Interstellar ( 7/10), Ruotsalainen hetki (5/10) ja Luokkajuhla (8/10)

Interstellar (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Christopher Nolan
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain, Ellen Burstyn, John Lithgow, Michael Caine, Casey Affleck, Wes Bentley, Bill Irwin, MacKenzie Foy, David Gyasi, Topher Grace
Ensi-ilta: 7.11.2014
Kesto: 2h 49 min
Ikäraja: 12

Christopher Nolan on saanut vahvan tekijän maineen jo Batman-elokuviensa myötä, ja kieltämättä mies osaa hommansa. Interstellar on huolellisesti tehty ja hätkähdyttävä jännitys-tieteiselokuva, jonka pääosassa on Oscar-voittajia pilvin pimein; Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Michael Caine ja monta muuta tunnettua naamaa. Elokuva kertoo tuhoon tuomitusta maapallosta joskus tulevaisuudessa, ja pääosassa on avaruuslentäjä Cooper, joka lähtee etsimään uutta asuinkelpoista planeettaa. Sisältö painottuu hänen perheeseensä, ja siitä mitä "madonreiät" avaruudessa  heille kaikille aiheuttavat.

Perhesuhteet tuntuvat pinnallisilta, mutta kuitenkin niiden varaan perustetaan koko leffan tunnepohja. Toistuvina elementteinä ovat rasittavuuteen asti Dylan Thomasin runo "Do not go gentle into that good night" ja puhe ajasta. Kolmituntinen elokuva on seikkailu katsojallekin, mutta ei välttämättä mukava sellainen. Sen erikoistehosteet palvelevat tarinaa, eikä toisinpäin, mikä on aivan mahtavaa, mutta  Interstellarin perussävy on ahdistavan negatiivinen ja laahaava, ja elokuvan maailmaa sekä Jumala-käsitettä katsotaan itseään realistina pitävän pessimistin silmin.
Vertasin tätä  avaruuselokuva Gravityyn, jossa säilyy kaikesta hysteerisestä jännityksestä huolimatta energia sekä toivo, kun taas Interstellarin maailma on harmaa ja ihmissuhteet tavattoman vaikeita. Nostan silti hattua Nolanille, jonka taito elokuvantekijänä on merkittävä. Hän vie katsojaa rohkealle matkalle Amerikan lännestä avaruuden mustiin aukkoihin tyynesti eteenpäin rullaten, ja hän osaa luoda terävää jännitystä sekä antaa yllätyksiä. Mutta tällä kertaa hän on yrittänyt liiallisesti selitellä maailmankaikkeutta ja luoda tulevaisuutta siinä onnistumatta, vaikka raamit ovat komeat. Seitsemän pistettä.


Ruotsalainen hetki (2014)

Lajityyppi: Draama, kotimainen
Levittäjä: B-Plan Distribution
Ohjaaja: Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä, Minna Haapkylä, Teemu Kaskinen
Pääosissa: Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Hannu-Pekka Björkman, Elina Knihtilä
Ensi-ilta: 7.11.2014
Kesto: 1h 16 min
Ikäraja: 16

Ruotsalainen hetki on yhteistyöprojekti, johon on osallistunut myös kaksi silloista tosielämän pariskuntaa, ja projektilta se vähän näyttääkin... 
Kari Lampikallio (Tommi Korpela) laulaa iskelmiä suomalaisten sydämiin, mutta hänellä on raivopää Sonja-vaimo (Minna Haapkylä) , ja outoja ystäviä. Heihin kuuluvat entiset bändikaverit Elisa (Elina Knihtilä) ja Antero (Hannu-Pekka Björkman). 

Kun Kari myöhästyy lentokoneesta, niin sitten pitäisi saada ruumiin muotoinen paketti katoamaan autosta, eikä sellaisessa tilanteessa voi tehdä muuta kun soittaa joku apuun. Pian pariskunnat istuvat iltaa, kyräilevät toisiaan ja sekoilevat väkivaltaisesti, eikä sitä hölynpölyä jaksaisi katsoa millään, ellei jokainen näyttelijöistä olisi niin karismaattinen. 

 He käyttävät -kylmästi sanotessa - katsojia hyväkseen voidakseen hioa sapeleitaan, ja vaikka se ärsyttääkin, niin pakko on todeta, että leffan mustaa huumoria jaksoi katsoa loppuun asti, ja erityisesti musiikki huvitti. " Sylisi lämpöön"," Vasen silmäni jäi Kabuliin"   ja muut kivat pikku biisit ovat niin imeliä ja kamalia kuin voi ikinä toivoa. Projektikokeilu saa viisi pistettä kymmenestä. (Kuvat: Ville Tanttu. © Bufo)

Luokkajuhla/Återträffen (2013)


Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Anna Odell
Pääosissa: Anna Odell, Kamila Benhamza, Anders Berg, Sandra Andreis
Ensi-ilta: 7.11.2014
Kesto: 1h 30 min
Ikäraja: 7


Luokkakokous-elokuva alkaa kameran liukuessa pitkin ruotsalaisen koulun käytäviä. Se näyttää kiusallisen samanlaiselta kuin Jyväskylän Norssi tai moni muu oppilaitos, joten tarinan sisälle ja niihin omiin koulumuistoihin pääsee välittömästi. Ruotsalainen taiteilija ja palkittu elokuvantekijä Anna Odell tunnetaan huomiotaherättäneistä ja kiistanalaisista projekteistaan, joilla hän on halunnut herättää yhteiskunnallista keskustelua. (Tuo " herättää keskustelua" on ärsyttävä, löyhä sanonta!! Annaa ei kutsuttu luokkakokoukseen, joten hän teki elokuvan siitä, miten olisi voinut käydä, jos kutsu olisikin tullut. 

Siinä hän esittää itsestään version sosiaalisesti haasteellisena naisena, joka alkaa juhlissa kovaan ääneen ja katkeruutta tihkuen kertoa omista kiusatuksi tulemisen kokemuksistaan. Että nauttikaa te nyt vaan muut juhlista, mutta muistan kyllä millaisia sikoja te osasitte minulle olla! Hänet heitetään juhlista ulos, ja siinä vaiheessa käy ilmi, että elokuva onkin vain osa taideprojektia. Näyttelijät esittivät hänen luokkatovereitaan, ja elokuva jatkuu siten, että hän haastattelee muka niitä oikeita luokkalaisiaan -  mutta heitäkin esittävät näyttelijät.

 

Kaikki tapaamiset ovat siis Anna Odellin muokkaamia ja hän tutkii sitä miten käy, kun joku ei ole sosiaalisten normien sisällä. Olisin voinut kertoa etukäteen Annalle, jos hän olisi kysynyt, että syytöksillä ja katkeruudella ei synny mitään hyvää, ja siten säästää isot rahat ruotsalaisilta elokuvantekijöiltä. Tätä oli kuitenkin sen verran ärsyttävää/kiinnostavaa/kiusallista katsella, että annan kahdeksan pistettä. (Kuvat: Cinema Mondo)