Her (2013)
Lajityyppi: Komedia, draama, romantiikka, sci-fi
Levittäjä:
Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ohjaaja:
Spike Jonze
Pääosissa:
Joaquin Phoenix, Amy Adams, Rooney Mara, Olivia Wilde, Scarlett Johansson
Ensi-ilta: 7.2.2014
Kesto: 2h 05 min
Ikäraja: 12
Spike Jonze on
ohjannut kiehtovan ja herkän rakkaustarinan, jonka osapuolina ovat ammatikseen
kirjoittava mies ja tietokoneen käyttöjärjestelmä. Elokuva Her on kuvaus
lähitulevaisuuden Los Angelesista, jossa kaikki ohjaavat tietokoneitaan puhumalla ja koneen hallintalaite kulkee kätevästi kuulokkeena korvassa. Joaquin Phoenixin esittämä Theodore
Twombly on masentunut mies, joka on hilkulla erakoitua. Hän kirjoittaa turtuneena
ammatikseen rakkauskirjeitä aviopareille ja koettaa toipua äskettäisestä
avioerostaan. Theodore kuulee uudesta tietokoneen käyttöjärjestelmästä, jota
mainostetaan uusimpana uutuutena ja sitä se totisesti onkin, sillä ladattuaan
sen tietokoneelle Theodore huomaa että käyttiksellä on persoonallisuus, nimi
Samantha, mielipiteitä ja ennen kaikkea mahtava ääni. Samantha (Scarlett Johansson) juttelee Theodorelle aamuisin hyväntuulisesti, järjestelee tämän
päivää, tekee rakentavia ehdotuksia kirjoitustöistä ja mies on pian
tietokoneensa lumoissa. Sen sijaan että ohjaaja olisi tehnyt elokuvasta perinteisen kauhutarinan, jossa kone haluaa
ottaa ihmisen valtaansa, niin se käännetäänkin monimutkaiseksi
rakkaustarinaksi. Samantha haluaa kehittää itseään, se miettii olemassaoloaan
ja tunteitaan ja jopa opettelee säveltämistä.
Theodore pääsee masennuksestaan ja alkaa nähdä maailmaa eri tavalla.
Mutta tämä suhde ei ole sen helpompi kuin mikään muukaan suhde, joten Theodoren
täytyy uskaltaa kohdata myös lihaa ja verta olevia ihmisiä. Sinällään kevyen oloinen elokuva
sivuaa syvempiä kaipauksen teemoja ja myös hengellisiä kysymyksiä katsojan
miettiessä millaista elämä olisi, jos meillä olisi aina valmis yhteys meitä
rakastavaan läsnäoloon. Mikä etuoikeus, jos sellainen on!
Joaquin Phoenix on uskottava roolissaan yksinäisyydestään
nousevana miehenä, joka kertoo kavereilleen onnellisena: ” Minulla on uusi
tyttöystävä Samantha. Hän on käyttöjärjestelmä!” Scarlett Johanssonin ääni on
niin vivahteikas ja rikas, että hän saa katsojankin ihastumaan itseensä. Kahdeksan
pistettä.
Nymphomaniac (Vol
1/2) (2013)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja:
Lars von Trier
Pääosissa:
Charlotte Gainsbourg, Stellan Skarsgård, Shia LaBeouf, Christian Slater, Jamie
Bell, Uma Thurman, Willem Dafoe
Ensi-ilta: 7.2.2014
Kesto: 1h 58 min
Ikäraja: 18
Nymphomaniac (Vol 2/2) (2013)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja:
Lars von Trier
Pääosissa:
Charlotte Gainsbourg, Stellan Skarsgård, Shia LaBeouf, Christian Slater, Jamie
Bell, Uma Thurman, Willem Dafoe
Ensi-ilta: 7.2.2014
Kesto: 2h 04 min
Ikäraja: 18
Lars von Trierin ohjaama nelituntinen Nymphomaniac tulee
elokuvateatteriin kahdessa osassa. Osat voi katsoa peräkkäin yhteislipulla,
sillä ne ovat yhtä ja samaa tarinaa. Se on vaativaa istumista, joka ei sovi
kaikille. Tai tarkennan vielä: elokuva ei sovi kaikille. Jos rakastaa Trierin
tuotantoa ja on tottunut hänen tapaansa käsitellä asioita, niin siinä
tapauksessa tätä voi suositella.
