Magic in the Moonlight (2014)
Lajityyppi: Komedia, draama, romantiikka
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ohjaaja: Woody Allen
Pääosissa: Emma Stone, Colin Firth, Marcia Gay Harden,
Hamish Linklater, Eileen Atkins
Ensi-ilta: 29.8.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: S
Woody Allenin uusimman romanttisen draaman nimenä on taikaa kuunvalossa, vaikka siitä puuttuu sekä taika että kuunvalo.Molemmat asiat tosin vilahtavat valkokankaalla, mutta uskon nimen tarkoituksella johdattelevan katsojaa odottamaan jotain romanttista ja salaperäistä. Siispä pläjäytän näin heti alussa että elokuva on Allenin huonoimpia, joten kiireisen ei tarvitse lukea tätä kritiikkiä yhtään pidemmälle.
Elokuva kertoo englantilaisesta taikurista Stanleysta(Colin Firth) , joka pyydetään Etelä-Ranskaan paljastamaan huijarimeedio.
Hän takaa hoitavansa homman tuota pikaa, mutta nuori, kaunis ja hyvin vakuuttava Sophie(Emma Stone) tietää Stanleysta salaisia asioita, mikä horjuttaa taikurin lujaa uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista ole olemassakaan. Elokuvan aikana Stanley huijaa muita, tulee itse huijatuksi sekä rakastuu, mikä on kiusallista katsottavaa, sillä 25-vuotiaan Sophien ja 53-vuotiaan Stanleyn ihastus vaikuttaa hyvin, hyvin epäuskottavalta.
Elokuvassa on kaikki ulkoinen kohdallaan, sillä se on kaunis katsella, karismaattinen, puvustus ja lavastus on ihastuttavaa, musiikki lumoavaa, maisemista puhumattakaan...mutta kun sisältöä ei ole, ja se mikä on, tuntuu lattean pohdiskelevalta ja kiusalliselta, niin en voi suositella. Tämä elokuva ei ole lähelläkään Allenin parasta laatua. Kuusi pistettä kymmenestä.(Kuvat: Finnkino Oy)
Herkullinen elämä/The Hundred-Foot Journey (2014)
Lajityyppi: Komedia, draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Lasse Hallström
Pääosissa: Helen Mirren, Manish Dayal, Charlotte Le Bon, Om
Puri
Ensi-ilta: 29.8.2014
Kesto: 2h 02 min
Ikäraja: 7
Ruokaelokuvia katsellessa tulee nälkä. Eksooottisen ruoan tekemisen kaunis kuvaus, raaka-aineiden moninaisuus ja kokkien aah-huudahdukset heidän maistellessaan kastikkeita tuovat tuoksut katsojan nenään. Suosittelen siis syömään tuhdin aterian ennen tämän komedian kokemista!
Itse asiassa ruokailun katselu on Lasse Hällströmin elokuvan parhainta antia, ei mikään muu. Se "muu" kertoo intialaisesta perheestä, joka muuttaa Ranskaan ja avaa siellä ruokapaikan kylään, jossa sattuu sijaitsemaan myös gourmet-ravintola suoraan tien toisella puolella. Intialaisperheen lahjakas kokkipoika Hassan (Manish Dayal) rakastaa ruoanlaittoa intohimoisesti ja on kiinnostunut kaikesta siihen liittyvästä, mutta ympäristö ei ole valmis moiseen avarakatseisuuteen.
Asiaan kuuluu, että Hassan rakastuu ranskalaistyttöön- tietysti kokki hänkin-, mistä seuraa Isoja Ongelmia. Hassan on perinyt
äidiltään maustevaraston lisäksi vaistot luoda herkkuja, mikä huomataan, ja tuotapikaa nämä
kaksi huippupaikkaa ovat sotajalalla keskenään.
Ranskalaisravintolassa Helen Mirrenin esittämä tiukka Madame
Mallory ahnehtii Michelin-tähtiä ja johtaa kokkejaan kuin armeijan
upseeri, kun taas Hassan tekee ruokaa vaistolla ja kokeillen. Tässä elokuvassa niin intialaiset kuin ranskalaisetkin puhuvat englantia, ja Helen Mirren puhuu englantia ranskalaisittain korostaen, mikä kuulostaa kummalliselta. Mutta ruokamatka on leppoisa katseluelämys, jossa se oikea rakkaustarina on hyvän ruoan ja ihmisen välillä, ei kokkien. Seitsemän pistettä. (Kuvat: Nordisk Film)
The Congress (2014)
Lajityyppi:
Draama, animaatio, sci-fi
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Ohjaaja: Ari Folman
Pääosissa: Robin Wright, Harvey Keitel, Paul Giamatti, Danny
Huston, Jon Hamm
Ensi-ilta: 29.8.2014
Kesto: 2h 02 min
Ikäraja: 12
Robin Wright on amerikkalainen näyttelijätär, joka esittää itseään kokeilevassa, tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa The Congress.Siinä häntä kehotetaan skannaamaan itsensä, tai siis kaikki näyttelemiseen liittyvät eleensä firmalle, joka lupaa (oudolla Dorian Grey-kirjan käänteistekniikalla ) pitää hänet ikuisesti nuorena.
Firma tulee tekemään runsaasti b-luokan elokuvia, joissa on pääosassa Robin Wright, mutta se käyttää vain tietokoneelle tallenettuja eleitä, eikä tarvitse itse näyttelijää enää mihinkään. Epävarma Robin suostuu rahakkaaseen diiliin saadakseen olla lastensa kanssa. Koska tekniikka kehittyy koko ajan, niin parinkymmenen vuoden päästä harmaantunut Robin Wright ajaa autolla animaatiomaailmaan, jossa jokainen ihminen saa valita itselleen minkä tahansa minuuden. Tässä vaiheessa elokuva muuttuu piirretyksi.
Siinä maailmassa liikkuu luontevasti John Wayne Michael Jacksonin kanssa. Surusilmäinen näyttelijätär joutuu siellä vaaroihin, ja vaikka elokuvan idea on ihan kiinnostava, eli ikuisen nuoruuden tavoittelu, turhamaisuus ja nykytekniikan voitto ihmisestä, niin piirrostarina etenee oudosta oudompaan ja menettää perusideansa. Se ei kerro enää mitään, joten täytyy todeta, että erittäin virkistävän erilaisesta alusta huolimatta elokuva lässähtää. Pisteet tulevat siitä, että tällaisia kokeiluja tehdään, ja Robin Wrightille siitä, että uskalsi heittäytyä peliin. Kuusi pistettä kymmenestä.(Kuvat: Future Film)
Viiltävä totuus/Avant
l'hiver (2013)
Lajityyppi: Draama, jännitys
Levittäjä: Isla Sales Oy
Ohjaaja: Philippe Claudel
Pääosissa:
Daniel Auteuil, Kristin Scott Thomas, Leïla Bekhti, Richard Berry
Ensi-ilta: 29.8.2014
Kesto: 1h 43 min
Ikäraja: 12
Tylsyys määritellään apatiaksi, kyllästymiseksi ja välinpitämättömyydeksi. Nuo sanat tulevat mieleen seuratessa "trilleriä" Viiltävä totuus, joka ei ole trilleriä nähnytkään. Se on uskomattoman laahaava tarina keski-ikäisestä pariskunnasta Paulista(Daniel Auteuil) ja Luciesta(Kristin Scott Thomas).
Mies käy töissä lääkärikeskuksessa ja vaimo huoltaa kotia. Ja puutarhaa. Sitten heillä käy vieraita. Sitten taas on vuoro käydä töissä ja haravoida puutarhaa. Jos tällainen on jonkun mielestä hyytävän jännittävää, niin ihmettelen.Toki he näyttelevät hyvin ja uskottavasti, mutta torkahtelujensa välissä katsoja miettii että missä se trilleri viipyy. Paul kohtaa baarissa naisen, joka sanoo olleensa joskus tämän potilas. Heidän välilleen ei synny mitään erikoista suhdetta, mutta he kohtaavat silloin tällöin ohimennen, ja naisella tuntuu olevan masennusta. Mutta työssä käydään ja puutarhaa hoidetaan.
Elokuvan lopussa paljastuu jotain, minkä pitäisi olla jännittävää, mutta mikä ei oikeasti ole sitä, sillä jännitystä ei ole rakennettu millään lailla. Ranskalaiselokuvien kliseet eli loputtomat keskustelut ja kävelyretket syksyisessä puistossa ovat läsnä koko ajan. ZZZZZzzzzzz. Neljä pistettä kymmenestä.( Kuvat: Isla Sales)
Aikuisten poika
(2014)
Lajityyppi: Komedia, draama, kotimainen
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Juha Lehtola
Pääosissa: Esa Nikkilä, Kari Hietalahti, Susanna Haavisto,
Esko Salminen, Sulevi Peltola, Maria Heiskanen, Tommi Korpela
Ensi-ilta: 29.8.2014
Kesto: 1h 34 min
Ikäraja: 12
Tämä arvostelu kertoo oikeastaan Kari Hietalahti-nimisestä näyttelijästä eikä mistään elokuvasta. Minusta hän on erinomainen näyttelijä. Saisi olla vieläkin enemmän esillä - jos saisin päättää - ja saada aina vain vaativimpia rooleja. Tuntuu että lahjoja olisi vaikka muille antaa. Hän esittää elokuvassa Aikuisten poika Joonasta, monta konkurssia ja epäonnistunutta ihmissuhdetta kokenutta miestä, joka kohtaa 11-vuotiaan Oliverin pian sen jälkeen, kun tämän vanhemmat ovat kuolleet autokolarissa.
Joonas ei ole erityisemmin kiinnostunut vaativasta pikkujätkästä, joka uhkaa paljastaa tämän tilapäisasumuksen kerrostalon ullakolla.Joonas ei ole myöskään tottunut rehellisyyteen tai aitouteen, vaan heikkouden peittämiseen. Lapsi kuitenkin paljastaa hänen hyvät ja huonot puolensa ja mies sekä poika solmivat erityisen ystävyyssuhteen, joka on molemmille kuin terapiaa. Loput elokuvasta kertoo vanhempiensa kuolemasta selviävästä pikkupojasta ja tämän ympäristöstä.
Nykyään amerikkalaisista sarjoista tuttu käsikirjoittamisen kikka puhumattomuudesta on alkanut näkyä myös Suomessa. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi kahden henkilön kohtauksessa toinen kysyy jotain, ja sitten toinen vain lähtee. Ei vastaa eikä reagoi. Tämä tyyli toistuu siten, että kysymykset jäävät vastaamatta ja teot selittämättä.Se ei tunnu haittaavan ketään elokuvan tai sarjan henkilöä. Oikeassa elämässä, jossa puhe ei ole kortilla, niin vastauksia tarvitaan ja selityksiä kaivataan.Harmikseni huomasin että tapaa käytetään runsaasti myös tässä elokuvassa, mistä syntyy sarja töksähteleviä kohtauksia sen sijaan, että se veisi tarinaa juohevasti eteenpäin.
Mutta on jotain hyvääkin: Esko Salminen ja Sulevi Peltola ovat mainio koominen lisä muutoin raskaaseen elokuvaan. Seitsemän ja puoli pistettä kymmenestä. (Kuvat : SF Film Finland Oy)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti