Isänmaallinen mies
(2013)
Lajityyppi: Komedia, draama, urheilu, kotimainen
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Arto Halonen
Pääosissa: Martti Suosalo, Pamela Tola, Janne Reinikainen,
Mikko Kouki, Hannu-Pekka Björkman, Satu Paavola, Pirjo Lonka, Lauri Tilkanen,
Katja Küttner, Kari Ketonen
Ensi-ilta: 4.12.2013
Kesto: 1h 36 min
Ikäraja: 12
Isänmaan toivo on etunimeltään Toivo, ja hän on omasta
mielestään aidosti isänmaallinen mies. Arto Halosen ohjaamassa elokuvassa Toivo
on tehtaan työläinen, joka jää työttömäksi 1980-luvun puolella. Vaimon
haukkuessa vätykseksi elämä ei tietenkään luista. Kun ei muutakaan keksi, niin
mies menee luovuttamaan verta, ja saa kehuja erikoiselta taholta, nimittäin lääkäriltä.
Tämä kun ei ole nähnyt kellään niin vahvaa verta kuin Toivolla. Lääkäri on
töissä hiihtomaajoukkueessa, ja lupailee heti työpaikkaa huollon puolelta.
Toivo luulee menevänsä suksia vahaamaan, mutta saa pian tietää olevansa
joukkueen salainen ase, jonka verta virtaa pian Suomen parhaissa hiihtäjissä,
ja aivan erityisen hyvin se virtaa Ainossa ( Pamela Tola). Tämä on kaunis
nainen- ja Suomen paras hiihtäjä. Vaikka hiihtopäälliköt toivoisivat Toivon
olevan pelkkä verenluovutuskone, niin tämän tunteet ja moraali alkavat häiritä
työtä, josta sitten seuraa skandaalinpoikasia ihan liiankin kanssa. Arto
Haloselle doping on aiheena tuttu ja Suomen hiihdon tragedioista on kulunut sen
verran aikaa, että siitä saa jo aika terävän komediankin aikaan. Martti Suosalo
on elokuvan selkeä keskipiste vähäeleisenä
Toivona ja Janne Reinikainen, Hannu-Pekka Björkman ja Kari Ketonen mainioita
velmuilevana johtoportaana. Seitsemän ja puoli pistettä.
Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 - 3D
(dub)/Cloudy with a Chance of Meatballs 2 - 3D (dub) (2013)
Lajityyppi: Komedia, animaatio, 3D
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja: Cody Cameron, Kris Pearn
Pääosissa: Lari Halme, Paula Vesala, Juha Paananen, Sami
Uotila, Sasu Moilanen, Aku Laitinen, Katja Aakkula
Ensi-ilta: 29.11.2013
Kesto: 1h 35 min
Ikäraja: 7
Suomeksi puhuttu 3D-versio.
Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2 on parannettu painos eli
jatko osa animaatiotarinalle, jossa lihapullia satoi taivaalta. Se kertoi
nuoresta keksijästä Flint Lockwoodista, joka halusi pelastaa maailman ja loi
koneen, joka teki ruokaa vedestä. Sitten kun lihapullia alkoi tulla taivaalta
ja jäätelöä kasaantua vuoreksi, oli kone tuhottava. Kakkososassa huomataan,
että hirviökone on jatkanut itsekseen tuotantoa ja alkanut tehdä ruokia, joista
tulee eläimiä. Flintin kotipaikka, johon hän matkaa voidakseen luoda maailmasta
turvallisemman paikan jälleen kerran, on muuttunut tuntemattomaksi viidakoksi,
jossa on katkarapuapinoita, tacosauruksia, hampurilaishämähäkkejä ja juoksevia
banaaneja. Vaikka tässä piirroselokuvassa ei ole mitään mieltä tai ideaa, niin
se on hauskasti piirretty ja täynnä mukavia pieniä yllätyksiä sekä keksintöjä.
Tarina jaksaa innostaa varmasti aikuisiakin, mutta pidän ikävänä joka
tapauksessa sitä, että ruoasta tehdään pelottava asia. Pitäsikö lasten olla
siis syömättä banaaneja tai mansikoita, vai innostaako elokuva parempaan
ruokavalioon, vai onko se tehty vain rahatekomielessä? Suomenkielinen dubbaus
toimii kiitettävästi, mutta kokonaisuutena Poutapilvet ja lihapullokuuroja 2
jätti jotenkin huonon maun suuhun. Siksi vain kuusi pistettä.
Suomenkielisinä ääninä: Lari Halme (Flint), Paula Vesala
(Sam), Juha Paananen (Tim), Sami Uotila (Brent), Sasu Moilanen (Earl), Antti
Jaakola (Manny), Kari Arffman (Chester V), Hanna Kaila (Barb), Katja Aakkula
(Fran), Aku Laitinen (Mayor), Joel Bonsdorff (Cal). Suomenkielisen version
ohjaus Samuel Harjanne.
Mafiaperhe/The Family
(2013)
Lajityyppi: Komedia, toiminta
Levittäjä: Scanbox Finland
Ohjaaja: Luc Besson
Pääosissa:
Robert De Niro, Michelle Pfeiffer, Tommy Lee Jones, Dianna Agron, John D'Leo
Ensi-ilta: 29.11.2013
Kesto: 1h 50 min
Ikäraja: 16
Pidän melkein kaikesta, missä Luc Besson on mukana, joko
ohjaajana tai tuottajana. Mies hallitsee toimintaleffat vaikka unissaan. Hän istui
ohjaajan pallille Mafiaperhe-elokuvan tekemisen ajaksi, ja hyvä niin, sillä
viihdyttävässä ja sopivan liioitellussa farssissa kerrotaan
todistajansuojeluohjelmaan kuuluvasta amerikkalaisperheestä, jonka oikea
sukunimi on Manzoni - mutta se muuttuu aina uuden asuinpaikan myötä. Perheen isä
Giovanni (Robert DeNiro) on vasikoinut mafian touhuista, joten häntä pidetään
visusti piilossa pikkukaupungeissa Etelä-Ranskassa.
Miehen päästä on luvattu tappajille 20 miljoonaa dollaria ja häntä etsii liuta hyvin
pahoja ihmisiä. Tommy Lee Jones esittää uupunutta agnetti Stansfieldiä, jonka epäkiitollisena
tehtävänä on pitää Manzonin poppoo elossa ja näkymättömissä. Erikoisen
räjähdysalttiin perheen äiti ei pidä siitä että hänelle ryppyillään kaupassa, vaan
kostaa loukkauksen saman tien, tytär osaa käyttää tennismailaa muunkin kuin
pallon lyömiseen ja poika harrastaa kiristystä sekä lahjontaa. Näillä eväillä
normaali esikaupunkielämä sujuu rauhallisesti vain viikon ajan, ja sitten he
ovat jo aiheuttaneet niin paljon meteliä, että sana kiirii ja tappajat
lähestyvät. Mafiaperheen apulaistuottajana toimi Martin Scorsese, jonka töihin
viitataan kohteliaasti elokuvan loppupuolella. Räväkässä elokuvassa saa vihdoin
nähdä Herra DeNiron eloisampana kuin aikoihin. Michelle Pfeifferon mehukas
koston jumalattarena, ja jopa Glee-sarjasta tuttu Dianna Agron on saanut puhtia
olemukseensa. Kahdeksan ja puoli pistettä.
Menneisyys/Le Passé
(2013)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd
Ohjaaja: Asghar Farhadi
Pääosissa: Bérénice Bejo, Tahar Rahim, Ali Mosaffa
Ensi-ilta: 29.11.2013
Kesto: 2h 10 min
Ikäraja: 7
Ranskaa sujuvasti puhuva iranilainen Ahmad matkaa
Teheranista Pariisiin allekirjoittaakseen eropaperit ranskalaisen vaimonsa
Marien kanssa. Heidän välillään on jo neljän vuoden ero. Mies haluasi mennä
hotelliin vierailunsa ajaksi, mutta ex-vaimo pyytää häntä sinnikkäästi luokseen
ja tämä suostuu, koska hänellä on lämmin ja hyvä suhde vaimonsa lapsiin.