Elokuva on saanut kohumaineen ihan syystäkin. Sen ensimmäisistä näytöksistä lähti ihmisiä ulos kesken kaiken. Tämä
uusin elokuvateattereihin tullut versio ei ole ohjaaja Trierin leikkaama, vaan hän
säästelee omaa luomustaan Berliinin elokuvajuhlille, mutta
leikkaus on Trierin hyväksymä. Näin ainakin ilmoitetaan alkuteksteissä.
Tarinan alku pamahtaa naamalle tehokkaan ja jyskyttävän
Rammstein-yhtyeen musiikin säestämänä. Katsoja näkee hakatun naisen(Charlotte Gainsbourg) katuojassa. Lempeän oloinen
Seligman ( Sellan Skärsgård) löytää hänet ja haluaa kutsua ambulanssin, mutta
nainen inttää ettei kaipaa sairaalaa.
Seligman kantaa tämän luokseen ja alkaa
hoitaa Joeksi itsensä kutsuvaa naista. Joe alkaa kertoa tarinaansa "Ainut syntini on se, että halusin liikaa auringonlaskulta" haavojen
parantuessa, inhoaa itseään mutta yllätyksekseen
huomaa ettei Seligmania hätkäytä mikään mitä hän kertoo. Mies vertaa Joen nymfomaniaa kalastukseen ja heittää tarinaan tuon tuosta kirjaviisautta. Jo lapsena tarpeensa
seksualisoinut Joe kasvoi seksiriippuvaiseksi aikuiseksi, ja voimakas itseviha alkoi hallita hänen elämäänsä siinä määrin, että se tuhosi
häneltä perheen ja terveen elämän. Joen tarinaa väritetään rajuilla keinoilla
sekä kuvilla, jotka poistavat pornon ja niin sanotun tavallisen elokuvan rajan.
Kaikki viskataan katsojan naamalle ja vieläpä tarkkoina lähikuvina, mutta
ohjaaja pitää huolen siitä, että Joen riipaiseva kertomus pysyy
aina päällimmäisenä. Charlotte Gainsbourgin roolisuorituksen herkkyys ja
upeasti kuvattu sisäinen tuska pääsevät katsojan ihon alle, joten elokuvan
neljän tunnin pituus ei tunnu liialliselta.
Lars von Trieristä voi olla montaa mieltä,
mutta hän todella osaa kertoa tarinaa ja ravistaa katsojaa. Elokuvan loputtua
siitä haluaa keskustella ja sitä miettii, se tekee vaikutuksen juuri niin kuin
elokuvan pitääkin tehdä. Olisiko ohjaaja saanut samanlaista kouraisevaa
vaikutusta aikaan katsojassa jättämällä pois etovat rivoudet ja sadismin, olisiko
Joen järkyttävää tarinaa ymmärtänyt
muulla tavoin? …kysymyksiä tulee koko ajan lisää. Elokuva pitää
otteessaan hurjaan loppuun saakka, ja antaa pohdittavaksi tärkeän kysymyksen:
ajattelisimmeko Joen tarinasta eri tavoin, jos hän olisi mies?
Lars von Trier ei kiinnostanut minua lainkaan ennen elokuvaansa
Dogville, ja pidin häntä omituisena tekotaiteellisena tyyppinä. Pyörittelin
Dogvillen alussa silmiäni ja huokalin sitä miten voikin olla typerä elokuva,
mutta kahden tunnin kuluttua itkin ja elin tarinassa täysillä mukana. Elokuva oli
minulle suureksi yllätyksekseni saarna ja ihmisyyden peili. Siitä lähtien Trier on saanut minut
kiinnostumaan töistään ja siksi lähdin katsomaan myös Nymphomaniacia. Ohjaus ja
käsikirjoitus saavat minulta kympin, mutta en voi suositella elokuvan ylirajuja
kohtauksia kenellekään.(Kuvat: Nordisk Film)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti