Don Jon ( 71/2), Betoniyö ( 8) ja Carrie ( 5)

Don Jon (2013)

Lajityyppi: Komedia

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Joseph Gordon-Levitt

Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Scarlett Johansson, Julianne Moore, Tony Danza

Ensi-ilta: 1.11.2013

Kesto: 1h 26 min

Ikäraja: 16

Joseph Gordon-Levitt on onnistunut ensimmäisessä ohjaustyössään kiitettävästi, eikä ihme, sillä mies on kasvanut pikkuvekarasta asti tv-sarjojen ja elokuvien keskellä. Hän on saanut seurata hyvien ohjaajien työtyylejä, ja on ottanut niistä onkeensa.  Komediallinen draama Don Jon kertoo New Jerseyssa asuvasta baarimikosta, jonka elämä on viikko viikolta samanlaista. Hän tekee töitä, käy salilla sekä sunnuntaisin kirkossa ja riitelee isänsä kanssa sen jälkeen. Sitten mennään yökerhoon ja hengaillaan kavereiden kanssa.  Jon on trimmattu ja hyvännäköinen, eikä naissuhteista ole puutetta. Mutta ainoan ilonsa ja rentoutumisen hetkensä Jon löytää internetin pornosta, josta hän on päivittäin yhtä riippuvainen kuin narkomaani huumeista. Hän tunnustaa rikkeensä kirkossa ripin aikana ja pappi antaa kyllästyneenä aina samat 10 Ave Mariaa ja Isämeitää katumusharjoitukseksi. Niitä hoetaan sitten salilla puntteja nostellessa. Jon arvostelee kavereineen kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia pornon antaman naismallin mukaan ja siitä on seurauksena vain vääristyneitä suhteita.

Hän tapaa lopulta kympin näköisen naisen ( hienosti New Jerseyn aksenttia vääntävä Scarlett Johannson) , mutta löytää rakkauden vasta tajutessaan olevansa itse rikkinäinen. Selkeän ja turhan yksinkertaistetun kasvutarinan seuraaminen on viihdyttävää ja aluksi noloakin pornon hyppiessä silmille turhan kiivaasti, mutta se auttaa tajuamaan missä maailmassa Jon elää kuvitelmissaan. (Aiheeseen tartuttiin huomattavammasti kiivaammin ja rankemmin elokuvassa Shame, joka otti riippuvuudesta aidomman otteen.) Kevyeksi kokemukseksi tarkoitettu Don Jon sopii sisällöltään vain yli kolmikymppisille, ja saa seitsemän ja puoli pistettä. (Kuva: Future Film)

Betoniyö (2013)

Lajityyppi: Draama, kotimainen

Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd

Ohjaaja: Pirjo Honkasalo

Pääosissa: Johannes Brotherus, Jari Virman, Anneli Karppinen, Juhan Ulfsak, Alex Anton

Ensi-ilta: 1.11.2013

Kesto: 1h 37 min

Ikäraja: 12

Betoniyö on uskomattoman kiehtova ja erikoinen draamaelokuva, jota on lähes mahdotonta rajata tai määritellä kuuluvaksi johonkin tyylilajiin. Se jää elämään ajatuksiin katsomiskokemuksen jälkeen, mietityttää, raivostuttaa ja kaivelee. Haikea perustarina tai kehys elokuvassa on 14-vuotiaan Simonin elämä yhden vuorokauden aikana. Hän asuu vankilaan menossa olevan isonveljen ja viinaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä betonilähiön asunnossa. Kaikki ympäristössä ja ihmisissä on ankeaa, mustavalkoista ja rikkinäistä . Simon on turvaton lapsi ja ihailee isoveljeä, joka passuuttaa itseään: ” Hae kaljaa!” Simon sytyttää isonveljen tupakatkin.  Tarina etenee sadunomaisesti  ja viivytellen aina läsnä olevan vesielementin ja arvoituksellisten ihmisten keralla. Simonin kohtaloksi muodostuu naapuri, joka joutuu liian lähelle tunkevana vihan kohteeksi. Elokuvassa ei puhuta paljon.  Sen voi alussa lokeroida mielessään umpitaiteelliseksi omituisuudeksi, mutta hetken kuluttua huomaa, että elokuva pakottaa katsomaan, pitää otteessaan mitään selittämättä. Sen suurin anti onkin erikoisen magneettisen tunnelman luomisessa ja kauniissa kuvauksessa. Pirjo Honkasalon ohjaama Betoniyö perustuu Pirkko Saision samannimiseen romaaniin ja saa kahdeksan pistettä. 

Carrie (2013)

Lajityyppi: Draama, sci-fi, kauhu

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Kimberly Peirce

Pääosissa: Chloë Grace Moretz, Julianne Moore, Judy Greer, Portia Doubleday, Alex Russell, Gabriella Wilde, Ansel Elgort

Ensi-ilta: 1.11.2013

Kesto: 1h 40 min

Ikäraja: 16 

Stephen Kingin teokseen perustuva elokuva Carrie tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1976, ja toivon hartaasti että siinä olisi pysytty, sillä  niin selkäpiitä karmiva elokuva olisi voinut jäädä historiaan ainoana oikeana tulkintana.  Sissy Spacek oli roolissaan riipaiseva nuori tyttö, joka on kasvanut mielisairaan äidin kaltoin kohtelemana. Uusintaversiossa Chloë Grace Moretz esittää yliluonnollisia kykyjä omaavaa teiniä ja Julianne Moore hänen ylikontrolloivaa ja todellisuudesta karannutta äitiään, jolla ei ole yksikään ruuvi tallella. On karmeaa että tästä roolihahmosta käytetään nimitystä äiti ja vieläpä uskova, koska sitä hän ei ole, vaan hän on jostain syystä Raamattua kanniskeleva  ihminen, jolla ei ole hajuakaan siitä, mitä kirja pitää sisällään.

Arka ja elämän tosiasioista tietämätön tyttö kokee koulussa karkeaa kiusaamista kuukautisten alkaessa ja vain jumppaopen avulla hän saa osan itsekunnioituksestaan takaisin. Kun kiusaaminen vain jatkuu, niin Carrie huomaa että myös hänen telekineettiset kykynsä kasvavat. Koulun tanssiaisissa häntä kiusataan viimeisen kerran, ja sitten kaikki sisällä patoutunut viha räjähtää Carriessa valloilleen traagisella tavalla . Sorry nyt taas, mutta on pakko verrata siihen alkuperäiseen elokuvaan, joka oli tunnelmaa täynnä. Siinä oli selkeää vertausta naiseksi tulemisen ja veren välillä ja itsenäistymiseen vaadittiin symbolinen äidinmurha. Täma uusi Carrie seuraa alkuperäisen tarinan juonta kiitettävästi, mutta painottaa erikoistehosteita venytellen ja Carrie joutuu vääntelemään käsiään hassunkurisesti käyttäessään lahjojaan.  Johtuneeko täysin vääristä roolivalinnoista, mutta Carrie ei tee minkäänlaista vaikutusta. Se ei ole pelottava eikä uskottava. Käsikirjoitus on jäänyt ylinäyttelemisen ja tehosteiden varjoon.Viisi pistettä .(Kuva: SM Film Finland Oy)