Yhteisiä heille ei ehtinyt tulla. Vierailu muodostuu rankaksi, koska Ahmad
joutuu keskelle stressaantuneen Marien ja tämän uuseperheen ongelmia. Marien
uusi poikaystävä on yhä naimisissa, koska hänen vaimonsa makaa sairaalassa
koomassa. Lapset kiukuttelevat ja karkailevat, ja Ahmad joutuu sitkeästi, mutta lempeästi ottamaan selville mistä kaikki ongelmat johtuvat. Jonkun ajan kuluttua syy
löytyy, ja paranemisen aika alkaa. Erinomaisesti ohjattu perhedraama on Asghar Farhadin uusi ohjaustyö ja lähes yhtä intensiivisen kiinnostava kuin hänen
palkittu elokuvansa ”Nader ja Sim: ero”. Kaikki näyttelijät lapsia myöten ovat
ällistyttävän uskottavia ja katsoja imetään heti alusta mukaan perheen riitoihin sekä suuriin
tunteisiin. Laatutyöstä huolimatta Menneisyys tuntuu ajoittain kiusallisen
venytetyltä ja tarkoitustaan hakevalta. Liian arkiselta. Kahdeksan pistettä.
Viimeinen rakkaus/Mr.
Morgan's Last Love (2013)
Lajityyppi: Komedia, draama
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Sandra Nettelbeck
Pääosissa:
Michael Caine, Clémence Poésy, Justin Kirk, Gillian Anderson, Jane Alexander
Ensi-ilta: 29.11.2013
Kesto: 1h 56 min
Ikäraja: 12
Kun näyttelijä täyttää 80 vuotta, hän alkaa väistämättä
saada yksinäisen vanhuksen rooleja. Michael Cainella on tullut niitä muutama
vastaan, eikä omituisesti nimetty elokuva Viimeinen Rakkaus ole poikkeus. Hän
esittää siinä Pariisissa asuvaa amerikkalaista Matthew Morgania, joka ei pääse
yli vaimonsa kuolemasta. Mies ei halua elää, eikä pidä yhteyttä lapsiinsakaan,
joita kohtaan hänellä on vain viileitä tunteita. Hän ei ole opetellut ranskaa,
vaan antanut vaimonsa hoitaa puhumisen. Matthew törmää bussissa yllättäen huolehtivaiseen
nuoreen tanssinopettaja Paulineen, joka ottaa hänet isoisäkseen ja ystäväkseen.
Pauline tuo vanhan miehen elämään valoa ja sykettä, ja heidän välilleen
kehittyy aito ystävyys, jota ulkopuoliset ihmettelevät. Matthew uskaltautuu
jopa cha-cha-kurssille. Mutta Matthewn pojan Milesin ilmaantuminen Pariisiin
tuo suhteeseen uutta jännitettä ja ristiriitaa.
Pitkästyttävästi ohjattu ja kerrottu tarina epätavallisesta
ystävyydestä on melkein mielenkiintoinen eurooppalaistarina, mutta se vilisee
ärsyttävyyksiä. Miksi perienglantilaisesta Michael Cainesta piti tehdä
amerikkalainen Pariisissa? Miksi kaikissa Pariisiin sijoittuvissa elokuvissa
pitää näkyä Eiffel-torni ikkunasta? Miksi kukaan henkilöistä ei tunnu ymmärtävän,
että nykyaikana ihmisiä saa kiinni kännykän avulla?
Elokuva on laahaava, vaikka Pauline on symppis tyttö ja
tarinaan on yritetty ympätä uskottavuutta. Michael Caine on hyvä näyttelijä ja
tarttunut mutkitta esittämään hankalan itsekästä ihmistä, mutta olemme
nähneet hänet aiemminkin sellaisessa roolissa. Elokuvassa ei ole
mitään erikoista tai mieleenpainuvaa, eikä siinä esitetä mitään syytä sille,
miksi juuri tuo melankolinen tarina on kertomisen arvoinen. Seitsemän pistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti