla Sales Oy
Ohjaaja: Hans Petter Moland
Pääosissa: Stellan Skarsgård, Bruno Ganz, Pål Sverre Hagen, Jakob Oftebro, Birgitte Hjort Sørensen
Ensi-ilta: 24.10.2014
Kesto: 1h 56 min
Ikäraja: 16

Tragikoominen rikoselokuva Lumiauramies kertoo perusjätkä Nils Dickmanista (Stellan Skärsgård), joka auraa päivittäin lunta Norjan vuoristokylässä. Auraus, joka on laajentunut isoksi yritykseksi, on hänen koko elämänsä. Vuoden kansalaiseksi valittu Nils on niin luotettava ja kunnollinen, että häntä yritetään väkisin rekrytoida keskustapuolueen ehdokkaaksi.

Elämä kulkisi varmaan tuttuja, valmiiksi aurattuja polkujaan, ellei Nilsin poika olisi yllätten kuollut töissään. Käy ilmi, että kuolinsyy olikin murha, huumekauppiaiden vahingossa suorittama sellainen. Isä suuttuu enemmän kuin mitä hän ulospäin näyttää, ja lähtee kostoretkelle. Nils saa selville murhaajat ja päättää kostaa sekä heille että heidän pomoilleen. Ruumiita alkaa kasautua lumihankiin niin paljon, että niistä seuraa sota kahden rikollisiliigan välille- he kun eivät ikimaailmassa kuvitelleet, että yksinäinen lumiauraaja pystyisi haastamaan Itä-Euroopan ja Norjan pahikset.

Ohjaaja kuljettaa hyvin rytmitettyä elokuvaansa huumorin ja tragedian välimaastossa niin, että katsoja saa hekotella ja kauhistella yhtäaikaa.Stellan Skärsgård on nappivalinta rooliin, mutta isoimman vaikutuksen tekee kuitenkin Pohjois-Norjan vuoristoiset ja lumiset maisemat, jotka luovat tarinan tunnelman.Kahdeksan paksua pistettä.(Kuvat: Isla Sales)

Prinsessa Kaguyan taru (orig)/Kaguya-hime no monogatari (orig) (2013)

Lajityyppi: Draama, animaatio
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Isao Takahata
Ensi-ilta: 24.10.2014
Kesto: 2h 17 min
Ikäraja: 7

Minun on ollut aiemmin vaikea sietää studio Ghiblin tuotantoa, vaikka sitä pidetään taiteena. Heidän piirroselokuvansa eivät ole purreet, vaan aiheuttaneet päänsärkyä - ennen Prinsessa Kaguyan tarua. Se on täysin erilainen ulkoasultaan ja äänimaailmaltaan. Vanhaan kansansatuun perustuva Prinsessa Kaguyan taru on mykistävän hyvä. Siihen täytyy ensin tottua, mutta sitten kun karhea ja minimalistinen kynänjälki alkaa tuntua oikealta, sille on jo menettänyt sydämensä. 

Originaaliversiona (thank God!) nähty elokuva sijoittuu Japanin historiaan ja on enemmän aikuisille kuin lapsille ( yli kahden tunnin pituus) suunnattu runollisen haikea tarina kuun kuningaan tyttärestä, joka syntyy vuoriston bambusta köyhän puunhakkaajaan perheeseen. He kasvattavat lasta, joka kasvaa epätavallisen nopeasti, ja jolle bambut antavat niin rahaa kuin hienoja silkkikankaitakin. Puunhakkaaja päättelee, että tytön täytyy olla jonkinlainen prinsessa, ja teettää tälle hienon palatsin kaupunkiin. Maalaiselämää rakastanut tyttö pakotetaan jättämään ystävänsä ja hänet puristetaan hienon naisen rooliin. Jopa hampaat värjätään mustaksi, tuon ajan muodin mukaan, ja Kaguyalle hankitaan kuninkaallinen opettaja, joka yrittää nitistää tästä kaiken vapauden ja luovuuden. Tyynen pinnan alla elää kuitenkin voimakas rakkaus elämään, ja syvä kaipaus vuoristokylään parhaan ystävän luo.Häntä odottaa kuitenkin  aivan toisenlainen kohtalo.

 Elokuva näyttää Kaguyan tarinan ohella kiehtovalla tavalla mennen ajan Japanin erilaisia tapoja, ja monikerroksisuudessaan se tuo esiin ajattoman kaipauksen vapaudesta.Se myös arvostelee- minun mielestäni - loppuratkaisuillaan buddhalaisuuden ihanteita, kaikista tunteista vapautumista.Harvoin näkee näin mietittyä, koskettavaa ja yksinkertaisen kaunista satua.Yhdeksän ja puoli pistettä.(Kuvat: Cinema Mondo)

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää/This Is Where I Leave You (2014)

Lajityyppi: Komedia
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Shawn Levy
Pääosissa: Jason Bateman, Tina Fey, Adam Driver, Rose Byrne, Kathryn Hahn, Corey Stoll, Abigail Breslin, Dax Shepard, Jane Fonda
Ensi-ilta: 24.10.2014
Kesto: 1h 43 min
Ikäraja: 12

 Jonathan Tropperin romaaniin perustuva elokuva Seitsemän sietämättömän pitkää päivää tuo mieleeni tennisottelut. Ei siksi, että se käsittelisi tennistä, vaan siksi, että tennistä seuratessakin joskus turhautuu. Pelaaja syöttää, osuu verkkoon, ja sitten kaikki keskeytyy. Hetken kuluttua vastapelaaja syöttää ja lyö liian pitkälle, ja taas kaikki pysähtyy. Katsojat innostuvat vasta jos pelaajat saavat paukutella täysilla palloa toisilleen ja juosta kentällä jännityksen noustessa koko ajan.
Elokuva muistuttaa sitä ensimmäistä tilannetta, turhauttavaa odottelua ja syöttöjen seuraamista. Se on nimittäin kirjoitettu ikäänkuin sarjana lyhyitä sketsejä, eikä yhtenäisenä pitkänä tarinana, joka rullaa eteenpäin ja jossa energia lisääntyy. Seitsemän sietämättömän pitkää päivää kertoo neljästä sisaruksesta, joita äiti(Jane Fonda) pyytää kotiin istumaan juutalaisten shivaa, eli suruaikaa isän kuoleman jälkeen. Tapa tarkoittaa sitä, että perhe viettää yhdessä viikon tarkoituksenaan muistella vainajaa. Sukulaiset tulevat tapaamaan heitä päivittäin ja tuovat ruokaa. 

Neljä sisarusta ovat kiireisiä ja oman elämänsä myrskyjen kourissa, eikä ketään huvita tulla viikoksi kirjailija-äidin kotiin, koska tämän menestysteoksessa käsiteltiin heidän traumojaan. Jane Fondan esittämä äiti on ultraliberaali, jolle mikään asia ei ole tabu, kun taas lapset ovat paljon konservatiivisempia. Arvaahan sen, että kun moinen sakki pistetään samaan huusholliin viikoksi, niin jokaisen sydänsurut, salaisuudet ja entiset rakkaat paljastuvat. Sanoisin mielelläni että elokuva on lämminhenkinen komedia perheestä, mutta kun se ei ole sitä, niin en sano. Se on hauskahko, kömpelö, ylilyönteihin sortuva perhetarina, jonka keskiössä nähtävä Jason Bateman on ponneton. Kuusi pistettä.